Ehdotus osakepääoman menettämistä koskevien osakeyhtiölain 20 luvun 23 §:n säännösten muuttamiseksi

Oikeusministeriö

Oikeusministeriö on pyytänyt Suomen Yrittäjät ry:ltä lausuntoa otsikkoasiassa. Suomen Yrittäjät lausuu asiasta kunnioittavasti seuraavaa:

Ehdotuksessa on kysymys siitä, että osakepääoman menettämistä koskevia säännöksiä jäljellä olevan oman pääoman määrän laskemisesta muutettaisiin vanhan osakeyhtiölain 13 luvun 2 §:n 3 momentin perusteella muotoutuneen käytännön suuntaisesti.

Ehdotuksen mukaan oman pääoman vähentymiseen perustuva nimenomainen velvollisuus yhtiökokouksen koolle kutsumiseen koskisi jatkossa vain julkisia osakeyhtiöitä. Kaikkia osakeyhtiöitä koskisi mahdollisuus nykysääntelyä vastaavasti huomioida yhtiöllä oleva pääomalaina oman pääoman lisäyksenä oman pääoman mahdollista negatiivisuutta arvioitaessa. Lisäksi oman pääoman lisäyksenä voitaisiin huomioida poistoero ja yhtiön mahdollisesti tekemät vapaaehtoiset varaukset. Huomioon voitaisiin ottaa myös se, että yhtiön omaisuuden todennäköinen luovutushinta ylittää sen kirjanpitoarvon. Tällöin edellytyksenä olisi kuitenkin, että omaisuuden luovutushinta on muuten kuin tilapäisesti sen kirjanpitoarvoa olennaisesti suurempi ja että tällainen oman pääoman lisäys tehtäisiin erityistä varovaisuutta noudattaen.

Toteamme, että muutosehdotuksen lähtökohdat ovat oikeita ja kannatettavia. Pidämme hyvänä ratkaisuna sitä, ettei yksityisen osakeyhtiön tarvitse kutsua yhtiökokousta koolle tilanteessa, jossa yhtiön oma pääoma on alle puolet osakepääomasta. Tämä ratkaisu poistaa tässä tilanteessa tarpeen ottaa pääomalaina huomioon oman pääoman lisäyksenä.

Yksityisen osakeyhtiön on reagoitava vasta, jos oma pääoma on negatiivinen. Keskeinen kysymys onkin tällöin se, milloin yhtiön oman pääoman voidaan katsoa olevan negatiivinen. Tätä koskevaa sääntelyä esitämme vielä selvennettäväksi siten, että yhtiön omaisuuden todellisen arvon määrittelykriteerit säädettäisiin ehdotusta yksiselitteisemmin (ks. 20 luku 23 §:n 2. momentin 3. virke). Nyt ehdotuksessa käytetään termejä ”muutoin kuin tilapäisesti”, ”olennaisesti suurempi” ja ”erityistä varovaisuutta noudattaen”. Säännöstä omaisuuden arvostamisesta todennäköiseen luovutushintaan tullevat soveltamaan erityisesti pienet osakeyhtiömuotoiset yritykset, minkä vuoksi säännöksen tulisi olla mahdollisimman yksiselitteinen. Yrittäjän voi olla vaikea mieltää, mikä on olennainen ero ja kuka olennaisuuden määrittää. Vastaavasti ”erityistä varovaisuutta noudattaen” -käsite voi olla käytännön toiminnassa vaikea määritellä; ehdotuksen perustelujen mukaan tämän velvoitteen täyttämiseksi riittää ilmeisesti ulkopuolisen asiantuntijan arvion hankkiminen.

Ehdotukseen on siten otettu käsitteitä, jotka eivät ole olleet käytössä vanhassa osakeyhtiölaissa eikä niistä siten ole soveltamiskäytäntöä. Tämä saattaa johtaa siihen, että uuden sääntelyn voimassa ollessa omaisuuden todennäköistä luovutushintaa ei kaikissa tilanteissa voitaisi ottaa huomioon oman pääoman lisäyksenä, vaikka näin olisi vanhan osakeyhtiölain aikana voitu tehdä. Tätä emme pidä perusteltuna ratkaisuna.

Esitämme, että ehdotetun 23 §:n 2 momentin kolmatta virkettä muutetaan vastaamaan vanhan osakeyhtiölain 13 luvun 2 §:n 3 momentin säännöstä siten, että uudessa sääntelyssä luovutaan käyttämästä termejä ”muutoin kuin tilapäisesti”, ”olennaisesti suurempi” ja ”erityistä varovaisuutta noudattaen”. Säännöksen tulkinnanvaraisuus saattaa aiheuttaa myös epäselvyyttä arvioitaessa johdon 22 luvun 1 §:n 2 momentin mukaista vahingonkorvausvastuuta, kun pohditaan onko johto toiminut säännöksen tarkoittamalla tavalla.

SUOMEN YRITTÄJÄT

Jussi Järventaus
toimitusjohtaja

Janne Makkula
lainopillinen asiamies