EU-tuomioistuimen osa-aikatyöratkaisu ei edellytä työaikalain muuttamista

EU-tuomioistuimen ratkaisun on esitetty tarkoittavan, että osa-aikatyöntekijöitä kohdellaan epäedullisesti ylityökorvauksen osalta. Käytännössä ratkaisun on väitetty tarkoittavan sitä, että esimerkiksi 20 tuntia viikossa työskentelevälle osa-aikatyöntekijälle pitäisi maksaa ylityökorvausta heti kun hänen viikoittainen työaikansa ylittää 20 tuntia. Asia ei kuitenkaan ole näin suoraviivainen.

EU-tuomioistuimen ratkaisu (C-184/22) koskee Saksan lainsäädäntöä ja saksalaista työehtosopimusta. Tapauksessa soveltuneen työehtosopimuksen mukaan työnantajalla on ollut yksipuolinen oikeus määrätä ylityötä tehtäväksi. Lisäksi tapauksessa arvioitiin sitä, onko kyse sukupuoleen perustuvasta välillisestä syrjinnästä. Kyse oli naisvaltaisesta alasta, ja työnantajan työntekijöistä suuri osa oli osa-aikaisia.

Saksan ylityösääntely poikkeaa olennaisesti suomalaisesta. Suomessa ylityö edellyttää aina työntekijän suostumusta. Työnantaja ei siis voi määrätä yksipuolisesti työntekijää ylityöhön. Työntekijän suostumusta koskevasta vaatimuksesta ei voida poiketa Suomessa työehtosopimuksella. Ylityön määritelmää ja työntekijän suostumusta koskevat työaikalain säännökset ovat pakottavia.

Lisäksi Suomen työaikalaissa – ja myös työehtosopimuksissa – erotetaan toisistaan lisätyö ja ylityö. Lisätyöllä tarkoitetaan työaikalaissa sopimuksen mukaisen työajan ylittävää työtä, joka ei ole ylityötä. Ylityötä puolestaan on vasta se työ, joka ylittää laissa säädetyn säännöllisen työajan enimmäismäärän. Myös lisätyö edellyttää työntekijän suostumusta.

Suomessa työehtosopimuksissa kokoaikatyönä pidetään tyypillisesti 37,5 tunnin viikkotyöaikaa. Ylityöstä on kuitenkin kyse vasta sitten, kun viikoittainen työaika ylittää 40 tuntia. Tähän väliin jäävä työaika on lisätyötä, josta ei makseta korotettua palkkaa.

Suomessa ylityö on aina poikkeus, ei pääsääntö. Ylityökorvauksen tarkoituksena on hyvittää sitä, että työntekijä suostuu tekemään enemmän työtä kuin mitä lainsäätäjä on katsonut normaalisti sallituksi. Ylityösääntelyn tarkoitus on siten suojata työntekijää liialta työltä.

Tapauksessa soveltuneen saksalaisen työehtosopimuksen mukaan ylityötä olivat kuitenkin kaikki tämän työehtosopimuksen mukaisen säännöllisen työajan ylittävät tunnit. Työehtosopimus ei siis erikseen erotellut lisätyötä. Myös tältä osin tapauksen sääntely poikkeaa suomalaisesta olennaisesti.

EU-tuomioistuimen ratkaisusta ei voida tehdä johtopäätöksiä Suomen osalta. Suomessa ylityösääntely soveltuu työntekijöihin yhdenvertaisesti, eikä osa-aikatyöntekijöitä kohdella osa-aikaisuuden perusteella epäedullisemmin.