Salaisuus, jota kukaan ei halua paljastaa

Onko Suomen julkisen talouden viritys kohdillaan? VM:n arvion mukaan valtion talous on lievästi elvyttävää vuonna 2024. Samaan aikaan valtio velkaantuu yli 10 miljardin euron vuosivauhdilla, kestävyysvaje on krooninen ja suhdannetilanne työllisyyden tasoa tarkastelemalla hyvä tai erinomainen. Nyt on aika kiristää vyötä, kun työllisyysaste on 74 prosentin paikkeilla eli korkeimmillaan 1990-luvun laman jälkeen. Katto on parempi korjata hyvän sään aikana ja toisaalta tammenterhoja tulevien taloustalvien varalle syytä kerätä työllisyyden ollessa korkealla.

Osa talouskommentaattoreista harhautuu ajattelemaan elvytyksen tarvetta talouskasvun perusteella. Suomen talous onkin taantumassa tai taantuman rajamailla, eikä kuluvalle vuodelle näkymät ole mairittelevat ekonomistien arvioiden tai suhdannekyselyiden perusteella. Täydellinen talouspolitiikka ei kuitenkaan tasaa talouskasvun vauhtia, vaan työmarkkinoiden tilannetta. Olemme kiinnostuneita ihmisistä ja tarpeettomasta työttömyydestä, emme kasvuprosenttien vaihteluväleistä. Kiristykselle on siis selvä vaatimus, mutta miksi kukaan ei huuda asiasta?

1. Tavallinen kansa ei tiedä tilanteesta. Media on leimannut, osin hallituksen hyväksynnällä, nykyhallitusta tiukan talouspolitiikan ajajaksi. Ei ihme, että monella asiasta paha virhekäsitys.
2. Media pitää yksinkertaistuksista. Nykyhallitus kyllä aikoo tehdä hallitusohjelman mukaan kiristävää talouspolitiikkaa, mutta toimet eivät kuitenkaan alkaneet 2024 budjetissa. Katsotaan, kestääkö hallitus poliittisen paineen ja ensi vuonna tehdään leikkauksia ja nostetaan arvonlisäveroa. Tällainen monivivahteinen viesti on valitettavan vaikea välittää eteenpäin, joten helpompi uutisjutuissa puhua hallituksen talouspolitiikasta ”kireänä”.
3. Poliittiset vastustajat eivät halua soittaa hälytyskelloa. Vasemmisto ei tehnyt edellisessä hallituksessa mitään kestävyysvajeen korjaamiseksi, päinvastoin. Talouspolitiikan kiristyksen tarve vääjäämättä tarkoittaisi myös menoleikkauksia: Suomen valmiiksi kireä verotuksen taso, globalisaation edistyminen työ- ja palvelutalouden aloilla sekä haittaverokertymän kutistuminen käyttäytymismuutosten myötä tarkoittaa, että menoleikkauksia tarvitaan. Todennäköisesti tuhdisti. Tätä todellisuutta ei halua moni katsoa suoraan silmiin.
4. Poliittiset tukijat hallituksessa ja hallituksen ulkopuolella tietävät tilanteen. Hekään eivät kerro asiasta julkisesti. Syynä ovat tekeillä olevat työmarkkinoiden rakenneuudistukset. Rakenneuudistukset tulevat parantamaan työllisyyttä ja kasvua, mutta näkyvät vasta viiveellä. Vaalikausi on turhan lyhyt aika kaikkien vaikutusten näkymiselle. Moni uudistusten kannattaja ei myöskään halua myöntää, että uudistukset ovat osaltaan kivuliaita. Kevyt finanssipolitiikka siis osaltaan lievittää uudistusten tuskaa ja täten lisää niiden hyväksyttävyyttä.

Mitä sitten tulisi tehdä? Budjettia voi oikaista hallitusohjelmastakin löytyvillä veronkiristyksillä ja menoleikkauksilla. Julkisen sektorin toiminnan keskittyminen ydintehtäviinsä edistää talouden kestävyyttä ja vahvistaa rakennetta.

Julkisen talouden tasapainottaminen varmistaa, että Suomi kestää talouden tulevat myrskyt. Emme joudu hätäillen heikentämään turvaverkkoja tai kiristämään verotusta, joiden vaikutukset voisivat näkyä vuosikymmeniä kuten 90-luvun laman läpieläneet tietävät. Lisäksi vakaa julkinen sektori poistaa epävarmuuden edessä olevien leikkausten sekä veronkorotusten osalta ja näin parantaa investointiympäristöä sekä kotitalouksien luottamusta. Tällä hetkellä yritykset pelkäävät tulevien vuosien osalta verotuksen kehitystä yritysverotuksen ja työvoiman tarjontaan vaikuttavien verokiilojen osalta. Samalla kotitaloudet epäilevät hyvinvointilupauksia laajalti, jopa usko eläkejärjestelmän kestävyyteen natisee liitoksistaan. Korjausliike auttaisi siis tulevaisuuden lisäksi myös taloustoimijoita tässä ja nyt. Vakaus on valttia ja järkkymätön julkinen talous on koko kansantalouden paras ystävä.