Ikääntyneiden helsinkiläisten mahdollisuus ostaa hoivapalveluita palvelusetelillä ei ole monellekaan todellinen vaihtoehto

Lain mukaan palvelusetelin arvon tulisi pohjautua julkisen oman tuotannon kustannuksiin. Julkinen toimija ei kuitenkaan kykene monellakaan hyvinvointialueella laskelmaan oman tuotantonsa kustannuksia. Esimerkiksi Helsinki ei tähän kykene. Eli se ei kykene arvottamaan palveluseteliä oikein.

Helsinki ei ole hurjasta inflaatiosta huolimatta korottanut kolmeen vuoteen alun perinkään alihintaista palveluseteliä. Korotus tehtiin viimeksi marraskuussa 2020. Tuolloin Helsingin sosiaali- ja terveyslautakunta päätti korottaa palveluasumisen palvelusetelin arvoa 300 euroa. Korotuspäätös oli hyvin tarpeellinen, sillä palvelusetelin arvoa ei ollut sitä ennen korotettu lähes kuuteen vuoteen, vaikka samana aikana palvelun tuotannon kustannukset olivat nousseet runsaat 6 prosenttia. Asiakkaan maksettavaksi jäävä omavastuuosuus oli samassa ajassa noussut yli 300 euroa kuukaudessa.

“Helsinki ei ole hurjasta inflaatiosta huolimatta korottanut kolmeen vuoteen alun perinkään alihintaista palveluseteliä.”

Korotuspäätöksen jälkeen kaupungin Ikääntyneiden ostopalvelut -yksikkö päivitti palveluasumisen palvelusetelin sääntökirjan. Päivityksessä sääntökirjaan tehtiin merkittävä muutos, joka vaikutti ratkaisevasti palvelun kustannuksiin: edellisestä sääntökirjasta hoidon mitoitusvaade on nostettu tasosta 0,5 tasolle 0,7.

Näin ollen palvelusetelin nykyinen arvo vastaa vuonna 2015 päätettyä arvoa 0,5 mitoituksella. Henkilöstömitoituksen korotus 0,5:stä 0,7:ään tarkoitti tarvetta lisätä henkilöstön määrää 40 prosentilla. Tämän lisäksi painetta henkilöstön kasvattamiseen lisäsi vanhuspalvelulain vaatimus välillisen ja välittömän työn erottamisesta. Mitoituksen lisääminen 0,1:llä tarkoittaa kustannuksen kuukausittaista nousua vähän yli 500 eurolla.

Helsinki ei ole kolmeen vuoteen myöskään oikaissut palvelusetelin pohjana olevaa tulotaulukkoa, vaikka eläkkeet ovat nousseet. Esimerkiksi ensi vuonna eläkkeiden noustessa, voi osa ikääntyneistä
tipahtaa tulotaulukossa ja saada aiempaa pienempihintaisen palvelusetelin.

Länsi-Uudellamaalla palvelusetelin taso on jopa yli 1000 euroa enemmän kuukaudessa, mikä tarkoittaa vuodessa yli 12000 euroa. Tämä käy ilmi Länsi-Uudenmaan hintataulukosta, jossa alle 1000 euron kuukausinettotuloilla setelin arvo on 4319,78 euroa.

Kysyttäessä perustelua sille, miksi Helsinki ei korota palveluseteliä, oli johtavan virkamiehen vastaus seuraava: palveluseteli ei nosta tosiasiallisesti ikääntyneen ostovoimaa, kun kaikki korotus menee nouseviin hoivanhintoihin.

Tämä näkemys on väärä. Palveluntuottajien on korotettava hintoja, sillä niin julkisen puolen työehtosopimuksiin kuin yksityisen puolen työehtosopimuksiin on tullut hoitajille merkittävät palkankorotukset. Lisäksi sekä ruoan hinta että vuokrat ovat nousseet. Kaikki nämä vaikuttavat siihen, että niin julkisen kuin yksityisen toimijan on korotettava hintoja kustannusnousua vastaavasti.

Yksityiset toimijat joutuvat siis korottamaan hintoja huolimatta siitä, korottaako julkinen puoli palvelusetelin arvoa. Tämä johtaa siihen, että ikääntyneen omavastuuosuus palvelusta nousee ja ostovoima heikkenee. Monilla ostovoima on heikentynyt niin paljon, että heidän on pitänyt kieltäytyä palvelusetelistä ja siirtyä julkisen toimijan omana tai ostopalveluna tuottamalle asiakaspaikalle.

Jotta palveluseteli säilyy todellisena vaihtoehtona, kuten kaupungin strategiassa linjataan, tulee palvelusetelin arvon pohjautua julkisen tuotannon omiin kustannuksiin ja arvoa tulee myös korottaa kustannusten noustessa. Kärsijöinä nykyisessä tilanteessa ovat helsinkiläiset ikäihmiset, joilla ei enää ole tosiasiallista mahdollisuutta valita hoitopaikkaansa asiakkaan lisärahoitustarpeen noustessa kestämättömälle tasolle.

Kirjoittaja Anne Kangas on toimitusjohtaja ja yrittäjä Hoitokoti Päiväkumpu -yrityksessä. Hän toimii myös Suomen Yrittäjien Sote-valiokunnan puheenjohtajana.