Hallituksen esitys työturvallisuuslaiksi HE 59/2002 vp

Eduskunnan työ- ja tasa-arvovaliokunnalle

Taustaa: työturvallisuuden kehityspiirteitä

Työn ja työolojen turvallisuuden ja terveellisyyden kehityksen arviointi ja kansainvälinen vertailu on vaikeaa. Eri maissa työolojen turvallisuuden seuranta ja sitä koskeva tutkimus vaihtelevat huomattavasti eivätkä rekisterit ole välttämättä vertailukelpoisia. Suomessa eri ajanjaksojen vertaaminen toisiinsa on vaikeaa: työtapaturmien esille tuleminen vaihtelee työmarkkinoiden rakenteen ja työ-, tapaturma- ja muun sosiaalilainsäädännön muuttuessa. Jo pelkästään korvausjärjestelmien puutteellisuus on omiaan vähentämään alttiutta raportoida työtapaturmia tai ammattitauteja.

Tutkimuksen ja rekisteröinnin ongelmista huolimatta työturvallisuuden kehityksestä voitaneen tehdä joitakin luotettavia arvioita. Mikäli työturvallisuuden mittarina käytetään tapaturmien lukumäärää on ilmeistä, että
· Työelämän rakenteen muutos on parantanut työturvallisuutta: maa- ja metsätaloudessa, rakentamisessa ja raskaassa teollisuudessa tehtävän työn suhteellisen osuuden väheneminen on parantanut työturvallisuutta.
· Teknologian kehitys on parantanut työturvallisuutta: uudet työmenetelmät ja laitteet ovat pääsääntöisesti olleet aiempaa turvallisempia ja ergonomisesti paremmin suunniteltuja.
· Ihmisten arvostusten ja elämäntapojen muutos on parantanut työturvallisuutta: tapaturmainen vammautuminen ja kuolleisuus on laskenut myös muutoin kuin työelämässä. On perusteltua olettaa, että sama suuntaus terveyden ja turvallisuuden arvostuksen lisääntymiseksi vaikuttaa myös työelämässä.
· Talouden suhdannevaihteluilla on vaikutusta työturvallisuuteen: nopea nousukausi on riski työturvallisuudelle. Riskiä ei lisää vain eikä ehkä ensi sijassakaan kasvava kiire, vaan ennen muuta uuden ja kokemattoman työvoiman suhteellisen osuuden kasvu. Vastaavasti hitaamman talouskehityksen vallitessa suhteellisesti suurempi osuus työllisestä työvoimasta on kokenutta ja turvallisuusasioista perillä olevaa.

Ammattitautien ja työolojen kehityksestä on vaikeampi saada selkeää kuvaa, sillä terveysongelmien havainnointi, luokittelu ja syy-yhteydet työhön ovat muuttuneet nopeasti. Todennäköistä kuitenkin on, että työtapaturmien vähenemiseen vaikuttaneet rakenteelliset tekijät ovat vähentäneet myös ammattitauteja.

Työturvallisuus ja työturvallisuusnormit

Työn tekemiseen joko omassa yrityksessä tai palkkatyössä liittyy väistämättä riskejä terveydelle ja turvallisuudelle. Mittavillakaan työturvallisuusinvestoinneilla tai turvallisuutta lisäävillä työmenetelmillä tai käytännöillä ei voida kokonaan sulkea pois tapaturmien tai ammattitautien riskiä. Työturvallisuuden kehittämisen tavoitteena on toimenpiteiden mitoittaminen sellaiselle optimitasolle, jolla toimenpiteiden aiheuttamat kustannukset ja niistä koituvat hyödyt ovat tasapainossa.

Työsuhteessa tehtävässä työssä työturvallisuuden kannalta tarpeellisten toimenpiteiden kustannukset tulevat pääsääntöisesti työnantajan maksettaviksi. Työnantajan kannalta ovat kuitenkin oikein mitoitetut työturvallisuustoimenpiteet aina kannattavia:
· Merkittävin osin työturvallisuuden ylläpitäminen ja kehittäminen lisää välittömästi työn tuottavuutta. Työn laatu, tuotanto- ja palveluprosessien häiriintymättömyys ja työvoiman motivoituminen parantavat kannattavuutta.
· Työntekijöiden hyvinvointia parantavat toimet ovat tarpeen työmarkkinoilla kilpailukykyisten työsopimusehtojen tarjoamiseksi.

