E 61/2002 ehdotuksesta neuvoston suositukseksi työturvallisuus- ja työterveyslainsäädännön soveltamisesta itsenäisiin ammatinharjoittajiin

Eduskunnan työ- ja tasa-arvoasiainvaliokunnalle

Pyydettynä lausuntona toteamme kunnioittaen seuraavaa:

Pääkohdat

Suomen Yrittäjät ry pitää suositeltavana ja tarpeellisena edistää itsenäisten ammatinharjoittajien työterveyshuoltoa ja työturvallisuutta. Tavoitteeseen päästään parhaiten vapaaehtoisin toimin. Sitovan ja pakottavan lainsäädännön sekä viranomaisvalvonnan ja rikosoikeudellisten seuraamusten ulottamista itsenäisiin ammatinharjoittajiin olisi pidettävä perusoikeuksia loukkaavana ja epätarkoituksenmukaisena.

Työturvallisuuslainsäädännön soveltamisesta

Perusoikeusnäkökohdat

Suomen perustuslain 18§1:n mukaan jokaisella on oikeus lain mukaan hankkia toimeentulonsa valitsemallaan työllä, ammatilla tai elinkeinolla.

Työn turvallisuuteen ja työterveyteen liittyvien tavoitteiden edistäminen pakkotoimin merkitsisi väistämättä puuttumista elinkeinon- ja ammatinharjoittamisen vapauteen: oman turvallisuuden ja terveyden vaarantamisen tai haittaamisen sanktiointi merkitsisi huomattavaa toimintavapauden vähentämistä ja toiminnan taloudellisen kannattavuuden heikkenemistä.

Vertailu selventää asiaa: työnantaja voidaan tuomita työturvallisuuslakiesityksen 63§:n perusteella työturvallisuusrikkomuksesta ja rikoslain 47 luvun 1 §:n perusteella rangaistukseen laiminlyönneistään. Omaa työtään tekevien tuomitseminen rangaistukseen heidän oman työturvallisuutensa vaarantamisesta tai heille itselleen tapahtuneesta tapaturmasta merkitsisi pelkästään kielteisten seuraamusten kasaamista vahingon kärsineelle.

Työsuojelu perusoikeutena on turvattu työvoiman suojelua koskevalla perustuslain 18§1 momentin toinen lauseella. Sen soveltaminen itsenäisten ammatinharjoittajien kohdalla ei tule kysymykseen, sillä kyseinen lainkohta liittyy tarkoitukseltaan selkeästi työsuhteeseen. Lainkohtaan sisältyy velvoite työaikasäätelyyn, vuosilomalainsäädäntöön eli työsuojeluun sanan laajassa merkityksessä.

Työturvallisuussäädöksissä ja niiden valvonnassa lähtökohtana on työsuhde, jolle on määritettävissä työntekijä- ja työnantajaosapuolet. Vastuu säädösten noudattamisesta ja laiminlyöntien seuraamukset voidaan osoittaa näille työsuhteen osapuolille. Omaa työtään tekevien kohdalla vastuunjakoa ei voida pääsääntöisesti tehdä.

Omaa työtään tekevien osalta on kuitenkin poikkeustilanteita, joissa työturvallisuussäätelyn ulottaminen heihin on paikallaan:
· Työturvallisuutta edistävän informaation välittämistä on tarkoituksenmukaista tehostaa työpaikoilla, joissa omaa työtään tekevät itsenäiset työnsuorittajat ovat vuorovaikutuksessa toisiinsa ja muihin työtä tekeviin – ja jossa voidaan määrittää työpaikasta vastuussa oleva työnantaja.
· Hyödykkeiden (tuotteista laitteisiin ja rakennuksiin) ominaisuuksia koskevan informaation välittäminen voi tehostua virallisnormien avulla.

Taloudelliset näkökohdat

Suomessa itsenäisten ammatinharjoittajien lukumäärä maatalouden ulkopuolella kasvoi voimakkaasti 1990-luvun laman jälkeen. Viime vuosina näiden itsenäisten ammatinharjoittajien lukumäärän kasvu on kuitenkin pysähtynyt. Työllisten kokonaismäärän kasvaessa itsenäisten ammatinharjoittajien osuus työvoimasta on kääntynyt laskuun.

