Komission ehdotus direktiiviksi tekijänoikeudesta digitaalisilla sisämarkkinoilla

Eduskunta
Talousvaliokunta

Eduskunnan talousvaliokunta on pyytänyt Suomen Yrittäjiltä lausuntoa komission ehdotuksesta direktiiviksi tekijänoikeudesta digitaalisilla sisämarkkinoilla (COM(2016) 593 final). Komission ehdotus sisältää useita yksittäisiä muutoksia nykyiseen tekijänoikeussääntelyyn.

Komissio ehdottaa uusia tekijänoikeuden rajoituksia, jotka mahdollistaisivat tekijänoikeuksista huolimatta tekstin- ja tiedonlouhinnan tieteellistä käyttöä varten sekä teosten ja muun aineiston käytön digitaalisessa ja rajat ylittävässä opetustoiminnassa. Tavoitteena on myös helpottaa myynnistä poistuneiden teosten käyttöä ei-kaupallisiin tarkoituksiin sekä audiovisuaalisten teosten saantia ja saatavuutta tilausvideoalustoilla. Lisäksi ehdotuksessa esitetään säännöksiä lehtikustantajien lähioikeuden luomisesta, suojatun sisällön käytöstä verkkopalveluissa sekä tekijöiden ja esiintyjien oikeudenmukaisesta korvauksesta sopimuksissa.

Direktiiviehdotuksesta yleisesti

Komissio on esitellyt aiemmissa tiedonannoissaan runsaasti toimia, joilla se aikoo nykyaikaistaa eurooppalaista tekijänoikeusjärjestelmää. Nyt lausunnolla oleva ehdotus kuuluu komission ehdotusten sarjassa eurooppalaisen tekijänoikeusmodernisaation toiseen osaan.

Tekijänoikeuden, kuten myös muiden aineettomien oikeuksien suojamuotojen perusajatus on, että oikeuden haltijalla on yksinoikeus päättää suojan kohteen käytöstä. Tekijänoikeudessa tekijällä tai tekijänoikeuden muulla haltijalla on oikeus päättää teoksen käytöstä. Tähän oikeuteen kuuluu myös oikeus kieltää teoksen käyttö. Koko tekijänoikeusjärjestelmä rakentuu tämän perusperiaatteen varaan.

Jo nykyinen tekijänoikeuslainsäädäntö on tasapainoilua tekijän yksinoikeuden ja yleisön tai eri käyttäjätahojen intressien välillä. Komission ehdotus on kokonaisuutena tarkastellen jonkinasteinen siirtymä edellä mainitusta tekijänoikeuden perusasetelmasta kohti tiedon ja teosten laajempaa vapaata käyttöä.

Komissio esittää säädettäväksi useita uusia tekijänoikeuden rajoituksia, jotka rajoittavat tekijän oikeutta päättää teoksen käytöstä. Direktiiviehdotus on siten periaatteellisesti merkittävä, kun vastakkain ovat tekijän (yksin)oikeudet ja toisaalta yleisön oikeus tietoon ja/tai teosten käyttöön laajassa mielessä. Toisaalta komissio ehdottaa myös tekijän/oikeudenhaltijan aseman parantamista yleisesti ja erityisesti suhteessa verkkoalustoihin. On erittäin vaikea arvioida, millaiset vaikutukset ehdotuksilla olisi eri toimijoihin.

Digitaaliset sisämarkkinat ovat yksi Euroopan komission pääprioriteeteista. Tekijänoikeuden rooli digitaalisten sisämarkkinoiden sääntelyssä on keskeinen. Tekijänoikeudella suojattu materiaali on usein digitaalisen liiketoiminnan keskiössä, vaikka tilannetta ei aina mielletä niin. Onkin tärkeää, että tekijänoikeussääntely seuraa aikaansa, ja että se mahdollistaa digitaalisuuteen perustuvan liiketoiminnan ilman perusteettomia rajoituksia. Tekijänoikeusmarkkinoiden toimivuus rajat ylittävällä tavalla on välttämätön edellytys uusien liiketoimintamallien kehittymiselle.

