Näin saadaan lisää liikkumatilaa hallitusneuvotteluihin

Hallitusneuvottelut käydään tiukan julkisen talouden rajoissa.

Suomalaisten yrittäjien ja omistajien tulee nähdä yritystensä kehittäminen ja kasvattaminen houkuttelevana ja kannattavana vaihtoehtona.

Tätä valtio voi mahdollistaa verotuksen, työelämän sääntelyn joustavoittamisella ja kilpailuympäristön kehittämisellä. Tähän on kaikki mahdollisuudet Säätytalolla.

Verotuksella voi joko kannustaa tai halvaannuttaa

Suomen ongelma on yritysten kasvuhalukkuuden väheneminen ja työnantajayritysten määrän romahdus. Nämä ovat osoituksia siitä, että Suomessa verotus ja toimintaympäristö eivät tue omistajuutta, kasvua ja investointeja.

Hallitusohjelmassa olisi syytä kiinnittää huomiota omistamisen verottamiseen. Tämä tapahtuu erityisesti kehittämällä pääomatuloverotusta enemmän yrittäjyyteen ja omistamiseen kannustavaksi.

Mikäli yrittäjyyden ja omistajuuden kannusteet ovat kunnossa, pyrkivät yrittäjät kehittämään yrityksiään ja pitämään ne omistuksessaan. Viime vuosina kehitys on yhä vahvemmin kulkenut siihen suuntaan, että yrityksiä on jouduttu myymään varsin aikaisessa vaiheessa ulkomaille, koska omistajuuteen liittyvä riski ja menestymismahdollisuudet eivät ole olleet tasapainossa.

Tuhoisinta mahdollista politiikkaa olisi kiristää yrittäjyyden, omistamisen tai yritysten verotusta.

Yhteisöveron alennus vuonna 2014 on ollut yksi Suomen viime vuosien järkevimpiä verotuksessa tehtyjä ratkaisuja niin yritysten toiminnan kuin valtion verotuottojenkin näkökulmasta. Kevennykselle laskettiin jopa 960 miljoonan euron staattiset kustannukset, mutta todellisuudessa yhteisövero on tuottanut valtiolle jokaisena uudistuksen jälkeisenä vuonna enemmän kuin ennen uudistusta. Nyt jo lähes kaksinkertaisesti. Melko järkevä uudistus siis.

Nyt sama dynamiikkaa, toimeliaisuutta ja kasvua lisäävä uudistus pitäisi tehdä myös pääomatuloverotuksen puolella. Yhteisöverotuksella tehostetaan yritykseen tulevien tuottojen käyttämistä ja pääomatuloverotuksella pääomien kohdentumista. Kiristyvän rahoitusympäristön aikana etenkin pienten ja keskisuurten yritysten kehittymis- ja investointimahdollisuudet riippuvat suuresti yrittäjien halukkuudesta sijoittaa yritystoimintaansa.

Työelämän sopimisen lähtökohtana työpaikkojen etu, ei järjestöjen valtapoliittiset tavoitteet

Työmarkkinoilla tarvitaan joustavuutta, jotta työllistävät yritykset pystyvät uudistamaan toimintaansa.

Menestys muuttuvassa maailmassa rakentuu ennen kaikkea uusien liiketoimintakonseptien kautta. Tähän ajatteluun ei sovi se, että työnkuvat ovat toistensa kopioita. On yritysten ja työntekijöidenkin etu, että toimialojen sisällä kehitetään uusia tapoja rakentaa liiketoimintaa ja hyödyntää erilaisia osaamisia joustavasti uuden liiketoimintamallin pohjana. Tämä vaatii aitoa sopimisen vapauttamista.

Erityisesti pienemmissä yrityksissä vallitsee vahva luottamus ja yhteishenki. On ristiriitaista, että juuri näiden työyhteisöjen mahdollisuuksia sopimiseen on rajoitettu lainsäätäjän toimesta. Tämä on ongelma niin yhdenvertaisuuden kuin tasapuolisuudenkin näkökulmasta.

Liikkumatilaa kannustavuudella ja kasvun mahdollistamisella

Suomessa on siis mahdollista rakentaa julkiseen talouteen liikkumatilaa. Pienillä näennäisviilauksilla tai työelämän nykyjärjestelmiä betonoivilla ratkaisuilla se ei tule onnistumaan.

Yrittäjyyteen liittyvän verotuksen kiristäminen olisi typerintä mahdollista politiikkaa, sillä tällöin negatiiviset käyttäytymisvaikutukset olisivat välittömiä ja vain syventäisivät päällä jo olevia ongelmia.

Työmarkkinajärjestelmän muutostarpeet taas tunnistavat jo järjestöt itsekin. Valta-asetelmiin takertuminen on tehokkaasti estänyt tarvittavat muutokset. Tarvitaan sopimisen painopisteen siirtämistä sinne, mistä luottamusta löytyy eli työpaikoille.

Mikäli näiden lisäksi vielä saadaan sujuvoitettua sääntely-ympäristöä ja valjastettua eri alojen yritykset ja niiden ammattilaiset osaksi julkisten palvelujen tuotantoa, niin tällöin Suomi alkaisi kulkea kohti oman potentiaalinsa mukaista kehittyvää, kestävää ja menestyvää hyvinvointiyhteiskuntaa.

Kroonisen alisuorittamisen tiellä emme voi jatkaa.