Eläkevakuutusten verotuksen uudistaminen

Valtiovarainministeriö

Eläkevakuutusten verotuksen uudistamista koskevissa säännösehdotuksissa esitetään

– Vapaaehtoisten eläkevakuutusten siirtämistä ansiotuloverotuksesta pääomatuloverotukseen ja maksujen vähentämistä pääomaverokannan mukaan. Eläkkeen tulisi olla nostettavissa verovelvollisen täytettyä 62 vuotta. Vähennysten enimmäismäärät puuttuvat ehdotuksesta.
– Työnantajan ottamat vakuutukset säilyisivät ansioverotuksen piirissä. Jos työnantaja ottaisi työntekijälle yksilöllisen vapaaehtoisen vakuutuksen, työnantajan maksamat maksut pienentäisivät vakuutetun oman vähennyksen määrää tietyllä €-määrällä. Työnantajan ottamien yksilöllisten eläkevakuutusten maksut katsottaisiin vakuutetun ansiotuloksi siltä osin, kuin näiden ja työnantajan kollektiivisesti järjestämästä lisäeläketurvasta maksamien maksujen yhteismäärä ylittäisi tietyn €-määrän. Laissa rajattaisiin kollektiivisten vakuutusten ulkopuolelle vakuutukset, jotka koskevat vain yhtä palveluksessa olevaa henkilöä kerrallaan.
– Säännöksiä sovellettaisiin vuoden 2005 alusta maksettaviin maksuihin, joiden kerryttämä eläke verotettaisiin pääomatulona. Siirtymäsäännöksen mukaan vakuutetuilla olisi mahdollisuus muuttaa ennen lain voimaantuloa otetut vakuutukset uusien edellytysten mukaisiksi tammikuun loppuun 2006 mennessä. Voimaantuloa edeltäneeltä ajalta kertyneistä maksuista maksettu eläke verotettaisiin ansiotulona ja voitaisiin nostaa, kun vakuutettu on 60 vuotias. Eläkesäätiössä tai eläkekassassa ennen lain voimaatuloa kollektiivisesti järjestettyihin lisäeläkevakuutuksiin sovellettaisiin kuitenkin ennen lain voimaatuloa olleita säännöksiä.

Suomen Yrittäjät esittää lausuntonaan seuraavaa:

Yleistä

Suomen Yrittäjät kannattaa perusratkaisua, jossa yrityksen kautta otettujen tai työsuhteisiin liittyvien vakuutusten kohtelua ei liiaksi eriytetä lakisääteisistä vakuutuksista. Vapaaehtoisten eläkevakuutusten siirto ansiotuloverotuksesta pääomatuloverotukseen on – vaikka saattaakin suurituloisten yrittäjien kohdalla johtaa tietyissä tapauksissa nykyistä heikompaan lopputulokseen – kokonaisuutena kannatettava. Siirto on edullista erityisesti niissä tapauksissa, joissa marginaalivero eläketulovähennysten poistuma-alueella noin 7.500-16.000 € voi nykyisin kohota niin korkealle, että vero voi viedä paitsi sijoituksen tuoton niin myös osan pääomaa. Tälle eläketuloalueelle sijoittuu merkittävä osa pientä YEL-eläkettä vapaaehtoisilla vakuutuksilla korottavista yrittäjistä.

Säännösehdotukset sisältävät kuitenkin merkittäviä kiristyksiä, jotka eivät perustu hallituksen kannanottoon 13.11.2003 yritys- ja pääomaverotuksen kehittämisestä eivätkä Arvelan asiantuntijatyöryhmän ehdotuksiin. Lopullisia kannanottoa vaikeuttaa tosin ratkaisevasti se, ettei ehdotuksessa täsmennetä euromääräisiä rajoja, joiden mukaan eläkevakuutusvähennyksiä jatkossa tarkasteltaisiin. Myöskään se ei käy esiin, missä määrin ns. Siva-työryhmän ehdotuksia on otettu huomioon.

