HE 128/2002 laiksi jäteverolain muuttamisesta

Eduskunnan valtiovarainvaliokunta

Hallitus esittää jäteverolain muuttamista siten, että kaatopaikoille toimitettavasta jätteestä suoritettavan veron määrää korotettaisiin vuodesta 2003 alkaen 15,14 eurosta 23 euroon jätetonnilta sekä vastaavasti 30 euroon jätetonnilta vuoden 2005 alusta.

Suomen Yrittäjät esittää lausuntonaan seuraavaa:

Vuonna 1993 voimaan tulleen jätelain perustavoite on EU:n jätedirektiivin (91/156/ETY) mukaisesti jätteiden määrällinen vähentäminen. Ellei jätteiden syntyä kyetä kokonaan estämään, tulee edistää kierrätystä hyödyntämällä ensisijaisesti jätteiden sisältämät aineet ja toissijaisesti näiden sisältämä energia. Jäteverolaki, toisin kuin jätelaki, ei sen sijaan perustu EU:n normeihin, sillä nämä eivät ole edellyttäneet jäteverolain säätämistä. Jätevero, kuten myös vuonna 1997 voimaan tullut sähkövero, ovat Suomessa ns. uusia ympäristöveroja.

Puhtaasti fiskaalisia haittaveroja tulee välttää. Ohjaustarkoitukseen voidaan käyttää näitä rajoitetusti, jos veron ohjausvaikutus on kiistaton. Haittaverojen painopistettä tulisi myös siirtää kulutukseen eikä rasittaa niillä yritysten kilpailukykyä.

Hallitus esityksen nojalla jätevero nousisi käytännössä kaksinkertaiseksi vuoteen 2005 mennessä. Yli puolet lisärasituksesta eli noin 20 milj. euroa (120 mmk, mistä 11 milj. euroa vuodesta 2003 ja 9 milj. euroa 2005) kerättäisiin vuosittain elinkeinoelämältä ja loppuosa noin 13,5 milj. euroa (81 mmk, mistä 7,5 milj. euroa vuodesta 2003 ja 6 milj. euroa 2005) kotitalouksilta ja yksityishenkilöiltä. Teollisuus- ja rakennusyrityksille, jotka toimittavat jätteitä yleisille kaatopaikoille, esitys merkitsisi vuosittain noin 9 milj. euron (54 mmk) lisäkustannusta, noin puolet tästä vuodesta 2003 ja puolet vuodesta 2005. Loppuosa elinkeinoelämän osuudesta 11 milj. euroa (66 mmk) tulisi erilaisilta palvelutoimialoilta.

Suomen Yrittäjät

– Vastustaa veron korotusta, koska se on pk-yrityksille puhtaasti fiskaalinen ja koska sen ohjausvaikutukset ovat ristiriitaisia.

Jätevero peritään nykyisin yleisille kaatopaikoille tuodusta jätteestä. Yritysten oma jätteenkäsittely jää jäteverolain ulkopuolelle siten, että veroa ei peritä, kun jätteet toimitetaan yrityksen omalle kaatopaikalle. Omia kaatopaikkoja on lähinnä suuremmalla teollisuudella ja tuotantotoiminnalla. Yrityskentässä vero on siksi kohdistunut voimakkaimmin pk-yrityksiin, jotka joutuvat toimittamaan kaikki kierrätyskelvottomat jätteensä yleisille kaatopaikoille. Myös vuonna 1997 käyttöönotettu sähkövero myöntää alemman verokohtelun lähinnä teollisuuden sähkölle ns. laajan toimialahuojennuksen perusteella. Uusien ympäristöverojen käyttöönotto on siten Suomessa merkinnyt epäyhtenäistä kohtelua sekä eri kokoisille yrityksille että eri toimialoille ja kohdistunut voimakkaimmin pk-yrityksiin.

