Ehdotus Helsingin kaupungin hankintasäännöksi ja ehdotuksesta harmaiden markkinoiden torjumiseksi koskeviksi ohjeiksi

Helsingin kaupunki

Pyydettynä lausuntona ehdotuksesta Helsingin kaupungin hankintasäännöksi ja ehdotuksesta harmaiden markkinoiden torjumiseksi koskeviksi ohjeiksi Suomen Yrittäjät esittää seuraavaa:

Yleisiä näkökohtia

Ennen kuin esitämme huomautuksia harmaata taloutta koskevasta hankintasäännön osasta, haluamme tuoda esille joitakin yleisiä havaintoja ehdotetun hankintasäännön sisällöstä:

Yleisesti ottaen hankintasääntö vastaa varsin hyvin hankintalainsäädäntöä, joten niiltä osin Suomen Yrittäjillä ei ole huomautettavaa luonnoksen sisällöstä. Sen havainnon olemme kuitenkin tehneet, että koko hankintasääntö vaikuttaa rakentuvan vahvasti sellaisia tilanteita varten, joissa on kysymys tavarahankinnasta tai rakennusurakasta. Hankintasääntö soveltuu nimenomaisen kohdan (2 §:n 1. kohta) palveluostoihinkin, mutta palveluhankintoja koskevia erillisiä säännöksiä ei ohjeessa ole. Niiden luonne on kuitenkin hyvin toisenlainen kuin tavarahankintojen tai rakennusurakoiden.

Palveluhankintojen kohdalla olennaisinta on kuitenkin, että hankintalakia ja hankintasääntöä ylipäänsä noudatettaisiin, eli käytettäisiin olemassa olevat kilpailumahdollisuudet hyväksi avoimessa, tasapuolisessa ja syrjimättömässä menettelyssä. Suomen Yrittäjät toivoo, että Helsingin kaupunki paneutuisi vakavasti palveluhankintojen kilpailuttamista koskeviin kysymyksiin, sillä kilpailuttamisen ala ja tavat, joilla hankinnat suoritetaan, ei vaikuta olevan täysin yksiselitteinen kysymys kaupungin eri virastojen toiminnassa. Tämä edellyttää kunkin viraston hankintojen seuraamista ja toiminnan arvioimista siltä kannalta, kuinka hyvin hankintalainsäädännön ja kilpailutusta koskevien tavoitteiden toteuttaminen käytännössä onnistuvat. Hankintojen kilpailuttamiseen tarvitaan lisäksi strategista otetta ja ohjausta, jotta pelisääntöjen kehittäminen olisi pitkäjänteistä ja toimintaolosuhteet olisivat mahdollisimman neutraalit kaikille osapuolille.

Yksittäisenä seikkana kiinnitämme huomiota ohjesäännön kohtaan (17 §:n 8. kohta), jossa oikeutetaan käyttämään suoraa neuvottelumenettelyä hankinta tehdään kaupungin määräysvallassa olevalta yhteisöltä tai säätiöltä, jonka tarkoituksena on tämän alan palvelujen tuottaminen kaupungin tarpeisiin. Toteamme, että vahvan pääsäännön tulee olla hankintojen kilpailuttaminen, ja kaikki kilpailuttamisen poissuljennat on tehtävä hankintalain mukaan. Kaupungin ohjesäännössä jää epäselväksi, mitä tarkoitetaan esimerkiksi kaupungin määräysvallassa olevalla yhteisöllä (yhtiöiden lisäksi järjestötkin?) ja säätiöillä. Ohjetta ei tule tulkita niin, että erilaiset yleishyödylliset yhteisöt voisivat tarjota palveluita kaupungille vailla kilpailuttamisvelvoitetta kaupungin puolella. Ohjetta olisikin näiltä osin täsmennettävä.

Hankintasäännön 10 §:ssä määrättäisiin erimielisyyksien ratkaisupaikaksi Helsingin käräjäoikeus ja erityisestä syystä välimiesoikeus. Sen sijaan määräyksessä ei ole lainkaan mainintaa Suomen Asianajajaliiton käyttöön ottamasta sovintomenettelystä, joka soveltuu myös kuntien ja yritysten välisten sopimuserimielisyyksien selvittämiseen. Mielestämme sovintomenettely tulisi ottaa pääsääntöiseksi erimielisyyksien ratkaisukeinoksi hankintaohjesääntöön. Jollei erimielisyyttä kyetä ratkaisemaan sovintomenettelyllä on käytettävissä luonnollisesti yleinen tuomioistuin.

Näkökohtia harmaata taloutta koskevista ehdotuksista

Suomen Yrittäjät suhtautuu myönteisesti siihen, että Helsingin kaupunki pyrkii omia hankintoja koskevilla määräyksillään osaltaan ehkäisemään harmaata taloutta ja talousrikollisuutta. Muun muassa tarjouksen tehneen yrityksen perustietojen tarkistaminen yritys- ja yhteisötietojärjestelmästä on hyvin suositeltava toimintatapa. Jäljempänä käsittelemme tiettyjä yksittäisiä seikkoja erityisesti harmaan talouden torjuntaa koskevilta osin.

