4.10.2007 klo 14:50
Lausunto

Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi maassa laittomasti oleskelevien kolmannen maan kansalaisten työnantajiin kohdistettavien seuraamusten säätämisestä (työnantajasanktiodirektiivi) (U 19/2007 vp).

Eduskunta
Hallintovaliokunta

Suomen Yrittäjät ry esittää otsikossa mainitusta asiasta kunnioittavasti seuraavaa:

Laittoman maahanmuuton estäminen ja toisaalta työntekijöiden vähimmäistyöehtojen turvaaminen ovat yksiselitteisesti kannatettavia asioita.
Valittavat toimenpiteet, jotka ovat kannaltamme toimivia ja oikeasuhteisia eivät kuitenkaan välttämättä toteudu toivotulla tavalla nyt käsillä olevan direktiiviehdotuksen muodossa.

Asian käsittelyn yhteydessä tulee pitää ensisijaisena tavoitteena sitä, että mahdollisesti säädettävät velvoitteet vaikuttavat ennalta ehkäisevästi laittomaan maahanmuuttoon. Direktiiviehdotuksesta on vaikea löytää juuri tällaisia elementtejä.
Direktiiviehdotuksen juridisesta perusteesta voidaan todeta, että sen voimaantulo laajentaisi rikosoikeudellisen säätelyn alaa nykyisin vallitsevasta käytännöstä. Valittua oikeusperustetta tukee vain yksi EY-tuomioistuimen tuomio, jonka perusteiden yhteensopivuudesta direktiiviehdotuksen tarkoituksen kanssa ei ole varmuutta.

Maassamme on saatettu voimaan ulkomaisen työvoiman käyttöä ja työehtojen valvontaa koskevia määräyksiä, jotka ovat osoittautuneet käytännön tarpeita vastaaviksi. Rikkomukset on myös sanktioitu rikoslaissa.

Mitä tulee direktiiviehdotuksen yksityiskohtiin (johdannon kohta 8 sekä artikla 7), voidaan pitää oikeana, että työnantaja on velvollinen maksamaan kolmannen maan kansalaiselle tämän palkkasaatavat sekä näihin liittyvät verot ja sosiaaliturvamaksut. Tämä on sinänsä jo voimassaolevan lainsäädäntömme mukaista.
Asetettu olettama (kohta 10 sekä artikla 7 kohta 8 (b)) työsuhteen vähintään 6 kuukauden kestosta on keinotekoinen ja voi johtaa kohtuuttomaan lopputulokseen.
Lisäseuraamuksia käsittelevä kohta 11 sekä artikla 8 vaikuttavat esitetyssä muodossaan summittaiselta ja vaikealta soveltaa lainsäädäntöömme.

Kohdan 13 sekä artiklan 9 tarkoittama yhteisvastuullisuus taloudellisista seuraamuksista ei sovellu oikeusjärjestelmäämme jo periaatteellisista syistä. Myös käytännön tasolla valvonta sopimusketjun osallisten yritysten toimista ei voi toimia tyydyttävästi.

Voitaneen todeta, että rangaistusuhka sinänsä ei vaikuta ratkaisevasti rikkomusten määrän olennaiseen vähenemiseen. On oltava voimavaroja käytettäväksi tarkastustoimintaan, jolla rikkomukset voidaan havaita. Direktiiviehdotuksen 15 artiklan ilmaisema vähintään 10%:n raja alueelle sijoittuneiden yritysten tarkastamisesta on epäkäytännöllinen eikä ota riittävästi huomioon käytettävissä olevia resursseja.

Mikäli direktiiviehdotus toteutuu ja johtaa maassamme lainsäädäntötoimiin, on lainsäädännön jatkovalmistelun osalta otettava huomioon näistä aiheutuvat taloudelliset vaikutukset. Valtioneuvoston kirjelmän liitteenä olevan muistion 4. luvussa taloudellisia vaikutuksia mahdollisen tulevan lainsäädännön osalta on käsitelty varsin niukasti. Suomalaisten yritysten näkökulmasta esitys on kannatettava vasta, jos esitetyn sääntelyn hyödyt voidaan osoittaa siitä aiheutuvia haittoja ja kustannuksia korkeammiksi. Nyt tällaisia perusteluja ei ole esitetty.
Edellä olevan perusteella katsomme, että direktiiviehdotuksen voimaansaattaminen esitetyssä muodossa ei ole aiheellista.

Suomen Yrittäjät ry

Risto Tuominen
lainopillinen asiamies