Kommentit Team Finland -verkoston toiminnan ja johtamisen uudistamista valmistelevalle työryhmälle

Ulkoministeriö

Suomen Yrittäjät kiittää mahdollisuudesta kommentoida Team Finland -verkoston toimintaa ja nostaa esiin seuraavat näkökohdat:

1. Miten Team Finland –vienninedistämistoimintaa tulisi kehittää, jotta toiminta olisi vaikuttavampaa?

• Vienninedistämiseen kaivataan enemmän asiakaslähtöisyyttä. Nyt Team Finland -verkosto on hienosti tuotteistanut palvelut, mutta aina löytyy yrityksiä, joiden tarpeet eivät sovi nykyisiin tuotteisiin. Mikäli yritys pääsee mukaan kehityshankkeisiin, kyse on aina projektista, jonka jälkeen pudotaan kehityshankkeiden ulkopuolelle. Aloitetaan alusta ja täytetään hakemuspaperit uudestaan. Mieluummin edetään portailta toiselle tietyssä kehitysputkessa, kunnes yritys on valmis seisomaan omilla jaloillaan.
• Pk-yritykset tarvitsevat tukea erityisesti tuotteistukseen. Innovaatio on tuotteistettu myytävä kokonaisuus, ei tutkimus- tai teknologiaproto. ELY-keskukset ovat kohdistaneet palvelutuotteensa lähemmäksi pk-yritysten tarpeita, mutta välillä sielläkin innostutaan liian suuriin tavoitteisiin. Valitettavasti yrittäjien kiinnostuksen herättämiseen/aktivointiin tarkoitettu yritysten kehittämispalvelu (Kehpa) lakkautetaan 2024 alusta. Vaikka palvelussa on ollut omat puutteensa, se on joutavuutensa ansiosta saanut monet yritykset kiinnostumaan tuotekehityksestä, kasvusta ja kansainvälistymisestä. Hämmästyttävää on se, että mitään vastaavaa palvelua ei ole tällä hetkellä tulossa Kehpa-palvelun tilalle.
• Vienninedistäminen tarvitsee yhtenäisen palveluketjun kotimaisesta yrityksestä aina kohdemarkkinaan saakka. Siksi vienninedistämisessä on ymmärrettävä, että palveluiden on toimittava saumattomasti yhteen. Nyt puhutaan paljon viennin uudelleen organisoimisesta kohdemaissa. Samalla kotimaan toiminnot ovat jääneet taka-alalle, vaikka kotimaassa tapahtuu samalla monia organisaatiouudistuksia (Ely-keskuksista elinvoimakeskuksiin, Te-toimistoista työllisyysalueisiin ja kunnista elinvoimakuntiin). Nykymallissa Team Finlandin edustajat ovat jääneet liikaa yksittäisiksi toimijoiksi alueilla. Olemme ehdottaneet ”alueellisten vientinyrkkien” perustamista. Niissä keskeisten toimijoiden kansainvälistymisresurssit tekevät läheistä yhteistyötä. Team Finland -toimijoiden keskeisiä kumppaneita ovat mm. kuntien kehitysyhtiöt, oppilaitokset, kauppakamarit ja Yrittäjien aluejärjestöt.
• Kohdemaissa vienninedistäminen on oltava selkeästi yhden toiminnallisen johdon alaisuudessa. Luonnollinen tiimin johtaja on suurlähettiläs. Yrittäjien keskusteluissa ulkoministeriön kanssa on ministeriössä selkeästi sitouduttu siihen, että kaupallisesta näkökulmasta tärkeisiin kohdemaihin valikoidaan sellaisia suurlähettiläitä, joilla on selkeä ymmärrys ja osaaminen yritystoiminnan ja viennin tarpeista. Mikäli tulee epäselvyyksiä johtamisesta kohdemaassa, asiat pitää nopealla aikataululla käsitellä työ- ja elinkeinoministeriön sekä ulkoministeriön kesken. Nykyisen kaltaisia ristiriitoja ja arvovaltakysymyksiä ei tule sallia.
• Yrittäjät ei näe ainakaan nopealla aikavälillä tarpeellisena sellaista hallinnollista uudistusta, jossa kaikki ulkomaantoiminnot siirretään ulkoministeriön alaisuuteen. Uudet hallinnolliset rajat saattavat hidastaa nykyistä tehokkaampien palvelujen yhtenäisen ketjun muodostumista yritysten kansainvälistymispyrkimyksissä (kotimaan toiminnot TEM ja BF, ulkomaan toiminnot UM). Suuret organisatoriset uudistukset usein halvaannuttavat toiminnan muutamaksi vuodeksi. Juuri nyt tarvitsemme mahdollisimman tehokkaita vienninedistämispalveluja. Organisaatiorakenteiden uudistamisessa on tässä vaiheessa syytä edetä evoluutioiden kautta.