Uudistuksen toteuttaminen esitetyssä muodossaan merkitsisi kuitenkin selkeitä heikennyksiä yrittäjien mahdollisuuksille parantaa yleensä palkansaajia selkeästi heikompaa sosiaaliturvaa. Näin olisi siitä huolimatta, että hallitusohjelman tavoite 90 000 uuden yrityksen aikaansaamiseksi edellyttää päinvastaisia toimia. Eläkevakuutusvähennystä uudistettaessa tulee nähdäksemme ottaa huomioon riittävästi se merkitys, joka vapaaehtoisilla eläkkeillä on yrittäjien lakisääteisen YEL-eläketurvan täydentäjänä ja ne heikennysvaikutukset, joita vähennysten leikkauksilla on ylipäätään omatoimisen sosiaaliturvan järjestelyihin. Uudistus tekisi verojärjestelmän myös monin osin entistä vaikeaselkoisemmaksi, minkä vuoksi pidämme seuraavia korjauksia välttämättöminä.

Työnantajan ja työntekijän maksujen yhteen laskeminen sekä yksilöllisten ja kollektiivisten eläkevakuutusten yhteen sitominen (54 d ja 68 §)

Verovelvollinen voisi vähentää yksilöllisen eläkevakuutuksen maksuja tiettyyn €-määrään. Työnantajan maksaman yksilöllisen eläkevakuutuksen maksut leikkaisivat kuitenkin työntekijän itse itse ottaman vakuutuksen verovähennyksen määrää. Työnantajan ottamien yksilöllisten eläkevakuutusten maksut katsottaisiin vakuutetun ansiotuloksi siltä osin, kuin näiden ja työnantajan kollektiivisesti järjestämästä lisäeläketurvasta maksamien maksujen yhteismäärä ylittäisi tietyn €-määrän.

Erityisesti tämän kohdan arviointia vaikeuttaa merkittävästi se, ettei euromääräistä rajaa esitetä. Sääntelyä perustellaan kuitenkin sillä, että eri vakuutusten muodostaman kokonaiseläketurvan taso ei enää rajoittaisi useampien vakuutusten vähennyskelpoista määrää.

Yrityksen ja vakuutetun maksut on nykyisin kytketty yhteen siten, että maksut ovat yritykselle vähennyskelpoisia samassa laajuudessa kuin vakuutettu olisi voinut vähentää niitä omassa verotuksessaan.

Nykyinen enimmäismäärä 8 500 € on ollut voimassa runsaat 10 vuotta eikä sitä ole tarkistettu indeksillä nykytasoon. Katsomme, että
– vähennyksen enimmäismäärä tulee uudistuksen yhteydessä nostaa indeksitarkistuksella 10 000 €:oon
– tämä on perusteltua erityisesti, koska vähennyksen efektiivinen vaikutus laskee pääomaverotukseen siirtymisen vuoksi aiemmasta keskimäärin noin 48 %:sta 28 %:iin
– indeksitarkistus tulisi tehdä jatkossa vuosittain.

Vaikka vakuutusmaksut ovat käytännössä yleensä suhteellisen alhaisia (keskimäärin 1 000 €/v), korkeampaa rajaa tarvitaan tapauksissa, joissa vakuutetun vakuutusaika on jäänyt lyhyeksi.

Pidämme myös ehdotettua työntekijän ja työnantajan maksamien vakuutusten sekä yksilöllisten ja kollektiivisten vakuutusten yhteensitomista aiheettomana. Ehdotus vaikeuttaisi merkittävästi vähennysmäärien laskemista ja olisi hallinnollisesti monimutkainen.

Katsomme, että

– yhteenlaskemiseen ei uudessakaan järjestelmässä ole perustetta etenkään silloin, kun vakuutuksilla ei ole tavoiteltu peruseläketurvan ylittävää eläkettä
– koska vakuutusyhtiöillä on järjestelmät ns. 60 %:n peruseläketurvakaton selvittämikseksi, tulee tätä järjestelmää edelleen jatkaa pääsääntönä vähennyskaton määrittelyssä
– vaikka työeläkeuudistus tuleekin mahdollistamaan myös yli 60 %:n tasoisia eläkkeitä, pidämme peruseläketurvan ylittävien eläkkeiden saavuttamista jatkossakin erittäin teoreettisena kehityksenä ja marginaalisena ilmiönä. Ennen näin merkittävää uudistusta tätä odotettavissa olevaa kehitystä tulisi selvittää tarkemmin.

