Ajatuksia rohkeudesta – ollakseen rohkea, on hyväksyttävä oma keskeneräisyytensä

Rohkeus on vahvasti yrittäjyyteen liitetty ominaisuus. Olen pohtinut rohkeutta ja sen syntyperiä, koska minua on monesti kuvailtu rohkeaksi. Välillä se ihmetyttää, sillä en koe olevani mitenkään erityisen rohkea. Joskus ajatukseni ja pelkoni valvottavat minua öisin, niin kuin varmasti ketä tahansa muutakin. Harkitsen valintojani, punnitsen niiden seurauksia ja usein saan itseni kiinni maalaamasta uhkakuvia. Rohkeus ei kuitenkaan ole synonyymi pelottomuudelle, vaan se tarkoittaa, että uskaltaa toimia peloista huolimatta.

Mikä sitten saa toimimaan, vaikka pelkäisi? Usein käyn läpi mielessäni erilaisia skenaarioita ja silloin kun itse maalaamani pirut pomppivat seinillä, mietin mikä olisi pahinta mitä voisi tapahtua, ja selviäisinkö siitä kuitenkin. Monesti pahin skenaario liittyy häpeään, siihen että nolaisin itseni, koska luulin itsestäni liikoja. Epäonnistuin, mokasin. Kaikkein kamalinta on, jos tuottaisin pettymyksen muille. Toisaalta usein se kaikista tiukin tuomari löytyy kliseisesti oman pään sisältä. Virheistä selviytyy ja myös häpeästä, vaikka välillä haluaisikin avata seuraavan vastaan tulevan kaivonkannen ja sukeltaa sen kautta jonnekin syvälle viemäriputkistoon.

Olin ranskalaisten ystävieni mielestä rohkea, kun muutin vieraaseen maahan opiskelemaan suoraan lukiosta. Tiesin, että perheeni on minun tukenani, ja että aina voi palata takaisin kotiin. Sen ajatuksen turvin oli helppoa rakentaa uutta elämää Ranskassa ja tehdä sinne oma koti.

Ranskassa asuminen kasvatti kuitenkin rohkeuttani, koska se opetti minulle, ettei tarvitse olla täydellinen. Ensimmäistä kertaa elämässäni tein paljon töitä opintojeni eteen ja jouduin silti hyväksymään sen, että sain välillä todella huonoja arvosanoja, eikä kielitaitoni kehittynyt niin nopeasti kuin olisin toivonut. Ranskassa kun ei myöskään tyydytä siihen, että ”hylätty” olisi alin arvosana, vaan siellä kerrotaan, miten surkeasti tehtävä todella meni. Silloin, kun paperin kulmassa komeili punaisella kirjoitettu 6/20 (10 vaaditaan läpipääsyyn), teki mieli repiä koko konsepti ja sulloa se lähimpään roskakoriin. Muutamien pettymysten jälkeen rohkaistuin kuitenkin laittamaan omat virheeni hetkeksi suurennuslasin alle. Jotta voisi menestyä jatkossa, oli oltava itselleen rehellinen, hyväksyä omat heikkoudet ja työstää niitä. Lopulta kova työ palkittiin ja valmistuin aikataulussa.

Miten kouluarvosanani liittyvät tähän hetkeen ja rohkeuteen? Opintojen aikainen pelkoni siitä, että en valmistuisi ja joutuisin selvittämään Kelalle, miksi suorituksissani komeilee 0 opintopistettä koko lukukaudelta, ei toteutunut. Opin kuitenkin olemaan oman keskeneräisyyteni kanssa. Välillä mietin, tuliko haukattua liian suuri pala kakkua, mutta sekin varmaan kuuluu asiaan. Samanlaisia tunteita on tullut käytyä läpi sekä palkkatöissä, että nyt yrittäjänä. Täysipäiväistä yrittäjyyttä on takana vasta joitain kuukausia eikä tulevaisuudesta voi tietää. Yrittäjyys on itsenäistä, mutta sen ei tarvitse olla yksinäistä. On helpompaa olla rohkea silloin, kun tukiverkot ovat edes jokseenkin kunnossa. Toisilta yrittäjiltä kuullut kokemukset onnistumisista, epäonnistumisista ja yrityselämään kuuluvista ylä- ja alamäistä ovat erittäin arvokkaita. Häpeää ja sen pelkoa on helpompaa hallita, kun tietää ettei ole ainoa, joka mokaa. Vertaistuki on arvokasta, vaikka vastuu yrittäjän on kannettava itse. Se onnistuu helpommin, kun täydellisyyden sijaan tavoittelee omassa toiminnassaan kehittymistä.