Itsenäisten ammatinharjoittajien määrän vähenemisellä voi olla pitkällä tähtäyksellä haitallisia vaikutuksia: Itsenäisten ammatinharjoittajien merkitys on useilla toimialoilla ratkaiseva ja vaikeasti korvattavissa palkkatyösuhteessa olevilla henkilöillä. Lisäksi merkittävä osa uusista yrityksistä aloittaa toimintansa kokonaan tai suurelta osin omaa työtään tekevien henkilöiden voimin ja omaa työtään tekevien suhteellisen osuuden väheneminen merkitsee pitkällä tähtäyksellä myös työllistävien yritysten lukumäärän vähentämistä.

Työturvallisuuteen liittyvät uudistukset voivat vaikuttaa ammatinharjoittajien (yrittäjien) määrään kahdensuuntaisesti:
· Itsenäisen ammatinharjoittajan työn turvallisuuden edistäminen tekee ammatinharjoittajana toimimisen aiempaa houkuttelevammaksi.
· Itsenäisen ammatinharjoittajan toimintavapauden rajoittaminen ja taloudellisten rasitteiden lisääminen tekevät ammatinharjoittajana toimimisen aiempaa vähemmän houkuttelevaksi.

Vapaaehtoisuuteen ja valinnanmahdollisuuteen perustuvat toimet antavat ammatinharjoittajille mahdollisuuden käyttää hyväksi ensin mainittuja vaikutuksia ja välttää jälkimmäiseen ryhmään kuuluvia.

Taloudellisia näkökohtia arvioitaessa on erityisesti syytä panna merkille neuvoston suosituksen kohta 10, jossa säännösten yhdenmukaistamista perustellaan kilpailun vääristymisten poistamisella. Suosituksen taustalla on näkemys siitä, että säädösten ulkopuolella piirissä oleminen aiheuttaa taloudellista haittaa ja kustannuksia ja vastaavat haitat ja kustannukset tulisi ulottaa kaikkiin yhteismarkkina-alueen maihin.

Työturvallisuuden kehityspiirteitä

Työn ja työolojen turvallisuuden ja terveellisyyden kehityksen arviointi ja kansainvälinen vertailu on vaikeaa. Eri maissa työolojen turvallisuuden seuranta ja sitä koskeva tutkimus vaihtelevat huomattavasti eivätkä rekisterit ole välttämättä vertailukelpoisia. Suomessa eri ajanjaksojen vertaaminen toisiinsa on vaikeaa: työtapaturmien esille tuleminen vaihtelee työmarkkinoiden rakenteen ja työ-, tapaturma- ja muun sosiaalilainsäädännön muuttuessa. Jo pelkästään korvausjärjestelmien puutteellisuus on omiaan vähentämään alttiutta raportoida työtapaturmia tai ammattitauteja.

Tutkimuksen ja rekisteröinnin ongelmista huolimatta työturvallisuuden kehityksestä voitaneen tehdä joitakin luotettavia arvioita. Mikäli työturvallisuuden mittarina käytetään tapaturmien lukumäärää on ilmeistä, että
· Työelämän rakenteen muutos on parantanut työturvallisuutta: maa- ja metsätaloudessa, rakentamisessa ja raskaassa teollisuudessa tehtävän työn suhteellisen osuuden väheneminen on parantanut työturvallisuutta.
· Teknologian kehitys on parantanut työturvallisuutta: uudet työmenetelmät ja laitteet ovat pääsääntöisesti olleet aiempaa turvallisempia ja ergonomisesti paremmin suunniteltuja.
· Ihmisten arvostusten ja elämäntapojen muutos on parantanut työturvallisuutta: tapaturmainen vammautuminen ja kuolleisuus on laskenut myös muutoin kuin työelämässä. On perusteltua olettaa, että sama suuntaus terveyden ja turvallisuuden arvostuksen lisääntymiseksi vaikuttaa myös työelämässä.
· Talouden suhdannevaihteluilla on vaikutusta työturvallisuuteen: nopea nousukausi on riski työturvallisuudelle. Riskiä ei lisää vain eikä ehkä ensi sijassakaan kasvava kiire, vaan ennen muuta uuden ja kokemattoman työvoiman suhteellisen osuuden kasvu. Vastaavasti hitaamman talouskehityksen vallitessa suhteellisesti suurempi osuus työllisestä työvoimasta on kokenutta ja turvallisuusasioista perillä olevaa.

