Ehdotus hallituksen esitykseksi laiksi saatavien perinnästä annetun lain muuttamisesta (OM 7/41/2003)

Oikeusministeriölle

Oikeusministeriö on pyytänyt Suomen Yrittäjät ry:ltä lausuntoa saatavien perinnästä annetun lain muuttamista koskevasta hallituksen esityksestä. Suomen Yrittäjät ry esittää otsikossa mainitusta hallituksen esitysluonnoksesta kunnioittaen seuraavat kommentit.

Suomen Yrittäjät pitää kannatettava, että perintäkuluja koskevaa tarkempaa sääntelyä ei ole ulotettu yritysvelallisiin vaan se on rajattu koskemaan yksinomaan kuluttajavelallisia. Hintasäännöstelyä ei näin ollen ole tarkoitus ulottaa yritysten välisiin toimiin. Yrityssaatavat ovat yleensä sisällöltään kuluttajien saatavia vaikeammin selvitettäviä vaatien selkeästi enemmän aikaa ja siksi yritysperinnässä tehty työmäärä tulee voida korreloida perintäkulujen suuruuden kanssa. Perintäkulujen kohtuullisuusarviointi tulee näissä tapauksissa tehdä jatkossakin alalla vallitsevaa hyvää perintätapaa ja perintälain 10 §:n yleissäännöstä noudattaen.

Suomen Yrittäjät pitää tärkeänä, että perintälain yleislausekkeen piiriin eli kohtuullisina kuluina korvattavaksi tulee voida sisällyttää kaikki hyvän perintätavan mukaiset keinot. Ehdotuksessa on kuitenkin lähdetty siitä, että ainoastaan kirjalliset maksumuistutukset/-vaatimukset sekä maksusuunnitelmien laatimiset kuuluisivat hyväksyttävien kulujen joukkoon, kun taas mm. puhelinperinnästä ja perintäneuvotteluista aiheutuvat kulut tulisi jäädä velkojan kannettavaksi. Tätä keinotekoista erittelyä tarpeellisiin ja ei-tarpeellisiin perintätoimiin ei voida pitää hyväksyttävänä.

Suomen Yrittäjät kannattaa hallituksen esityksen perusteluihin tehtyä kirjausta siitä, ettei perintälain 5 §:ää laajenneta perintätoimistoista tai perintää muuten ammattimaisesti harjoittavista tahoista velkojien itsensä suorittamiin perintätoimiin. Kuten aiemmasta arviomuistiostakin käy ilmi Suomen nykyinen, lähtökohtaisesti vapaamuotoinen perintämenettely on toiminut moitteettomasti eikä tarvetta pakottavaan sääntelyyn siirtymiselle ole.

Lisäksi halutaan kiinnittää huomiota siihen, että vapaaehtoista ja ulosoton kautta tapahtuvaa perintää ei tule rinnastaa toisiinsa perintäkulujen tasoja määritettäessä. Vapaaehtoinen perintä edellyttää lähtökohtaisesti aina perinnän suorittajalta enemmän työtä kuin ulosottoteitse toteutettava perintä.

Lopuksi todettakoon vielä, että kuluttajasaatavien perintää koskevassa asetusluonnoksessa ehdotetaan, että velkoja olisi oikeutettu perimään velalliselta maksumuistutuksen/-vaatimuksen lähettämisestä kuluja vasta kun saatavan erääntymisestä tai edellisen muistutuksen/vaatimuksen lähettämisestä on ehtinyt kulua vähintään kuukausi. Suomen Yrittäjät ei pidä tätä ehdotukseen tehtyä rajoitusta perusteltuna.

Muilta osin Suomen Yrittäjillä ei ole huomautettavaa ehdotuksen johdosta.

SUOMEN YRITTÄJÄT RY

Riikka Tähtivuori
lainopillinen asiamies