Olettakaamme, että kaikki käy hyvin

Työelämäkeskustelua on etenkin paikallisen sopimisen mahdollisuuksien laajentamisen osalta viime ajat käyty lähinnä uhkakuvien – jopa dystopian – kautta. Uhkakuvien toteutumiselle ei kuitenkaan ole olemassa näyttöä. Itse pidän todennäköisempänä, että kehitys tulee uudistusten myötä olemaan positiivinen.

Suomi tarvitsee tällä hetkellä enemmän kuin kipeästi kahta asiaa: 1) yritysten investointeja ja yrittäjien halukkuutta kasvattaa yritystoimintaansa sekä 2) yksityiselle sektorille syntyviä työpaikkoja.

Investointeja ja kasvuhalukkuutta edistetään ennen kaikkea varmistamalla veroratkaisuilla ja ennakoitavalla sääntelyllä yritysten kykyä investoida ja ottaa riskiä. Yrittäjän ottaman riskin vastapainona täytyy olla mahdollisuus myös menestyä, sillä muutoin on helpompaa jättää riskialttiit kehittämistoimenpiteet tekemättä.

Työllistämishalukkuuteen taas vaikuttaa edellä mainitun riskinotto- ja kasvuhalukkuuden lisäksi voimakkaasti työmarkkinoiden toimivuus. Mikäli työllistämisen riski on kohtuullinen, on helpompi tehdä päätöksiä ihmisten palkkaamisesta. Erityisesti pienissä, muutaman henkilön työllistävissä yrityksissä olisi kyllä halua työllistää, mutta mikäli työllistämiseen liittyvät jäykkyydet ovat liiallisia, on helpompi olla palkkaamatta. Tämä jarruttaa niin kasvua, investointeja kuin Suomen verotulojakin. Tämä on ollut liian pitkään myös todellisuutta.

Todellisuus ei tue uhkakuvia

Erityisesti paikallisen sopimisen osalta julkinen keskustelu on perustunut vahvasti uhkakuviin siitä, mitä voisi olla odotettavissa pahimmassa mahdollisessa tapauksessa. Sanotaan, että työnantaja sanelee työehdot ja palkkatason työpaikoilla. Tutkimukset tai kyselyt eivät tällaisten uhkakuvien toteutumista tue.

Mikäli yritykset nykyistä laajemmin – myös pienet alle 10 henkilöä työllistävät yritykset, joita on 95,5 prosenttia kaikista yrityksistä – voisivat olemassa olevien velvoitteiden lisäksi hyödyntää myös olemassa olevia joustoja, edistäisi tämä yritysten mahdollisuuksia toimia toisiinsa nähden tasavertaisesti, palkata ihmisiä ja kasvaa. Tällä olisi valtava merkitys Suomelle.

Paikallisen sopimisen laajentaminen ei takuulla tulisi johtamaan työmarkkinoiden kaaokseen, sillä sopimisen pohjana olisivat edelleen liittojen tekemät työehtosopimukset. Ja mikä vielä tärkeämpää, pienissä yrityksissä työntekijöiden asema on jo nyt lähtökohtaisesti vahva, sillä yrittäjä ei halua menettää yhtään osaavaa ja motivoitunutta ammattilaista. Uusien ammattilaisten löytäminen kun vie aikaa ja on kallista. Mieluummin kannattaa siis huolehtia olemassa olevien pysyvyydestä.

Työyhteisöjen hyvinvoinnista huolehtiminen näkyy myös vuodesta toiseen esimerkiksi TEM:n Työolobarometrin tuloksissa: pienissä yrityksissä työolot, avoimuus ja keskinäinen luottamus ovat korkealla tasolla. Pienenevät ikäluokat ja eläköityminen niin Suomessa kuin kansainvälisestikin pitävät myös jatkossa huolen siitä, että tarve huolehtia olemassa olevan henkilöstön hyvinvoinnista ja motivaatiosta niin taloudellisesti kuin työolojenkin osalta vain vahvistuu.

Laajemmat sopimisen mahdollisuudet yhteinen toive

Työpaikkakohtaisia sopimismahdollisuuksia lisäämällä työntekijät ja työnantajat pääsevät paremmin hyödyntämään työpaikoilla olevaa osaamista työtehtävien ja työnkuvien osalta.