Tekijänoikeutta koskeva EU-sääntely on kuitenkin hajanaista ja perustuu lukuisiin erilaisia kokonaisuuksia koskeviin direktiiveihin. Hajanaisuus tekee sääntelykokonaisuudesta sekavan, minkä vuoksi olisi ollut toivottavaa, että komissio olisi pyrkinyt kodifioimaan olemassa olevaa lainsäädäntöä uusiin esityksiin. Lainsäädäntöä soveltavien yritysten kannalta järjestelmästä on tulossa entistä monimutkaisempi.

Talousvaliokunnan käsiteltävänä olevassa U-kirjeessä on otettu varsin myönteinen kanta komission ehdotukseen. Vaikka komission tavoitteet ovat monin paikoin järkeviä ja niihin voidaan yhtyä, olisi tekijänoikeuden haltijoiden ja usein myös käyttäjien intressien kannalta parempi, jos sääntelyä pyrittäisiin kehittämään enemmän markkinaehtoisesti. Digitaalisten sisämarkkinoiden toiminta edellyttää toimivia tekijänoikeusmarkkinoita, joihin myös komission ehdotuksella pyritään. Komission ehdotus perustuu kuitenkin pitkälti uusille tekijänoikeuden rajoituksille eikä tekijänoikeuden lisensiointi ole siten ehdotuksen mukaan ensisijainen keino hankkia oikeuksia. Oikeudenhaltijoiden kannalta tämä on harmillinen suunta. Olisikin ensisijaista kehittää tekijänoikeussääntelyä markkinaehtoisesti ja pitäen sääntelyn keventämistä ohjenuorana.

Yleisesti ottaen tekijänoikeussääntelyn olisi oltava tasapainoista ottaen huomioon sekä oikeudenhaltijoiden että käyttäjien aseman ja tarpeet. Erityisesti digitaalisia markkinoita ajatellen helppo, kohtuuhintainen ja oikeusvarma lisensointi on avainasemassa. Pidämme tärkeänä, että ehdotuksen vaikutuksia tekijänoikeusmarkkinoiden eri toimijoihin ja erityisesti erikokoisiin yrityksiin arvioidaan tarkasti.

Komission ehdotukseen sisältyy useita epäselvyyksiä. Näitä on analysoitu U-kirjeessä monipuolisesti. Komission suorittama vaikutusten arviointi on myös puutteellinen. On siten erittäin vaikea arvioida, millaiset vaikutukset esitetyillä uusilla säännöillä olisi, kun niiden soveltamisen yksityiskohdista tai tulkinnasta ei ole selvyyttä.

Yksityiskohtaisia huomioita tietyistä ehdotuksista

Tekstin- ja tiedonlouhintaa koskeva uusi tekijänoikeuden rajoitus on tarpeen tiedon uusien sovellutusten ja käyttökohteiden löytämiseksi. Sen helpottaminen on perusteltua. On kuitenkin valitettavaa, että ehdotettava rajoitus koskee vain tutkimusorganisaatioiden toteuttamaa tekstin- ja tiedonlouhintaa. Datan analysointi tullee olemaan tärkeä väline kaiken sen datan hyödyntämisessä, mitä nykyaikainen digitaalinen yhteiskunta jatkuvasti tuottaa. Olemassa olevan tiedon käyttö komission ehdotusta laajemmalti olisi tarpeen, jotta voidaan lisätä aineettoman arvonlisän toimintaa ja luoda uusia innovaatioita. Vaikka ehdotuksen mukaiset tutkimusorganisaatiot ilmeisesti voisivatkin – ainakin rajoitetusti – tehdä tutkimus- ja kehitysyhteistyötä kaupallisten toimijoiden kanssa, olisi syytä harkita laajempaa mahdollisuutta tekstin- ja tiedonlouhinnan käyttöön. Tässä yhteydessä on myös hyvä pitää mielessä, että komissio tarkastelee parhaillaan datan omistajuuteen liittyviä kysymyksiä. Olisi perusteltua, että nämä otettaisiin horisontaalisesti huomioon tekstin- ja tiedonlouhintaa koskevaa tekijänoikeudellista säännöstä valmisteltaessa.

