Hallituksen esitysluonnos eduskunnalle valtion aluehallintouudistusta koskevaksi lainsäädännöksi

Valtiovarainministeriö

Suomen Yrittäjät kiittää lausuntopyynnöstä.

Esitysluonnos sisältää ehdotuksen valtion aluehallintouudistukseen liittyvästä lainsäädännöstä. Esityksessä ehdotetaan säädettäväksi laki Lupa- ja valvontavirastosta, laki elinvoimakeskuksista sekä kehittämis- ja hallintokeskuksesta ja laki Ahvenanmaan valtionvirastosta.

Yrittäjät haluaa uudistuksen yhteydessä kiinnittää huomioita seuraaviin asioihin.

1. Yrittäjien näkökulmia lakiin uudesta valtakunnallisesta lupa- ja valvontavirastosta

Suomen Yrittäjät pitää uudistusta tervetulleena ja kannatettavana. Uudistuksessa monialaiseen valtakunnalliseen virastoon (VALO-virasto) yhdistetään Valvira, aluehallintovirastot sekä ELY-keskusten Y-vastuualueen tarkoituksenmukaiset tehtävät.

Hajautettu lupamalli on viime vuosina aiheuttanut monia haasteita. Sosiaali- ja terveydenhuollon Soteri-rekisterin pulmat vuoden 2024 aikana ovat osoittaneet, että tehokkuus katoaa, mikäli samaa lupaprosessia hoitaa Valvira ja seitsemän aluehallintovirastoa. Resursseja ei kerta kaikkiaan ole pystytty allokoimaan tehokkaasti ja palvelemaan asiakkaita.

Keskittämisellä on useita myönteisiä vaikutuksia verrattuna hajautettuun malliin. Ensinnäkin jatkossa virastoon liitetyt eri valtion viranomaiset eivät toivottavasti enää valita toistensa lupapäätöksistä, vaan keskustelu käydään organisaation sisällä. Uudistuksessa on keskeistä huomioida se, ettei uuden organisaation sisälle synny päällekkäisiä tehtäviä, ja että viranomaistoiminnan tehokkuutta parannetaan.

Toiseksi uudistuksella yhtenäistetään lain tulkintaa ja valvontaa. Nykymalli on mahdollistanut sen, että eri alueilla olevia hankkeita ja yrityksiä on kohdeltu keskenään eri tavalla. Kolmanneksi ympäristölliset lupamenettelyt saatetaan ns. yhden luukun alle sekä lupamenettelyjä sujuvoitetaan ja nopeutetaan.

Rakenteellisen uudistusten avulla pystytään toteuttamaan Petteri Orpon hallitusohjelman kirjaukset. Hallitusohjelman mukaisesti viranomaisten käsittelyajoille asetetaan lakisääteinen ja sitova määräaika. Viranomaiselle asetetaan myös velvollisuus korvata viivästyksestä aiheutuneita kustannuksia.

Suuria investointeja varten luodaan yhden luukun periaatteen mukaiset viranomais- ja luvitusprosessit sekä digitalisoidaan kaavoitus- ja lupaprosessit. Myös lupien valituskäytäntöjä luvataan uudistaa siten, että samasta asiasta voi valittaa hallinto-oikeuteen vain kerran.

Toivomme, että yrityksiä ja yrittäjiä koskevat päätökset tehdään jatkossa nopeasti ja ennustettavasti, jotta yritystoiminta ei kohtaa tarpeettomia viivytyksiä hitaan byrokratian vuoksi. Siksi Yrittäjät esittää myös harkittavaksi, että uusi lupavirasto on samalla nykyistä vahvempi neuvontaorganisaatio, joka ohjaa lupien hakijoita siten, että hakemuksissa on mahdollisimman vähän puutteita. Mahdolliset ennakkopäätökset antaisivat myös lisää toimintavarmuutta yrityksille.