Nykyisin yrityksen maksamia maksuja ei enimmäisrajan ylittävältä osalta veroteta omistajayrittäjän ansiotulona, koska tämän on katsottu johtavan kahdenkertaiseen verotukseen. Jatkossa ylimenevä osa sen sijaan verotettaisiin vakuutetun ansiotulona. Katsomme, että

– etenkin tapauksissa, joissa 60 %:n peruseläketurva ei ylity, vakuutetulle tulee vahvistaa oma vähennysoikeus sisällyttämällä tästä oma määräyksensä esim. 34 a §:ään
– sekä maksujen että aikanaan maksettavien eläkkeiden verottaminen vakuutetun ansiotulona ilman vakuutetulle myönnettävää vähennysoikeutta johtaa kohtuuttoman korkeaan verotukseen eikä ehdotusta voida tällaisena hyväksyä.

Kollektiivisen lisäeläketurvan maksut

Laissa rajattaisiin kollektiivisten vakuutusten ulkopuolelle vakuutukset, jotka koskevat vain yhtä palveluksessa olevaa henkilöä kerrallaan. Tämä kokonaisuus on pk-yritysten kannalta ehdotuksen pahimpia rajoituksia.

Kollektiivisilla lisäeduilla tarkoitetaan nykyisin ETK:n ohjeiden mukaisia henkilöpiiri- ja eläkeryhmiä, joille työnantaja voi järjestää rekisteröimiskelpoisia lisäetuja. ETK:n ohje perustuu STM:n kollektiivisia eläkejärjestelmiä koskevaan päätökseen (745/1996) ja kollektiiviset eläkevakuutukset liitettiin TVL 96 §:iin säännökseen eduskuntakäsittelyn yhteydessä 1992. Tuolloin haluttiin saattaa lisäeläketurvajärjestelyt samaan asemaan riippumatta siitä, millä tavalla ne oli järjestetty.

Kollektiivisten vakuutusten ryhmittelyissä voi ETK:n ohjeen mukaan olla nykyisinkin nimikkeitä, jotka kohdistuvat kerrallaan vain yhteen henkilöön (toimitusjohtaja, kirjanpitäjä). Kyse on näiden osalta järjestelmästä, jonka voidaan pitkällä aikavälillä olettaa käsittävän useampia henkilöitä. Esitetty kollektiivivakuutusten rajoitus ei nähdäksemme perustu ETK:n tai STM:n kollektiivisia eläkejärjestelmiä koskeviin määritelmiin.

KHO antoi vuosi sitten hakijalle kielteisen ratkaisun (KHO 22.4.2003/974), jonka mukaan toimitusjohtajaa koskeva kollektiivinen vakuutus katsottiin vapaaehtoiseksi lisäeläkevakuutukseksi. Tämä ratkaisu perustui keskeisesti siihen, että eläkevakuutuksesta oli sovittu henkilön työsopimuksessa. Parhaillaan KHO:ssa on vireillä ns. yhden henkilön kollektiivivakuutusta koskeva tapaus, jossa vakuutuksen ottaminen ei ole perustunut henkilön työsopimukseen. Tämän ratkaisun odotetaan tuovan vahvistuksen sille, että kollektiivivakuutus voi koskea ryhmänimikkeenä myös yhtä toimitusjohtajaa.

Katsomme, että

– rajoitus kohdistuisi erityisesti toimitusjohtajien osalta pahimmin pk-yrityksiin, joissa tyypillisesti ei ole laajoja johtajaryhmiä, mutta tarve korjata peruseläketason alittavia YEL-eläkkeitä
– esim. osakeyhtiölain mukaan toimitusjohtajia voi olla vain yksi kerrallaan eikä toimitusjohtajan nimikkeen käyttöä ryhmänimikkeenä tule tälläkään perusteella estää
– tiettyjä henkilöryhmiä syrjiviä järjestelyitä on rajoitettu myös muualla lainsäädännössä ja mm. tasa-arvoistamisen yhteydessä syntyy käytännössä yhä pienempiä henkilöryhmiä ja myös eläkeryhmiä (näistä mm. ETK:n ohjeet)
– kollektiivista lisäeläkevakuutusta koskeva rajoitus yhden työntekijän ryhmien osalta tulee edellä mainituista syistä poistaa esityksestä.

Siirtymäsäännökset

Ehdotuksen mukaan uusia säännöksiä sovellettaisiin vuoden 2005 alusta lukien maksettaviin maksuihin ja näitä vastaava eläke verotettaisiin jatkossa pääomatulona. Ennen lain voimaantuloa otetut vakuutukset olisi mahdollisuus muuttaa lähinnä ikärajojen osalta uusien edellytysten mukaisiksi tammikuun loppuun 2006 mennessä.

