Olenko suvaitsevainen vai jotakin muuta?

Provinssin päätös kutsuvieraan kutsun peruuttamiseksi on kirvoittanut mielipiteiden vyöryn. Siksipä tähän on helppo minunkin tarttua.

Suvaitsevaisuudelle löytyy monia hieman erilaisia määritelmiä, mutta yhteistä niille kaikille on avaramielisyys.

Suvaitsevaisuus on käsitteenä hankala ja sitä on helppo käyttää väärin. Suomessa on varsin pitkälle viety mielipiteen- ja sananvapaus, joiden voidaan ajatella olevan monen muun keskeisen oikeuden turvaamisen edellytys.

Meillä jokaisella on asioista erilaiset mielipiteet, mutta helposti teilaamme toisen suvaitsemattomaksi, jos hänen mielipiteensä eroaa omastamme. Olen pohtinut paljon, kumpiko silloin lopulta on suvaitsematon?

Mielipiteen vapaus ei saisi johtaa siihen, että oman vahvan mielipiteen vuoksi emme anna muiden mielipiteille arvoa.

Nyt tuntuu nostavan päätään ilmiö, että jos et ole meidän kanssamme samaa mieltä, niin sitten et ole tervetullut joukkoomme. Voisiko olla suvaitsevaisuuden nimissä parempi antaa nimenomaan erilaisten mielipiteiden tutustua myös niihin toisenlaisiin mielipiteisiin?

Suvaitsemattomuuden takana ei ole aina lähtökohtaisesti ilkeys vaan myös pelko tai tietämättömyys itselle vieraista asioista ja tavoista. Erilaisten mielipiteiden kohtaaminen on siis ensiarvoisen tärkeää, jotta jokainen voi ennakkoluulojen sijasta rakentaa mielipiteensä järjen ja tiedon perusteella.

Ja voisiko olla niin, ettei meidän tarvitse olla kaikesta samaa mieltä, mutta voimme elää sen kanssa ja antaa muidenkin elää tavallaan? Olisiko se sitä avaramielisyyttä?

Globaali maailma haastaa meitä nyt monin eri tavoin. Onko pienellä kansalla ”varaa” lietsoa eripuraa oman maan kansalaisten kesken? Onko meillä yhteiskuntarauha edelleen vai tulevatko sekä lehtien palstoilla että myös muualla yhteenotot lisääntymään?

Meillä jokaisella on varmaan aika ajoin tarve ”ottaa peili käteen” ja yrittää nähdä asioita myös sen toisen kanssaihmisen silmin. Ellei pysty samaa arvomaailmaa jakamaan, ei se tarkoita sitä, etteikö voisi sivistyneesti elää rauhaisaa rinnakkaiseloa. On kysymys toisen ihmisen arvostamisesta.

Meillä pitää olla yhteiskunta, jossa osallistuminen festareille tai muihin yleisötapahtumiin, ei tarvitse olla aina kannanotto jonkin puolesta tai jotakin vastaan.

Toista kohtaan hyökkääminen on valitettavan paljon yleisempää ja helpompaa, kuin se toisen kanssaihmisen huomioon ottaminen.

Muistetaanpa jokainen nämä Unescon suvaitsevaisuuden periaatteiden julistuksen sanat:

”Ihmisoikeuksien kunnioittamisen periaatteen mukaisesti suvaitsevaisuuden osoittaminen ei merkitse yhteiskunnallisen epäoikeudenmukaisuuden sietämistä eikä omasta vakaumuksesta luopumista eikä sen heikentämistä. Se merkitsee, että ihminen saa vapaasti pitää kiinni vakaumuksestaan ja hyväksyy sen, että toiset pitävät kiinni omastaan. Se merkitsee sen tosiasian hyväksymistä, että ihmisillä, jotka ovat luonnostaan erilaisia ulkomuotonsa, asemansa, puhetapansa, käyttäytymismuotojensa ja arvojensa puolesta, on oikeus elää rauhassa ja olla sellaisia kuin ovat. Se merkitsee myös, ettei kukaan saa väkisin tyrkyttää näkemyksiään toisille”.

Näissä melkein 30 vuotta sitten kirjoitetuissa sanoissa piilee viisaus, joka on tänä päivänä ajankohtaisempi kuin ehkä pitkään aikaa.

Mukavaa, aurinkoista ja rauhaisaa kesää kaikille!