Hallituksen esitys työttömyysturvalaiksi ja eräiden siihen liittyvien lakien muuttamisesta (HE 115/2002 vp)

Eduskunnan työ- ja tasa-arvoasiainvaliokunnalle

Pyydettynä lausuntona toteamme kunnioittaen eduskunnan työasiainvaliokunnalle seuraavaa:

Hallituksen esitys uudeksi työttömyysturvalainsäädännöksi on pääpiirteissään oikeansuuntainen ja kannatettava. Esitykseen sisältyy myös joitakin yrittäjien työttömyysturvaa parantavia osia. Seuraavassa keskitytään niihin esityksen kohtiin, jotka Suomen Yrittäjät ry:n mielestä kaipaavat täsmentämistä ja korjaamista.

1. Yrittäjän perheenjäsenen asema

Ongelmatilanteet

Perusteet huomion kiinnittämiseen ja huoleen yrittäjien perheenjäsenistä lähtevät nykyisen, voimassaolevan työttömyysturvalain soveltamisongelmista. Ongelmia syntynyt tilanteissa, joissa yrityksessä aiemmin työskennellyt yrittäjän perheenjäsen on jäänyt työttömäksi. Työvoimatoimikunnissa ja muutoksenhakuasteissa on – vaihtelevan käytännön mukaan – voitu hylätä työttömyysavustusta koskeva hakemus, vaikka yrittäjäperheenjäsen ei olekaan enää todellisuudessa työllistynyt perheen yrityksessä eikä hänellä ole ollut merkittävää omistusta tai määräysvaltaa yrityksessä.

Hylkäämistilanteet voidaan jakaa kahteen osaan:
1. Yrittäjän perheenjäsen irtisanotaan perheyrityksestä töiden vähennyttyä. Työttömyysturvan hakijana häntä kuitenkin on käsitelty yrittäjänä työllistyvänä.
2. Yrittäjän perheenjäsen on perheyrityksessä suoritetun työrupeaman jälkeen työllistynyt perheyrityksen ulkopuoliseen työsuhteeseen. Tästä työsuhteesta työttömäksi jäätyään häntä on käsitelty yrittäjänä työllistyvänä.

1.1. Perheyrityksestä irtisanotut

Perheyrityksestä irtisanomisen perusteella työttömäksi jääneiden osalta on todettava seuraavaa: työsopimuslain (55/2001 ja sen edeltäjän) mukaan perheenjäsenillä ei ole etuoikeutta työsuhdeturvaan irtisanomisista päätettäessä. Niinpä esimerkiksi tuotannollistaloudelliset irtisanomisperusteet arvioidaan hänen kohdallaan samalla tavoin kuin muidenkin työntekijöiden osalta.

Muiden kuin perheenjäsenen asemassa olevien työntekijöiden osalta työttömyysturvan saannin työvoimapoliittiseksi edellytykseksi riittää pelkkä (tuotannollis-taloudellisin syin tehty) irtisanomisilmoitus. Yrittäjäperheenjäsenten on ollut käytännössä mahdotonta hankkia riittävää näyttöä työn vähenemisestä.

1.2. Ulkopuolisista työsuhteista irtisanotut

Erityisen kohtuuttomina on pidetty tilanteita, joissa aiempi työskentely perheen yrityksessä on estänyt työttömyysturvan saannin, kun perheenjäsen on jäänyt työttömäksi perheyrityksen ulkopuolisen työnantajan palveluksesta. ulkopuolisen työnantajan tarjoaman työsuhteen päätyttyä. Joissakin tapauksissa yrittäjäperheenjäsen on ollut jäsenenä oman alansa työttömyyskassassa ja maksanut kassan jäsenmaksuja olettaen täyttävänsä ansioturvan työssäolo- ja vakuutusehdon, mutta jäänyt vaille työttömyysturvaa, koska hänen on katsottu työllistyvän perheen yrityksessä.

Mitä uudistuksen yhteydessä tuli tehdä?

Hallituksen esitys työttömyysturvalain uudistamiseksi etenee yrittäjäperheenjäsenten näkökulmasta oikeaan suuntaan. Esityksen perusteluissa (sivu 47) ongelmat todetaan ja uudessa lain 2 luvun 5§:ssä niihin esitetään osittaista ratkaisua. Kuitenkin esitys jää osittain puutteelliseksi: laista puuttuu perheen yrityksen työn vähentymisen riittävän tarkka määrittely ja perheyrityksen ulkopuolisen työsuhteen vakiintumiseen katsottava aika ? tai muut vakiintumista osoittavat seikat.

Mielestämme nämä tulisi lakiesityksen käsittelyssä ottaa huomioon ja muuttaa joko edellä mainittua lainkohtaa tai turvata sen selkeä ja yksiselitteinen tulkinta perusteluteksteillä.

Henkilön työllistyminen perheenjäsenen yrityksessä päätoimisesti lyhyenkin aikaa (valitusasteiden mukaan kahdesta kolmeen kuukautta) on johtanut siihen, että hänen on katsottu työllistyvän perheen yrityksessä. Vakiintuneen työllistymisen perheen yrityksen ulkopuolisessa palkkatyössä on katsottu riittävän näytöksi siitä, että työllistyminen perheen yrityksessä on loppunut. Muutoksenhakuasteissa ei kuitenkaan ole vakiintunut käytäntöä, kuinka pitkää ulkopuolista työsuhdetta on pidettävä riittävänä. Tilanne on johtanut epätyydyttävään tilanteeseen, jossa perheyrityksen ulkopuolella työskennelleiden on ollut vaikea turvata työttömyysajan toimeentuloturvaansa. Niinpä lakiin tai lain perusteluihin tulisi kirjata tulkinta riittävästä ajasta, esimerkiksi neljästä kuukaudesta.