Työpaikkakohtaiset ratkaisut mahdollistavat yrityksille nykyistä paremmat mahdollisuudet kilpailla osaavista ihmisistä niin mielekkäiden työtehtävien, työntekijänkin toiveiden mukaan rakentuvien työaikojen kuin palkkauksenkin osalta. Hyvä huomioida, että palkat voivat sopimisen mahdollisuuksien lisääntyessä jopa kasvaa. Tämä tulos on välittynyt eri kyselyissä vuosien varrella, ja näin on myös todellisuudessa tapahtunut muun muassa metsäteollisuudessa ja ohjelmistoalalla, joista on ollut saatavissa toteutuneita tuloksia yrityskohtaisista sopimuksista.

Paljon on myös käyty keskustelua siitä, miten kyetään valvomaan reilujen työehtojen toteutumista. On tietysti kaikkien etu, että epäasiallinen tai jopa laiton toiminta työmarkkinoilla kitketään pois. Tässä mielessä julkinen mielenkiinto niin median kuin työelämän järjestöjenkin puolelta varmasti pitää valvonnan hyvin tarkalla tasolla.

Yksittäisiä lakien tai sopimusten vastaisesti toimivia ei ole pystytty estämään sääntelyllä koskaan. Jäykkyyksillä on siis rajoitettu sen suuren enemmistön, jotka lakeja ja pelisääntöjä tunnollisesti noudattavat, mahdollisuuksia luoda hyviä työyhteisöjä ja parempaa työelämää.

Selvää on myös se, että mikäli sopimismahdollisuuksien laajentaminen koskemaan myös järjestäytymättömiä yrityksiä alkaisi johtaa ei-toivottuun kehitykseen, niin lainsäätäjä ja työmarkkinajärjestöt kyllä nopeasti tähän takuulla reagoisivat.

Itse uskon, että työelämän rakenteita järkevästi joustavoittamalla tullaan saavuttamaan hyviä tuloksia niin työntekijöiden kuin työnantajienkin näkökulmasta. Yritykset kun haluavat parhaat ja motivoituneimmat tekijät ja työntekijät haluavat tehdä työnsä hyvin ja sitoutuneesti. Elämä työpaikoilla kun ei ole jatkuvaa vastakkainasettelua vaan aitoa yhteistyötä kohti yhteistä päämäärää.

Järjestöjen rooli vahva myös tulevaisuudessa

En myöskään usko työelämän järjestöjen menettävän merkitystään paikallisen sopimisen laajentamisen myötä. Vaikka työpaikoilla tapahtuvan sopimisen mahdollisuuksia lisätäänkin, niin se tehdään olemassa olevien, siis liittojen neuvottelemien työehtosopimusten puitteissa.

Työelämän pelisääntöjä tehdään takuulla jatkossakin työnantajien ja työntekijöiden edustajien osaamista hyödyntäen. Tässä järjestöjen rooli ei tule heikkenemään. Toivottavasti valmistelutyö vain huomioi jatkossa entistä paremmin työelämässä ja yhteiskunnassa tapahtuvat muutokset, kuten esimerkiksi pienten työnantajien ja yrittäjyyden määrän lisääntymisen.

On myös selvää, että paikallista sopimista tullaan suuressa osassa yrityksiä tekemään olemassa olevia sopimuspohjia hyödyntäen, jolloin liittojen rooli säilyy myös tässä. Työntekijät tulevat jatkossakin varmasti haluamaan tukea, neuvontaa ja apua työelämään liittyvissä kysymyksissä, joten tältäkään osin järjestöjen rooli tai asema ei tulisi muuttumaan.

Ehkä siis työelämän tulevaisuutta tai muutosta ei tulisi tarkastella vain uhkakuvien kautta. Ehkä muuttunut maailma ja työelämä kaipaavat ratkaisuja, jotka kyllä uudistavat sopimista, mutta eivät tee tyhjäksi sitä työtä mitä takavuosikymmeninä on tehty. Ehkä voisi olla hyvä muistaa edesmenneen presidentti Mauno Koiviston toteamus: ”Ellemme varmuudella tiedä, kuinka tulee käymään, olettakaamme, että kaikki käy hyvin.”

Petri Salminen
Kirjoittaja on Suomen Yrittäjien puheenjohtaja