2. Yrittäjien näkökulmia lakiin elinvoimakeskuksista

Uudistuksen tavoitteena on luoda vahvan elinvoimakeskukset, jotka tukevat alueiden elinvoimaa. Lakiluonnoksessa elinvoima määritellään hyvinkin laveasti, jolloin tulee mieleen, että yritetään tehdä kaikkia mahdollisia asioita ilman riittävää fokusointia. Mukana on jopa työelämän kehittämistavoitteita. Samoin henkilöstö siirtyy uuteen organisaatioon ilman, että aidosti analysoidaan nykyisen organisaation osaamisia, tulevan toiminnan painopisteitä sekä osaamistarpeita.

Pelkona on myös se, että organisaatiouudistus halvaannuttaa uuden organisaation palvelukyvyn useaksi vuodeksi, varsinkin kun samalla toteutetaan erittäin merkittäviä valtionhallinnon säästötoimia. Lisäksi menossa on useita organisaatiouudistuksia yhtä aikaa: työllisyysalueet, elinvoimakeskukset ja Team Finland ulkomaantoimintojen siirto Ulkoministeriölle. Toiminnan halvaantuminen ja muutoksen aiheuttama hämminki on pystyttävä minimoimaan.

Myöskään uusi johtamisjärjestelmä ei tue vahvojen elinvoimakeskusten tavoitetta. Näyttää siltä, että eri ministeriöt ovat halunneet varmistaa omat asemansa ja sen seurauksena hallinto näyttää edelleen vahvasti keskusohjatulta ja sektorikohtaisesti siiloutuneelta.

Vaikka Työ- ja elinkeinonoministeriö vastaa elinvoimakeskusten yleishallinnollisesta ohjauksesta, keskusten toimintaa ohjaisivat ja valvoisivat omilla toimialoillaan opetus- ja kulttuuriministeriö, liikenne- ja viestintäministeriö, maa- ja metsätalousministeriö, työ- ja elinkeinoministeriö ja ympäristöministeriö tai nimetty keskushallinnon virasto, jonka tehtäväksi ohjaus on erikseen säädetty tai määrätty (Ruokavirasto ja Väylävirasto). Miten tällaisessa moniohjausjärjestelmässä elinvoimakeskukset voivat olla vahvoja ja johdonmukaisia?

Luonnoksessa elinvoimakeskuksille on hahmoteltu työnjakoa valtakunnallisissa tehtävissä. Hyvin voimakkaasti ministeriöistä lähteneen ohjauksen takia voi kysyä, ovatko suunnitellut elinvoimakeskusten erityistehtävät ohjautuneet oikeille elinvoimakeskuksille. Esimerkiksi Etelä-Suomen elinvoimakeskus hoitaa maatalouspolitiikkaan liittyvät valtakunnalliset hankkeet, vaikka valtaosa maa- ja metsätalouden yrityksistä on muualla. Miksi Etelä-Pohjanmaan elinvoimakeskus ei hoida tulvasuojeluun liittyviä asioita, vaikka tulvat ovat lähes jokavuotisia alueella? Eikö alueiden vahvuuksien ja erityishaasteiden pitäisi näkyä asiantuntijoiden sijainpaikoissa?

Yrittäjät tarvitsevat vahvan alueellisen kumppanin, joka on omalla alueellaan toimivaltainen ja tuntee oman alueensa tarpeet ja elinkeinoelämän. Toimivaltaisuutta heikentää, että päätökset rakennerahastovarojen käytöstä tehdään vain muutamissa elinvoimakeskuksessa. Yhden elinvoimakeskuksen asiantuntijat voivat olla hyvin vakuuttuneita tiettyjen yrityshankkeiden kasvuvaikutuksesta, mutta päätökset hankkeen hyväksymisestä tehdään muualla niiden ihmisten toimesta, jotka eivät ollenkaan tunne alueen kehityskohteita ja kasvun ajureita. Pitäisikö jokaisella elinvoimakeskuksella olla päätösvaltaa rakennerahastovarojen osalta, tietenkin huomioiden se, että kysymys on kilpailukyvyn kehittämisestä?