2. Työttömyysturvalautakunta

Ongelmatilanteet

Voimassa olevan lain mukaan työttömyysturvalautakunnan työmarkkinajäsenistä on puolet määrättävä työnantajayhdistysten ja yrittäjäyhdistysten edustavimpien keskusjärjestöjen ja puolet työntekijäin ja toimihenkilöiden ammattiyhdistysten edustavimpien keskusjärjestöjen ehdotuksesta. Vaikka yrittäjien työttömyysturvakysymykset vaativat erityistä asiantuntemusta, yrittäjien edustusta ei työttömyysturvalautakunnassa ole.

Mitä uudistuksen yhteydessä tulisi tehdä?

Lakiesityksen 12 luvun 3 §:ään tulisi lisätä määräykset edustavimpien yrittäjien ja maataloustuottajien järjestöjen edustuksesta. Tarvittaessa säännös voitaisiin muotoilla siten, nämä olisivat mukana sellaisten jaostojen kokoonpanossa, joissa käsiteltäisiin yrittäjien ja maataloustuottajien työttömyysturvaa.

3. Työttömyysturvan lisäpäiväoikeus

Ongelmatilanteet

Yksityisalojen työeläkkeitä koskevan sopimuksen mukaan työttömyyseläke eläkemuotona lakkaa. Se korvataan palkansaajille yhtäältä oikeudella työttömyyspäivärahan lisäpäiviin 59-vuotiaasta ja toisaalta oikeudella saada vanhuuseläke jo 62-vuotiaana vähentämättömänä. Yrittäjien osalta sopimuksessa ei ehdoteta työttömyyseläkkeen poistamisen tilalle lisäpäiväjärjestelmää. Yrittäjä voisi jäädä vanhuuseläkkeelle kuten muutkin 62-vuotiaana, mutta eläkkeeseen tehtäisiin tällöin varhennusvähennys toisin kuin työttömyyspäivärahan lisäpäiviltä eläkkeelle siirtyvällä palkansaajalla. Toisin sanoen yrittäjiltä poistuisi tämänhetkinen mahdollisuus työttömyyseläkkeeseen 60-vuotiaana eikä tilalle tulisi vastaavaa ansioturvaa kuin palkansaajille ehdotetaan ikävuosien 59-62 välille. Kun kysymys on siitä, missä iässä henkilöille on yhteiskunnan puolelta annettava mahdollisuus työttömyyden johdosta siirtyä pois aktiivitoiminnasta, tällaisia yrittäjänriskistä johtuvia erottavia seikkoja ei mielestämme ole. Tämän vuoksi yrittäjille on näkemyksemme mukaan varattava vastaava mahdollisuus kuin palkansaajille saada ansiosidonnaiseen työttömyysturvaan pidennetty lisäpäiväoikeus.

Työttömyysturvalakia uudistettaessa lisäpäiväoikeus tulisi ulottaa koskemaan myös yrittäjiä. Yrittäjien lisäpäiväoikeus voitaisiin toteuttaa siirtämällä rahoitusvastuu työeläkejärjestelmän puolelta työttömyysturvan puolelle. YEL-järjestelmässä syntyy yrittäjien työttömyyseläkkeen lakkaamisen seurauksena säästöä siinä valtionosuudessa, jonka valtio suorittaa YEL-järjestelmään. Työttömyyseläkkeisiin kohdistuvan valtionosuuden määrä on arviolta 0,5 milj. euroa/ vuosi. Työttömyyseläkettä maksetaan tällä hetkellä noin 900 yrittäjälle, mikä on noin 1 % kaikista maksussa olevista YEL-eläkettä saavista. Vastaavasti TEL-järjestelmässä työttömyyseläkettä maksetaan vajaalle 7 %:lle kaikista TEL-eläkettä saavista. Valtionosuuden suuntaaminen työttömyyseläkkeistä yrittäjien ansiosidonnaisen lisäpäiväoikeuden rahoittamiseen ei todennäköisesti kasvattaisi tuota menoa. Tämä johtuu siitä, että lisäpäiväoikeuden rahoitustarve kohdistuisi vain työttömyysturvan ansio-osaan ja lisäpäiväoikeus tulisi työttömyyseläkkeestä poiketen vain ansiosidonnaisen työttömyysturvan piirissä oleville yrittäjille. Yrittäjistä työttömyyskassojen jäseninä eli ansiosidonnaisen työttömyysturvan piirissä on vain noin 6 %. Todennäköistä on, että yksistään lisäpäiväoikeuden kytkeminen yrittäjien ansiosidonnaiseen työttömyysturvaan ei tulisi merkittävästi nostamaan yrittäjien työttömyyskassoihin järjestäytymistä.

SUOMEN YRITTÄJÄT RY

Rauno Vanhanen
johtaja

Pertti Rauhio
suunnittelupäällikkö