”Valtion ei tarvitse maksaa velkaansa” – onko se totta?

18.8.2021 | 12:28

”Maksamme velkaa”, soi päässäni, kun kuuntelin valtiovarainministeri Annika Saarikkoa viime viikolla. Saarikko esitteli ministeriönsä esitystä siitä, millainen talousarvio Suomella pitäisi ensi vuodelle olla.

Päällimmäiseksi jäi mieleen luku 6,7 miljardia euroa.  Niin monta euroa otamme velkaa ensi vuonna, jos hallitus päätyy samaan kuin valtiovarainministeri esittää ja eduskunta ennen joulua on samaa mieltä.

Se on yli 1200 euroa jokaista meitä Suomessa asuvaa ihmistä kohden vastasyntyneestä vanhukseen. Jos tämä jo toistakymmentä vuotta jatkunut velkaantuminen jatkuu pitkään, vauvan velkataakka on kohtuuton. 

Pitää vaihtaa levyä – velalla ei voi ikuisuuksiin paikata rakenteellisia ongelmia 

Maksamme velkaa soi radiossa tiuhaan, kun olin itse taapero. Tunnetuista suomalaismuusikoista koottu Apua!-orkesteri levytti hyväntekeväisyyskappaleen “Maksamme velkaa”, jolla kerättiin rahaa Etiopian nälänhädän uhreille. Biisi on jäänyt elämään.  

Niin on jäänyt myös väite siitä, ettei valtion velkoja tarvitsisi maksaa pois. Ajatus on kätevä työkalu päättäjille silloin, kun edessä on isoja ongelmia, jotka on pakko ratkaista, mutta jos ne ratkaisisi kunnolla, riskeeraisi valintansa seuraavissa vaaleissa. Joten otamme velkaa. Lisää ja lisää. 

Asia ei ole näin hattaraisen yksinkertainen. 

Velkaantumisen tie ei ole kestävä, sillä tällä tavalla jatkaen siirrämme päätösvaltamme lopulta lainoittajien käsiin. Velanmaksun vähättelijät unohtavat, että vaikka korot ovat matalalla, Suomi on kuin mini-Japani: eläkeläisiä on vuosi vuodelta enemmän, työikäisiä aina vaan vähemmän. Aktiivisten velan hoitajien määrä siis vähenee. Ja menot vain kasvavat.  

Maksamme velkaa on hyvä biisi, ja sitä kuuntelee mielellään. Valtiontaloudessa ajatus ei toimi. Pitää vaihtaa levyä.  

Olemme rypeneet koronakriisissä jo puolitoista vuotta. Talous alkaa onneksi vähitellen elpyä, kiitos osassa maailmaa parantuneen koronatilanteen ja rokotteiden.  

Olemme Suomessakin siirtymässä koronakriisin jälkeiseen jälleenrakennusvaiheeseen. Kriisin aikana oli hyvä, että päättäjät keskittyivät auttamaan meitä ylös kriisistä. Siitä kiitos, moni toimi tehosi, ja esimerkiksi meitä yrittäjien auttamiseksi ratkaisuja tarjonneita kuunnelitiin.  

Mutta koronakriisiä edeltäneet julkisen talouden ja työmarkkinoiden rakenteelliset ongelmat eivät ole koronan varjossa kadonneet mihinkään.  

Budjettiriihestä tarvitaan päätöksiä, jotka auttavat yrityksiä investoimaan ja tarjoamaan työtä 

Syyskuun alkupuolella hallitus kokoontuu päättämään, mihin se ensi vuonna keskittyy ja mihin käytetään rahaa. Riihi on aina paineinen ja tärkeä, mutta nyt se on sitä aivan erityisesti.  

Budjettiriihestä hallituspuolueet toivovat päätöksiä sekä ilmasto- että työllisyystavoitteiden edistämiseen. Nämä tavoitteet voivat toteutua vain, mikäli yritykset kykenevät investoimaan ja tarjoamaan työtä. Ihmisiä on koronakriisin takia edelleen lomautettuna, ja moni on vaihtanut alaa ja etsii uutta työuraa.  

Niitä kuuluisia ”rakenteellisia uudistuksia” on pakko alkaa tehdä: ajatus pitää kääntää siitä että ensin valtio ottaa verotulot, ja sitten ihmiset ja yritykset käyttävät jäljelle jäävät roposensa parhaaksi katsomallaan tavalla siihen, että luotetaan ihmisten ja yritysten haluun tehdä kestävää tulevaisuutta ja mahdollistettaisiin tämä veroratkaisuilla. Työpaikoille pitää saada lisää vapautta ja tilaa käyttää siellä jo olevaa luottamusta. 

Budjettiriihessä on mahdollisuus myös antaa meille yrittäjille ja työntekijöille mahdollisuus menestyä: ei pidä pelätä ja estää sitä, että joku saattaa joskus onnistua! Siitä seuraa hyvän kierre.  

Veroratkaisuilla tai sääntelyllä ei siis pidä halvaannuttaa toipumista tai uusiutumista. Suomen pitää ottaa vero- ja työmarkkinaratkaisuissaan uusi suunta, joka auttaa yrityksiä ja ihmisiä rakentamaan parempaa ja samalla kestävämpää huomista. Suomalaisten yritysten pitää olla kilpailukykyisiä ja kannattavia, sillä vain näin voidaan investoida uusiutumiseen ja kestäviin ratkaisuihin.

Yritykset tarvitsevat toimintaympäristön, joka mahdollistaa vapauden toimia, kasvaa ja menestyä.  Silloin ei tarvitsisi ottaa niin paljon sitä velkaakaan nykytaaperoiden maksettavaksi. 

Petri Salminen
puheenjohtaja 
Suomen Yrittäjät