Siirtymäsäännös olisi lähes tiukin mahdollinen. Käytännössä vuosien kuluttua voi olla jopa mahdotonta laskea, mikä osuus eläkkeistä kohdistuu tarkalleen ennen vuotta 2005 ja mikä tämän jälkeen maksettujen maksujen tuottoon. Esim. sijoitussidonnaisten vakuutusten tuotto voi vaihdella merkittävästi vuosittain. Ehdotus jättäisi vakuutetuille jopa kohtuuttoman selvitysvelvollisuuden sen suhteen, onko kyse ollut ansio- vai pääomaverotukseen liittyvästä vakuutuksesta.

Ratkaisu johtaisikin käytännössä erittäin vaikeisiin näyttövaatimuksiin ja sen selvittämiseen, mikä osuus tulevasta lisäeläkkeestä on ansio- tai pääomatuloa. Seurauksena on oikaisuvaatimuksia, joissa vain täyttämällä käytännössä lähes mahdottoman selvitysvelvollisuuden vakuutettu voisi saada eläkkeensä pääomatulona, muulloin ansiotulona. Tämä ei ole uudistuksen tarkoitus. Koska eläkevakuutukset otetaan jopa vuosikymmenien aikajänteillä, vakuutetuilla olisi myös merkittävä aineiston säilytysvelvollisuus. Verottajalla tämä on nykyisin jälkiverotusajan eli 6 vuotta.

Muun muassa edellä olevien ongelmien välttämiseksi esitämme, että

– uusia säännöksiä sovelletaan vain 1.1.2005 jälkeen otettuihin vakuutuksiin.

Muuta

Ehdotus sisältää lisäksi joukon yksittäisiä esityksiä, jotka aiheettomasti kiristäisivät verotusta ja jotka tulisi korjata.

– TVL 34 a §:n 4 mom:n mukaan veronalaiseksi pääomatuloksi voitaisiin katsoa eläke 50 %:lla korotettuna, jos etuutta nostetaan alle 62 vuotiaana tai muissa kuin laissa erikseen sallituissa takaisinostotilanteissa. Ehdotettu korotus on merkittävästi suurempi kuin yleiset veronkorotukset, jotka törkeimmissäkin laiminlyöntitilanteissa voivat olla enintään 30 %. Vakuutusten arvot ovat myös takaisinostotilanteissa jo muutenkin normaalia alemmat ja korotus johtaisi merkittävään realisoitumattoman tulon verotukseen ja sitä tulee alentaa.
– Korotusta sovellettaisiin myös, jos oikeus eläkkeeseen pantataan tai muulla vastaavalla tavalla luovutetaan. Vakuutettujen omilla rahoitusjärjestelyillä ei tulisi kuitenkaan olla vaikutusta verotukseen. Korotusten kohdistaminen näihin tilanteisiin on perusteeton ja ehdotus tulee poistaa.
– Vapaaehtoisiin eläkevakuutuksiin kohdistuvat korot olisivat 58 §:n nojalla vähennyskelvottomia. Koska kyse ei ole verottomista tuloista, ei myöskään korkovähennysten rajoitukselle ole perustetta.
– 60 §:n mukaan vakuutusmaksujen perusteella ei vahvistettaisi pääomatulolajin tappiota. Tämä ns. erityistä alijäämähyvitystä koskeva rajoitus ei ole analoginen esim. asuntolainojen osalta tehtävän alijäämähyvityksen kanssa ja rajoitus tulee poistaa.

Yhteenveto

Kuten edellä on todettu, ehdotus sisältää merkittävästi enemmän kiristyksiä vapaaehtoisen eläkevakuuttamisen verokohteluun kuin hallituksen kannanotossa on todettu.

Koska ns. Siva-työryhmän ehdotusten toteuttaminen on toistaiseksi avoinna, katsomme, että näin suuria muutoksia ei tulisi toteuttaa liian niukalla aikataululla. Esitämme siksi vielä vakavasti harkittavaksi, että

– koko uudistus lykätään, kunnes koko Siva-työryhmän ehdottaman pitkäaikaissäästämisen verokohtelu kattavasti ratkaistaan.
SUOMEN YRITTÄJÄT RY.

Jussi Järventaus
toimitusjohtaja

Anna Lundén
päälakimies