Jäteveron ympäristövaikutus on kyseenalainen. Käytännössä korkea vero jopa ehkäisee jätteiden kuljetuksia yleisille kaatopaikoille ja kannustaa pikemminkin jätteen vientiin luontoon kaatopaikkojen sijaan pyrkimyksin välttyä veron suorittamiselta. Kiistanalaiset ympäristövaikutukset on todettu mm. valtioneuvoston julkaisemassa ympäristö- ja energiaverotuksen käyttöä koskevassa raportissa (VN 2000/3. Huolimatta kyseenalaisesta ohjausvaikutuksesta veroon nyt esitettävä korotus on poikkeuksellisen tuntuva.

Korotuksia perustellaan vertailulla mm. muihin pohjoismaihin todeten Ruotsin nostaneen jäteveron vuodesta 2002 vastaavalle tasolle. Huomautamme, että pohjoismaat sijoittuvat ympäristöverojen tasossa selvästi keskiarvojen yläpuolelle (liite/ Ympäristöön liittyvien verojen suhde kansantuotteeseen OECD-maissa. Ruotsissa myös merkittävä osa ja Tanskassa lähes kaikki jätteet viedään massapolttolaitoksiin ilman veroa, mikä muuttaa olennaisesti verokohtelua. Vertailut pohjoismaiden lukuihin tai eräiden ankarien verottajamaiden verokantavaihteluihin ilman selvityksiä soveltamisrajauksista tai -tilanteista antavat ympäristöverotuksesta selvästi puutteellisen kuvan.

Koska jäteveron oikeudenmukainen jakautuminen ja ohjausvaikutus ovat nykyisin varsin kyseenalaisia, koko jäteveron olemassaoloa ja soveltuvuutta oikeusjärjestelmään tulisi tarkastella kriittisesti. Jäteveron tuotto on ollut vuositasolla noin 33 milj. euroa (200 mmk) ja nousisi korotusten jälkeen noin 61 milj. euroon (366 mmk). Kokonaistalouden kannalta vero on ollut suhteellisen vähämerkityksellinen ja verosta voitaisiin vähitellen kokonaan luopua.

Esitys sisältää myös tavoitteen verotuottojen korvamerkinnästä valtakunnallisessa jätehuoltosuunnitelmassa esitettyjen jätealan tavoitteiden mukaisesti varainjakoon mm. tutkimuksiin, virkoihin, jätelaitoksille jne. Merkittävä osa nyt koottavista tuotoista käytettäisiin siten lähinnä julkisten menojen lisäyksiin ja veroasteen korottamiseen. EU-tasolla ympäristöverot on kuitenkin nähty tavaksi kompensoida työhön kohdistuvien verojen alentamista. Myös esityksessä olisi tullut ottaa kantaa siihen, miten jäteveron tuotto käytetään pk-sektorin työvoimakulujen alentamiseen. Samoin olisi tullut miettiä vakavammin todellisia ohjauskeinoja, jollaisia olisivat esim. jäteveron määrän ja kierrätysjätteen vähennysjärjestelmän kytkeminen nykyistä voimakkaammin yhteen siten, että hyötykäyttöön siirtyvän jätteen veronalennukset kanavoituisivat nykyistä tehokkaammin myös hyötyjätteen tuojille palautettavien maksujen muodossa jne. Ehdotettuja verotuoton käyttökohteiden laajennuksia ei sen sijaan voida hyväksyä.

Esitystä perustellaan lopuksi Paavo Lipposen II hallitusohjelmalla, jonka mukaan verotuksen painopistettä siirretään ympäristöverotukseen ja energia- ja ympäristöverojen määrää lisätään teollisuuden kilpailukyky huomioon ottaen. Esitetyssä mittakaavassa toteutettava korotus ei kuitenkaan huomioi sitä kilpailukykyhaittaa, mikä verosta aiheutuu jätteensä yleisille kaatopaikoille toimittaville pk-yrityksille. Jäteverolain korotus ei siksi ole pk-yritysten osalta hyväksyttävissä.

Ehdotettujen toimenpiteiden sijaan esitämme, että

– Jäteveron korotuksista luovutaan elinkeinoelämän osalta ja
– Jäteverosta luovutaan asteittain kokonaan.

Anna Lundén, lainopillinen asiamies
SUOMEN YRITTÄJÄT