Ammattitautien ja työolojen kehityksestä on vaikeampi saada selkeää kuvaa, sillä terveysongelmien havainnointi, luokittelu ja syy-yhteydet työhön ovat muuttuneet nopeasti. Todennäköistä kuitenkin on, että työtapaturmi-en vähenemiseen vaikuttaneet rakenteelliset tekijät ovat vähentäneet myös ammattitauteja.

Työturvallisuus ja työturvallisuusnormit

Työn tekemiseen joko omassa yrityksessä tai palkkatyössä liittyy väistämättä riskejä terveydelle ja turvallisuudelle. Mittavillakaan työturvallisuusinvestoinneilla tai turvallisuutta lisäävillä työmenetelmillä tai käytännöillä ei voida kokonaan sulkea pois tapaturmien tai ammattitautien riskiä. Työturvallisuuden kehittämisen tavoitteena on toimenpiteiden mitoittaminen sellaiselle optimitasolle, jolla toimenpiteiden aiheuttamat kustannukset ja niistä koituvat hyödyt ovat tasapainossa.

Työsuhteessa tehtävässä työssä työturvallisuuden kannalta tarpeellisten toimenpiteiden kustannukset tulevat pääsääntöisesti työnantajan maksettaviksi. Työnantajan kannalta ovat kuitenkin oikein mitoitetut työturvallisuustoimenpiteet aina kannattavia:
· Merkittävin osin työturvallisuuden ylläpitäminen ja kehittäminen lisää välittömästi työn tuottavuutta. Työn laatu, tuotanto- ja palveluprosessien häiriintymättömyys ja työvoiman motivoituminen parantavat kannattavuutta.
· Työntekijöiden hyvinvointia parantavat toimet ovat tarpeen työmarkkinoilla kilpailukykyisten työsopimusehtojen tarjoamiseksi.

Tuottavuuden ja työsopimustasapainon kannalta oikein mitoitettujen työturvallisuustoimenpiteiden osalta työturvallisuuslainsäädännöllä ja sen viranomaisvalvonnalla ei ole ratkaisevaa merkitystä. Säätelyn tason muutoksilla ei työtapaturmista ja ammattitaudeista saatavien tilastotietojen perusteella olekaan ollut havaittavaa vaikutusta itse työturvallisuuteen tai työoloihin.

Työturvallisuuslainsäädännöllä ja sen valvonnalla on kuitenkin muita myönteisiä vaikutuksia:
· Osa työturvallisuuden riskeistä on luonteeltaan sellaisia, että informaation hankkiminen niistä on kallista ja vaivalloista sekä työnantajalle että työntekijöille. Säädellyn ja suunnitelmallisen tiedonvälityksen ja yhteistoiminnan turvaaminen työntekijöiden, työnantajan ja viime mainitun sopimuskumppaneiden (toimeksiantajien, laite- ja tavaratoimittajien) välillä.
· Työturvallisuuden kehittäminen on osa työmarkkinaosapuolten yhteistoimintaa sekä työpaikkojen että järjestötasolla. Työpaikoilla säädökset luovat puitteita osapuolten vastuunjaolle ja järjestötason edunvalvontatyötä voidaan arvioida säädösten uudistamisen perusteella.

Työterveydenhuoltolainsäädäntö

Perusoikeusnäkökohdat

Perustuslain 19§3:n mukaan julkisen vallan on turvattava jokaiselle riittävät terveyspalvelut. Suomessa julkinen valta hoitaa tämän velvoitteensa ensisijaisesti kuntien tarjoamien terveyspalveluiden ja yleisen sairausvakuutuslainsäädännön avulla. Työikäisten osalta terveyspalveluita kuitenkin täydennetään työterveyshuollolla, johon kuuluu kaikkien osalta oikeus ennaltaehkäiseviin toimiin ja palkansaajien osalta myös yleistä sairausvakuutusta parempi sairaanhoitokulujen korvaus.