Hankintasäännön 12 ja 24 §:ssä määrätään ehdokkaiden ja tarjousten hylkäämisperusteista. Ehdokkaan hylkäämisperusteena voisi 12 §:n asianomaisen määräyksen 2 kohdan mukaan olla mm. se, että vireillä on ehdokasta koskeva velkajärjestely- tai yrityssaneeraushakemus. Ehdotus vastaa sinänsä kynnysarvot ylittävistä tavara- ja palveluhankinnoista annetun asetuksen säännöksiä. Tästä huolimatta haluamme kiinnittää huomiota siihen, että kaupungissa noudatettaisiin ennakkoluulotonta harkintaa suhtautumisessa yrityssaneerauksen kohteeksi joutuviin yrityksiin. Yrityssaneerauksen tavoitteena on nimenomaisesti varmistaa yrityksen ja sen työpaikkojen olemassaolo tervehdyttämisohjelmalla. Ei olisi mielestämme asianmukaista, että kunta suhtautuisi erityisen pidättyvästi saneeraushakemuksen kohteena olevaan yritykseen tarjoajana vain sen johdosta, että vireillä on hakemus tuomioistuinteitse tapahtuvasta yrityssaneerauksesta. Yrityssaneerauksia toteutetaan tuomioistuinmenettelyä useammin ilman julkisuutta sopimusperäisin järjestelyin velkojien kanssa. Jos saneeraushakemuksen kohteena olevan yrityksen osalta tilanne näyttää kunnan kannalta siltä, että esim. ehdokkaan luottokelpoisuus ei ole riittävällä tasolla, tarjous on oikeampaa hylätä luottokelpoisuuden heikkouden perusteella eikä vain muodollisella saneeraushakemus -perusteella.

Saman 12 §:n määräyksen mukaan ehdokkaan hylkäämisperusteena voisi olla myös se, että tarjouksen tekijä on laiminlyönyt verojen, sosiaali- tai muiden lakisääteisten maksujen maksamisen. Tämä hankintasäännön kohta kytkeytyy säännön 24 §:ään sekä liitteenä olevaan harmaata taloutta koskevaan toimintaohjeeseen, jonka 3. kohdan mukaan hankinta saadaan tehdä vain sellaiselta yritykseltä joka on maksanut veronsa ja sosiaalimaksunsa tai jolla on hyväksytty maksusuunnitelma ja sen mukaiset maksut on maksettu. Nämä määräykset eivät ensinnäkään ole keskenään asiallisesti samansisältöiset. Toiseksi määräysten sisältö voisi johtaa tarjouksen hylkäämiseen tapauksessa, jossa kysymys yrityksen velvollisuudesta tietyn veron maksamiseen on perustellusti vielä avoin. Pelkästään veronsaajan näkemys veron maksamisesta tai maksamattomuudesta ei ole mielestämme riittävä, jos yritys on hakenut muutosta verohallinnon tekemään ratkaisuun. Määräykset on tältä osin mielestämme kirjoitettava siten, että veron tai muun lakisääteisen maksun laiminlyönnissä tulee olla kysymys lainvoimaisesti todetusta maksuvelvoitteesta, joka on laiminlyöty. Tämä voitaisiin toteuttaa

1) muuttamalla 24 §:n 7. kohdan alku kuulumaan seuraavasti:
”tarjoajan on todettu lainvoiman saaneella ratkaisulla laiminlyöneen verojen…”
sekä

2) muuttamalla toimintaohjeen 3. kohdan ensimmäinen kappale seuraavanlaiseksi:
”Hankinta saadaan tehdä vain sellaiselta 2. kohdan mukaiselta yritykseltä, jolla ei ole lainvoimaisesti todettuja verojen taikka sosiaali- tai muiden maksujen laiminlyöntejä tai jolla on hyväksytty maksusuunnitelma ja sen mukaiset maksut on maksettu.”

Toimintaohjeen 3. kohdassa on edelleen todettu siitä, mistä seikoista tarjouspyyntöasiakirjoihin on otettava määräykset. Sen mukaan kaupungilla olisi oikeus purkaa sopimus verojen ja sosiaalimaksujen maksamisen laiminlyönnin johdosta. Tämän osalta viittaamme edellä sanottuun ja toteamme, että tässäkin on edellytettävä lainvoimaista ratkaisua. Toiseksi toteamme, määräys antaisi purkamisoikeuden riippumatta maksun laiminlyönnin syystä tai tahallisuudesta. Emme pidä perusteltuna, että kaupunki voisi purkaa sopimuksen vain veronmaksun laiminlyönnin perusteella esim. tilanteessa, jossa yrityksen maksuvaikeudet johtuvat sen toimialaa kohdanneesta suhdannemuutoksesta mutta yritys silti kykenee toteuttamaan hankinnan sopimuksen mukaisesti. Sen sijaan sitä pidämme oikeana, että kaupunki voi turvautua sopimuksen purkamiseen jos ilmenee että kysymys on tahallisesta maksujen laiminlyönnistä ja tietoisesta siirtymisestä toimimaan harmaan talouden puolella.

SUOMEN YRITTÄJÄT RY

Rauno Vanhanen
johtaja

Antti Neimala
johtaja