Ehdotus sisältää myös lehtikustantajia koskevan uuden tekijänoikeuden lähioikeuden. Käytännössä lähioikeus tarkoittaisi sitä, että lehtikustantajalla olisi oikeus kieltää julkaisunsa käyttö. Julkaisun käyttö esimerkiksi toisen tahon verkkopalvelussa olisi siten mahdollinen vain korvausta vastaan. Komission ehdotus on tältä osin periaatteessa linjassa tekijänoikeussääntelyn kehityksen kanssa, kun lähioikeussuoja on jo aikaisemmin myönnetty esimerkiksi ääni- ja kuvatallenteen tuottajille sekä radio- ja televisioyrityksille. On kuitenkin huolehdittava siitä, että tekijällä on mahdollisuus lisensoida teostaan muillekin kuin lähioikeussuojaa nauttivalle lehtikustantajalle. Tämä lähtökohta on periaatteessa huomioitu ehdotetussa 11 artiklassa, mutta se on osittain tulkinnanvarainen. Pidämme tärkeänä, että uudella lähioikeudella ei muuteta tekijälle muuten kuuluvia oikeuksia. Lähioikeuden vaikutuksia on myös arvioitava huolellisesti erityisesti tekijänoikeusmarkkinoiden kokonaisuuden näkökulmasta.

Ehdotuksen 18(2) artiklassa säädettäisiin lehtikustantajien lähioikeutta koskevan artiklan taannehtivasta soveltamisesta. Taannehtivasti sovellettava lainsäädäntöön on lähtökohtaisesti suhtauduttava pidättyvästi. Se on vastoin oikeusvarmuuden periaatetta eikä pohjoismaisessa oikeustraditiossa ole hyväksytty taannehtivuutta. Myös EU-oikeudessa taannehtiva lainsäädäntö on poikkeus, joka on erikseen perusteltava. Komission ehdotuksessa ei ole esitetty riittäviä perusteluita taannehtivan soveltamisen tarpeellisuudelle.

Ehdotus sisältää myös suojatun sisällön käyttöä verkkopalveluissa koskevan säännöksen. Sen mukaan verkkopalvelujen tarjoajien, jotka tallentavat suuria määriä palvelun käyttäjien verkkoon lataamia teoksia ja muuta aineistoa ja tarjoavat pääsyn niihin, on toteutettava yhteistyössä palvelun käyttäjien kanssa toteutettava toimenpiteitä, jotta varmistetaan oikeudenhaltijoiden kanssa niiden teosten käytöstä tehtyjen sopimusten toimivuus.

Tavoitteena on varmistaa, että tekijöillä on oikeus korvauksiin teostensa käytöstä, kun teosta käytetään verkkopalveluissa, jotka toimivat alustoina (esimerkiksi sosiaalisen median palvelut). Vaikka säännöksen tavoite on järkevä, on syytä tarkastella sitä, voiko sääntely jäykistää verkkopalvelujen kehitystä ja uudenlaisten palvelukonseptien luontia. Säännös on myös paikoin epäselvä, eikä sitä käy eksaktisti ilmi, mihin toimijoihin ja mihin tekijöihin sitä ylipäänsä sovelletaan. Jotta direktiivin yhdenmukainen soveltaminen voidaan varmistaa, olisi säännöstä selkeytettävä huomattavasti.

Kunnioittavasti

Suomen Yrittäjät

Albert Mäkelä
lainopillinen asiamies