Saako yrittäjyyden nurjasta puolesta puhua?

Mietin, että millainen teksti kiinnostaisi erityisesti yksinyrittäjää. Olisi helppo valita aiheeksi itsetuntemus. Olenhan mielen hyvinvoinnin ja itsetuntemuksen asiantuntija, jonka työtä on auttaa ihmisiä voimaan hyvin. Voisin kirjoittaa, kuinka itsetuntemus on tärkeää ja kuinka se on yksi avainasemaan nouseva tekijä, kun puhutaan yrittäjyydestä ja sellaisesta mind-setistä, joka auttaa yrittäjää onnistumaan. Voisin myös kirjoittaa työssä jaksamisesta, arjen pienistä valinnoista tai vaikkapa rajojen asettamisesta. Ajattelen kuitenkin, että on paljon kiinnostavampaa puhua sellaisista asioista, joihin liittyy jonkinlaista tabua. Ja se on ehdottomasti yrittäjyyteen liittyvä kuormitus.

Varmasti yrittäjyyteen liittyvä kuormitus ja aiheeseen liittyvä tabu onkin tunnistettu, mutta mielestäni näitä keskusteluja käydään edelleen lähinnä suljettujen ovien takana. Tämä onkin tärkeää, että kuormittunut yrittäjä pääsee purkamaan tuntojaan luottoystävän, työnohjaajan tai terapeutin kanssa luottamuksellisesti, mutta tätä aihetta olisi syytä nostaa yleiseen keskusteluun enemmän.

Yksinyrittäjä on yksin. Yrittäjyyden kuormittavuudesta pitää olla lupa puhua. Yrittäjyys on erittäin vaativaa sekä stressaavaa ja on tärkeää tunnistaa ja käsitellä näitä haasteita avoimesti. Yksinyrittäjällä ei ole tiimiä, joiden kanssa jaetaan viikon suunnitelmat, tehdään suunnitelmia, hallitaan taloutta, puretaan epäonnistumiset tai nauretaan kahvitauolla.

Itsetuntemus auttaa monessa paineessa ja se kun huolehtii riittävästä palautumisesta. Valitettavaa kuitenkin on, että kaiken paineen keskellä monet hyvinvointia tukevat asiat jäävät varjoon. Jos paine kasvaa liian suureksi, on vaarana, että se jyrää yrittäjän yli. Tuollaisella kuormittavalla hetkellä voi olla vaikea löytää sitä sisäistä tsempparia, joka taputtaa itseä olkapäälle ja sanoo ”Hyvin sä vedät, vaikka haasteitakin on. Ja hei, oot muuten hyvä tyyppi.”

Heitänkin nyt ajatusta voisiko joku ideanikkari patentoida tsemppari-robotin yksinyrittäjien tueksi. Robotti voisi tehdä nuo olalle taputtelut, komentaa kotiin siinä vaiheessa kun päivä on venynyt pitkäksi ja patistaa välillä tauolle. Tuo robotti vois olla vielä hauska, joka kertois sellaisia hassuja juttuja, jotka naurattaisivat, koska nauru jos mikä on ihmisen supervoima. Robotti vois myös lohduttaa ja luoda uskoa tulevaan, silloin kun yksinyrittäjä sitä tarvitsee.

Ehkei tämmöistä robottia ole tulossa. Yksinyrittäjinä kuitenkin muodostamme ison verkoston, jossa olemme ikään kuin samassa veneessä. Kuka ymmärtää paremmin yksinyrittäjää kuin toinen yksinyrittäjä? Yrittäjäkin on ihminen, joka tarvitsee toisia ihmisiä. Ja koska yksinyrittäjä on yksin, on tarve ehkä vieläkin suurempi. Vaikka sanoisikin suoraan, että yrittäjyys on välillä ihan paskaa, ei se vie pois sitä kaikkea hyvää mitä yrittäjyys on. Toivon, että voimme nähdä toiset enemmän toisina yrittäjinä, yrittäjäsiskoina ja -veljinä kuin kilpailijoina ja luoda sellaista kulttuuria, jossa on tilaa ja lupaa puhua kaikista yrittäjyyden puolista. Ja tämä kaikki pätee tietysti myös onnistumisten hetkellä. On paljon palkitsevampaa jakaa onnistuminen toisen kanssa kuin myhäillä ja hihitellä sitä itsekseen.

Riikka Vääräniemi
ihminen, yksinyrittäjä, terapeutti ja työnohjaaja, itsetuntemuksen ja mielen hyvinvoinnin asiantuntija

www.rakkaudellariikka.fi
www.kehonjamielenkeskusfilia.fi