Taloudelliset näkökohdat

Työterveyshuollon perusteena on ennaltaehkäisevän hoidon osalta tarpeelliseksi katsottu tuki työikäisten terveydentilan seurantaan ja työperäisten terveyshaittojen vähentämiseen. Sairaanhoitokulujen korvausta voi perustella myös työvoiman käytön tehostumisella: mahdollisuus käyttää julkisen terveydenhoidon ohella myös korvattavia yksityisiä palveluita vähentää työssä käyvien työkyvyttömyyttä ja sairauspoissaoloja.

Tällä hetkellä työterveyshuollon etuuksia rahoitetaan palkansaajien osalta palkkasummasta perittävin palkansaaja- ja työnantajamaksuin ja yrittäjien osalta yrittäjäeläkelain mukaisen työtulon perusteella kerättävin maksuin.

Itsenäisten ammatinharjoittajien työterveysolot

Pienten yritysten omistajajohtajista noin 9/10 osallistuu yrityksen varsinaiseen tuotantotoimintaan. Heihin kohdistuu samat työympäristön rasitteet kuin vastaavassa työssä toimivaan työntekijään, erityisesti fyysisen työympäristön osalta. Yrittäjän työn vaihtelevuus ja henkinen kuormitus taas vastaavat toimihenkilötehtäviä.

Tilastokeskuksen uusimman ajankäyttötutkimuksen mukaan yrittäjien keskimääräinen vuosityöaika oli 2.287 tuntia, eli 15 % pitempi kuin kaikkien työssäkäyvien keskimääräinen vuosityöaika ja 20 % pitempi kuin työntekijöiden keskimääräinen vuosityöaika. Yrittäjien työn rasittavuutta arvioitaessa on lisäksi otettava huomioon, että he ovat keskimäärin palkansaajia iäkkäämpiä. Työvoiman ikääntymiseen liittyvät terveys- ja työkykyongelmat ovat yrittäjien keskuudessa kärjistyneimpiä.

Lähtökohtaisesti tarve yrittäjien työterveydenhuollon järjestämiseen olisi suurempi tai vähintään yhtä suuri kuin palkansaajilla. Tällä hetkellä yrittäjänä työllistyvät henkilöt ovat riittävän työterveyshuollon ulkopuolella. Lakisääteisen työterveyshuollon piiriin yrittäjistä kuuluu alle 30 prosenttia: vuonna 1995 tehdyn kyselyn mukaan noin 46.000 yrittäjää oli tehnyt työterveyshuoltoa koskevan sopimuksen (Räsänen, K. ym: Työterveyshuolto Suomessa 1995 (1997), eikä merkittävää muutosta ole tapahtunut sen jälkeenkään. Maatalousyrittäjillä (MYEL) osallistuminen työterveyshuoltoon on jonkin verran korkeammalla tasolla, kuitenkin alle puolet on toiminnan piirissä. Esimerkiksi nk. epätyypillisten työsuhteiden vuoksi työterveyshuollon katvealueille jäävien ihmisten joukko on huomattavasti pienempi – ja työmarkkinatilanteen parantuessa edelleen pienenemässä.

Yhteenvetona yrittäjien ja muiden omaa työtä tekevien työterveysongelmista voi todeta seuraavaa:
· osuus järjestetyn työterveyshuollon ulkopuolella olevista on ylivoimaisesti suurin
· työstä aiheutuvat terveydelliset ongelmat ovat työntekijöihin verrattuna vakavampia.

Tarpeelliset uudistukset

Hyväksyessään voimassa olevan työterveyshuoltolain (1383/2001) eduskunta edellytti itsenäisten ammatinharjoittajien ja yrittäjien työterveyshuollon uudistamistarpeen selvittämistä. Uudistamisessa tulisi Suomen Yrittäjät ry:n mielestä pyrkiä kattavaan, vapaehtoisuuteen perustuvaan ja maksut ja etuudet yhteen sovittavaan järjestelmään.

Pertti Rauhio
Suomen Yrittäjät ry