Pekka Kantolan blogi

Näköjään listaamattomien yritysten verohuojennetut osingot ovat jälleen nousseet poliittiseen keskusteluun nyt, kun Suomen hallitus etsii rahalähteitä valtiontaloutta paikkaamaan. Yleensähän tämä tapahtuu populistisesti vain vaalien alla. Petteri Orpo on julkisesti todennut, että suuryritysten saamiin satojen miljoonien eurojen yritystukiin puuttuminen ”on niin vaikeaa”. Nähtävästi pienten ja keskisuurten listaamattomien yritysten osinkoverotukseen puuttuminen olisi sitten ”helppoa”.

Puhutaan siis listaamattomien osakeyhtiöiden osinkojen verotuksesta, joka on uudistunut ajan saatossa tavoitteena tuplaverotuksen välttäminen. Suomessa on vuoden 2004 jälkeen verotettu yhtiötä sen tekemästä voitosta (yhteisövero) ja erikseen osakkeenomistajaa tämän saamasta osingosta (osinkovero). Yhteisöveroa ja osinkoveroa peritään näin ollen samasta, yhtiön pääomalle kertyneestä tuotosta. Jos listaamattomasta yhtiöstä saa osinkoa enintään 150 000 euroa, osingon maksava yhtiö tekee siitä 7,5 %:n ennakonpidätyksen (tämä on se verohuojennus). Jos osingon määrä on tätä suurempi, ennakonpidätys on 28 %. Edullisinta verotus on, kun listaamattomista yhtiöistä saatujen osinkojen yhteismäärä on enintään 150 000 euroa ja samalla enintään kahdeksan prosenttia osakkeiden matemaattisesta arvosta.

Tehdäänpä laskuharjoitus: listaamaton yritys tekee voittoa 100 000 € eli tämä olisi sitä jakokelpoista osinkoa, josta maksettaisiin veroina siis 7 500 €. Jos verohuojennusta ei olisi ja maksettaisiin 28 % verokannan mukaan, olisi veron määrä 28 000 € ja valtio saisi 20 500 € enemmän verokertymää. Kuulostaa paljolta. Täytyy muistaa, että tuosta tuloksestaan yritys maksaa jo yhteisöveroa 20 % (=20 000 €). Oletetaan, että tulostavoite on ollut 10 % liikevaihdosta, jolloin liikevaihdon on täytynyt olla 1 M€. Harva yrittäjä tekee miljoonan euron liikevaihtoa yksin, joten oletetaan, että yrityksen palveluksessa on palkkatöissä 4 henkilöä yrittäjän lisäksi, jolloin jokainen tekee n. 200 000 € liikevaihdon/henkilö. Oletetaan edelleen, että yritys on ALV-velvollinen ja sen nykyinen ALV-kanta on 24 %. Näin ollen se on tilittänyt toiminnastaan valtiolle 240 000 € arvonlisäveroina (ja tämä rahahan on tullut asiakkailta). Lisäksi palkoista (ansiotulovero) ja vakuutusluonteisista maksuista (YEL, TyEL yms.) tilitetään tyypillisesti n. 40 % liikevaihdosta valtiolle (=400 000 €). Näin laskettuna, saadakseen tuon 1 M€ liikevaihdon ja 100 000 €:n tuloksen, yrityksen maksama verokertymä olisi n. 660 000 €. Tähän suhteutettuna tuo 20 500 € rahamäärä lisää ”kevyesti” verotetusta osingonmaksusta ei enää kuulostakaan paljolta, valtio saisi lisää vain n. 3 % verokertymää. Yrittäjälle kevennetty osinkoverotus sen sijaan kuulostaa edelleen paljolta ja voi kannustaa nimenomaan siihen ”yrittämiseen”.

Koska yrittäjä (omistaja tai omistajat) päättää itse (ei valtioneuvosto, verottaja tai muu taho) osingonmaksusta, voisi verotusta kiristettäessä yhtiökokouksen päätös ollakin, että ei jaeta osinkoa lainkaan. Silloin valtiolla jää saamatta 7 500 € tai 28 000 € kokonaan. Samoinhan yrittäjä voisi päättää, ettei kannata rehkiä miljoonan liikevaihtoon vaan tyytyy 800 000 € eli esim. irtisanoo yhden henkilön ja pienentää näin omaa riskiään ja stressitasoaan. Oma mahdollinen osinko pienenee myös hieman, n. 1 000 €, mutta valtion saama verokertymä pieneneekin kokonaisuudessaan 132 000 €. Poliitikkojen kannattaisi siis tarkkaan harkita, kannustaako tämän kaltainen julkinen keskustelu listaamattomia yrityksiä kurittavasta veropolitiikasta yrittäjyyteen, kasvuun ja riskinottoon samalla kun suuryritysten tuet ja poliittisten tahojen verovapaus pysyvät koskemattomina.

Listaamattomien yritysten kevyempää verokohtelua perustellaan syystäkin yrittäjäriskillä, joka on oikeastaan yhtä kuin omistuksen epälikvidiys. Listaamattomalla omistuksella ei voi noin vain käydä kauppaa ja omistajanvaihdoksessa pitää myös ottaa huomioon siihen liittyvä muu verotus (perintö- ja lahjavero). Jos halutaan vaalia kotimaista omistajuutta, tulisi Suomen osinkoverotusmallia oikeastaan keventää listaamattomissa yrityksissä, jotka kuitenkin muodostavat valtaosan Suomen PK-yrityksistä eli työllistävistä tahoista yhteiskunnassa. Esimerkkinä mainitaan usein ”Viron malli”, jossa osakeyhtiön tuloksesta verotettaisiin ainoastaan se osuus, joka jaetaan osinkona osakkeenomistajalle.

Kirjoittaja Pekka Kantola toimii Pohjois-Pohjanmaan Yrittäjien Yksinyrittäjäverkostossa.