Tuottavuuden ja työsopimustasapainon kannalta oikein mitoitettujen työturvallisuustoimenpiteiden osalta työturvallisuuslainsäädännöllä ja sen viranomaisvalvonnalla ei ole ratkaisevaa merkitystä. Säätelyn tason muutoksilla ei työtapaturmista ja ammattitaudeista saatavien tilastotietojen perusteella olekaan ollut havaittavaa vaikutusta itse työturvallisuuteen tai työoloihin.

Työturvallisuuslainsäädännöllä ja sen valvonnalla on kuitenkin muita myönteisiä vaikutuksia:
· Osa työturvallisuuden riskeistä on luonteeltaan sellaisia, että informaation hankkiminen niistä on kallista ja vaivalloista sekä työnantajalle että työntekijöille. Säädellyn ja suunnitelmallisen tiedonvälityksen ja yhteistoiminnan turvaaminen työntekijöiden, työnantajan ja viime mainitun sopimuskumppaneiden (toimeksiantajien, laite- ja tavaratoimittajien) välillä.
· Työturvallisuuden kehittäminen on osa työmarkkinaosapuolten yhteistoimintaa sekä työpaikkojen että järjestötasolla. Työpaikoilla säädökset luovat puitteita osapuolten vastuunjaolle ja järjestötason edunvalvontatyötä voidaan arvioida säädösten uudistamisen perusteella.

Työturvallisuus ja omaa työtään tekevät

Työturvallisuussäädöksissä ja niiden valvonnassa lähtökohtana on työsuhde, jolle on määritettävissä työntekijä- ja työnantajaosapuolet. Vastuu säädösten noudattamisesta ja laiminlyöntien seuraamukset voidaan osoittaa näille työsuhteen osapuolille. Omaa työtään tekevien kohdalla vastuunjakoa ei voida pääsääntöisesti tehdä.

Vertailu selventää asiaa: työnantaja voidaan tuomita työturvallisuuslaki(esityksen) 63§:n perusteella työturvallisuusrikkomuksesta ja rikoslain 47 luvun 1 §:n perusteella rangaistukseen laiminlyönneistään. Niinikään työturvallisuusmääräysten noudattamisella voi olla merkitystä vahingonkorvausvastuun selvittämisessä. Omaa työtään tekevien tuomitseminen rangaistukseen heidän oman työturvallisuutensa vaarantamisesta tai heille itselleen tapahtuneesta tapaturmasta merkitsisi pelkästään kielteisten seuraamusten kasaamista vahingon kärsineelle. Niinikään vahingonkorvausvastuun jakautumisen selvittäminen olisi epätarkoituksenmukaista, kun osapuolia olisi vain yksi.

Omaa työtään tekevien osalta työturvallisuuden säätely samalla tavoin kuin työsuhteessa olevien kohdalla ei palvele heidän tai yhteiskunnan etua. Toisaalta säätely puuttuisi vahvasti perustuslain 18.1§:n tarkoittamaan elinkeinovapauteen.

Omaa työtään tekevien osalta on kuitenkin poikkeustilanteita, joissa työturvallisuussäätelyn ulottaminen heihin on paikallaan:
· Työturvallisuutta edistävän informaation välittämistä on tarkoituksenmukaista tehostaa työpaikoilla, joissa omaa työtään tekevät itsenäiset työnsuorittajat ovat vuorovaikutuksessa toisiinsa ja muihin työtä tekeviin – ja jossa voidaan määrittää työpaikasta vastuussa oleva työnantaja.
· Hyödykkeiden (tuotteista laitteisiin ja rakennuksiin) ominaisuuksia koskevan informaation välittäminen voi tehostua virallisnormien avulla.

Esitys työturvallisuuslaiksi

Hallituksen esitys HE 59/2002 vp saattaa työturvallisuuden säätelyn ajanmukaiselle tasolle. Se ei sellaisenaan lisää merkittävästi paineita tarpeettomiin kustannuksiin eikä muuta työelämän osapuolten asemaa. Esitystä on tämän vuoksi pidettävä perusteltuna.

Uuden lain vaikutus työllistämiseen ja yrittämiseen riippuu kuitenkin ratkaisevasti sen toimeenpanolle välttämättömistä alemmanasteisista normeista. Niiden kehittämisessä tulisi erityisesti pienten ja keskisuurten yritysten osalta korostaa kohtuullisuus- ja taloudellisuusarviointia, voimassa olevan lain periaatteiden mukaisesti.

Kunnioittaen

Pertti Rauhio
Suomen Yrittäjät ry