Yrittäjän jaksaminen unohdetaan liian usein – Miksi keskustelu polarisoituu? 

Yrittäjien jaksaminen on usein aliarvostettua ja helposti sivuutettavaa. Yhteiskunnassa keskitytään usein työntekijöiden oikeuksiin ja hyvinvointiin, mikä on toki tärkeää, mutta samalla unohtuu, että yrittäjätkin ovat ihmisiä, jotka kantavat valtavaa vastuuta. Tämä vastuu ulottuu paitsi heidän omaan taloudelliseen tilanteeseensa myös heidän työntekijöidensä toimeentuloon ja hyvinvointiin. Polarisoitunut keskustelu yrittäjien ja työntekijöiden välillä on valitettavan yleistä, ja se vain pahentaa tilannetta. 

Haluan jakaa oman kokemukseni eräästä rakennusalan yrittäjästä, jolla on noin kymmenen työntekijää. Toimin yrityskummina tässä yrityksessä, jossa ihmissuhteet ovat ajautuneet tulehtuneeseen tilaan. Yrittäjän näkökulmasta tilanne on painajaismainen: yrityksen tili ja limiittitili ovat jatkuvasti miinuksella, ja huoli työntekijöiden tulevaisuudesta painaa jatkuvasti mieltä. Yrittäjän on vaikea löytää keinoja saada kassavirtaa riittämään palkkojen, sivukulujen ja verojen maksamiseen, kun yrityksen pääasiakkaat ovat itsekin taloudellisissa vaikeuksissa, jopa konkurssin partaalla. 

Tämä taloudellinen ahdinko heijastuu suoraan yrittäjän jaksamiseen. Yrittäjän unet kärsivät, kun laskuja tulvii jatkuvasti joka suunnasta – verkkolaskuosoitteeseen, kotiosoitteeseen ja jopa tehtaanovelle. Päässä pyörii jatkuva huoli siitä, miten kaikki maksut hoidetaan ja kuinka yrittäjä pystyy ylipäätään pitämään yrityksen pystyssä. Samalla yrittäjän oma palkka voi unohtua täysin, vaikka hänkin tarvitsee rahaa elääkseen. 

Viime aikoina olen huomannut, että yrittäjän ja työntekijöiden välinen viestintä on usein se akilleen kantapää, joka voi johtaa vakaviin väärinkäsityksiin. Yrittäjä saattaa palavereissa esittää asioita, jotka työntekijät kokevat loukkaavina tai vähättelevinä, vaikka tämä ei olisi ollut yrittäjän tarkoitus. Työntekijöiden olisi hyvä pohtia, miltä yrittäjän tilanne oikeasti tuntuu – miten raskasta on kantaa vastuuta paitsi yrityksen taloudesta, myös kaikkien työntekijöiden hyvinvoinnista ja toimeentulosta. 

Toisaalta, myös yrittäjien olisi tärkeää asettua työntekijän rooliin ja ymmärtää heidän näkökulmiaan. Työntekijöillä on usein valtava potentiaali ja kunnianhimo, mutta tämä voi jäädä käyttämättä, jos yrityksessä ei ole tarjolla mahdollisuuksia kehittyä ja näyttää omia kykyjään. Tässäkin tapauksessa työntekijät olivat kehittäneet hienoja ideoita siitä, miten yritys voisi selvitä ahdingosta ja parantaa toimintaansa. He olivat pohtineet prosessien tehostamista ja keksineet keinoja, joilla voitaisiin saavuttaa mitattavia säästöjä. 

Valitettavasti yrittäjä oli niin syventynyt omiin huoliinsa, ettei hän ollut huomannut työntekijöidensä potentiaalia. Tilanne kärjistyi, kun yrittäjän jaksaminen oli pudonnut olemattomaksi ja työntekijöiden motivaatio heikentynyt. Keskusteluyhteys oli kadonnut, ja kaikki tuntuivat vain ajautuvan syvemmälle omiin poteroihinsa. 

Ulkopuolisena oli kuitenkin ilahduttavaa huomata, että jo yksinkertaisilla keskusteluilla tilannetta voitiin parantaa. Kun kaikki osapuolet istuivat saman pöydän ääreen ja alkoivat kuunnella toisiaan, he ymmärsivät, kuinka vaikeaa on nähdä toisen näkökulma, varsinkin jos oma jaksaminen on koetuksella ja viestintätaidot heikot. 

Suomessa olemme nyt tilanteessa, jossa talouskasvua ei synny valittamalla tai kaivautumalla omiin poteroihin. Yrittäjien ja työntekijöiden tulisi rohkeasti kysyä toisiltaan tavoitteista ja elämäntilanteista – ja siitä, miten voimme tukea toisiamme. Uskomaton potentiaali jää helposti hyödyntämättä, jos emme nosta toinen toisiamme. Kehityskeskustelut, henkilökohtaiset tavoitteet ja avoin viestintä ovat nyt tärkeämpiä kuin koskaan. 

Yrittäjien ja työntekijöiden välinen keskustelu voi avata uusia mahdollisuuksia, ja sen myötä voimme yhdessä rakentaa vahvempaa tulevaisuutta.