Team Finland -toimijat tarvitsevat joka puolelle Suomea vahvan alueellisen elinkeinotoimijan. Usein suurimmilla kaupunkiseuduilla ja hyvin aktiivisissa maaseutu/teollisuuskaupungeissa on omat kehitysyhtiöt tai vahva elinkeinotoimi. Kaikkialla Suomessa tilanne ei kuitenkaan ole samanlainen ja siksi jokaisen elinvoimakeskuksen on oltava riittävän vahva tukemaan yrityksiä ”maakunnasta maailmalle” myös ilman vahvoja paikallisia elinkeinoyhtiöitä. Ovatko kaikki elinvoimakeskukset kykeneviä tähän tehtävään? Elinkeinoelämän järjestöt tarjoavat tältä osin yritysten kasvun tueksi kumppanuutta. Yhdessä pystymme löytämään paremmin potentiaaliset kasvuyritykset.

Suomessa on useita julkisia elinkeinoelämään kehittäviä julkisia organisaatioita. Jo vuosikausia on puhuttu asiakaslähtöisestä ”yhden luukun palvelumallista”. Asiakaslähtöisyys edellyttää luonnollisesti, että eri tukiorganisaatiot tietävät toistensa tekemisistä ja luovat yhtenäiset palvelupolut asiakkaille (Team Finlandin tavoite). Nyt näyttää siltä, että edelleen vain osa valtionhallinnon toimijoista käyttää yhteistä kasvu CRM järjestelmää. Esimerkiksi Finnveralla on oma tietojärjestelmä ja Ulkoministeriön kaupallinen puoli on vasta osittain ottamassa käyttöön yhteistä järjestelmää. Tarvitsemme yhteisiä tietojärjestelmiä pikimmiten.

Toinen elinvoimakeskusten haaste on yhteistyö kuntasektorin kanssa. Esimerkiksi kuntien vastuulle siirtyvät työllisyysalueet eivät ole saman CRM järjestelmän piirissä ja kunnat eivät siten anna tietoja myöskään elinvoimakeskuksille. Samoin hyvinkin erilaiset aluerajat aiheuttavat hankaluuksia. Kuntien kehitysyhtiöt toimivat omissa kuntarajoissaan, koulutuskuntayhtiöillä on omat aluerajaukset, työllisyysalueita on 45 ja sitten tulevat vielä elinvoimakeskukset. Tehokas tekeminen ja yhteistyö on todella hankalaa ilman yhteistä tilannekuvaa ja nykyistä yhtenäisempiä aluerajauksia. Johtamisjärjestelmään ja sitä tukeviin rakenteisiin pitää kiinnittää huomiota, jotta elinkeinopolitiikasta syntyy vaikuttava kokonaisuus.

Uudistuksessa yrityksille on tärkeää kotikunnasta riippumatta yhtäläinen pääsy julkisten rahoitus- ja kehittämispalveluiden, innovaatiorahoituksen sekä vienninedistämisen piiriin.

Oikeanlaisen palvelutarjonnan lisäksi on tärkeää huolehtia, että yrittäjät ovat ylipäänsä nykyistä paremmin tietoisia tarjolla olevista yrityspalveluista. Yrittäjät ovat käynnissä olevassa uudistuksessa tärkeä asiakasryhmä. Heidän palvelutarpeensa ja työllistämisen edellytykset on tärkeä huomioida jokaisella työllisyysalueella, elinvoimakeskuksessa ja kunnassa.

Kaavoituksen ja luvitusten käsittely- ja maksatusajoille kaavaillaan hallituksen toimesta lakisääteistä sitovaa määräaikaa. Samaa määräaikaa tulisi kaavailla myös yritystukiasioille. Eura-järjestelmän ongelmat eivät saa toistua. Samalla viranomaiselle tulisi velvollisuus korvata viivästyksestä aiheutuneita kustannuksia yrityksille.

Suomen Yrittäjät

Harri Jaskari
johtaja