2. Mitkä ovat nykyjärjestelmän keskeisimmät vahvuudet ja heikkoudet?

Vahvuuksia:

• Team Finland yhteistyö on selkeästi parantanut eri julkisten yrityskehittäjien yhteistyötä ja yhtenäisyyttä. Yritysasiakas saa lähtökohtaisesti aiempaa kokonaisvaltaisemman palvelun kasvuun, uudistumiseen ja kansainvälistymiseen. Palvelupolut ovat selkiytyneet asiakkaille ja asiakkaat tietävät aikaisempaa paremmin, mihin organisaatioon on järkevä ottaa yhteyttä. Lisäksi palveluita on ryhdytty markkinoimaan yhdessä.
• Team Finland -konsepti on laajentanut yhteistyötä myös ministeriöiden ja niiden alaisten toimijoiden kanssa sekä ilahduttavasti myös elinkeinoelämän kanssa.
• Erikseen on vielä mainittava ulkoministeriö, joka on parantanut tunnettavuuttaan ja työtään yritysten arvovaltapalveluissa sekä kohdemaan poliittisen ja taloudellisen kehityksen seurannassa. Samalla ulkoministeriö on ollut entistä avoimempi yhteistyöhön yritysten suuntaan.

Heikkouksia:

• Vientihankkeissa vaatimustaso monille yrityksille asetetaan liian kovaksi, mikä karsii kiinnostuneiden yritysten määrää. Business Finland haluaa usein samanaikaisesti tutkimuksellisuutta, miljoonakasvua myynnissä ja vähintään 20 kertaista liikevaihdon kasvua verrattuna tukisummaan. Näihin tavoitteisiin pääsee vain kourallinen yrittäjiä. Usein yrittäjä kokee, että käytännön tekemistä ei ymmärretä. Yrittäjä hakee usein tasapainotettua ja pitkäjänteistä polkua tutkimuksen ja tuotteistuksen kautta vientiin. Jo 5-10 prosentin vuotuinen viennin kasvu on merkittävää kasvua.
• Toimimme edelleen liikaa siiloissa. Yritysten kehittämisorganisaatioita on paljon (VTV:n selvitys). Myös Team Finlandin sisällä pitää prosessia virtaviivaistaa. Elinkeinoelämän on vaikeaa ymmärtää, että monet ministeriöt ovat lähettäneet omat vienninedistäjänsä kohdemaihin.
• Julkisen sektorin rahoituksessa pitää päästä pois ilman selkeää strategiaa tehdystä hankehumppaamisesta. Hankkeet ovat hyviä silloin, jos niiltä edellytetään jatkumoa. Hankkeilta pitää edellyttää strategisuutta. Niiden pitää tukea yritysten seuraavia askeleita kohti kansainvälistä kauppaa. Viennin aloitus edellyttää yrittäjältä kansainvälisen kaupan vaatimusten ja riskien ymmärrystä, usein kasvua tiettyyn kokoluokkaan jo Suomessa, kykyä rohkeaan riskinottoon mennä uusille markkinoille ja selkeää ymmärrystä omasta kyvykkyydestä. Hankkeiden pitää pystyä vastaamaan näihin tarpeisiin.
• Julkiset yrityskehittäjät ja rahoittajat eivät istu samalla puolella pöytää yritysten kanssa. Hankkeiden tekeminen on yrityksille usein verbaaliakrobatiaa. Hankkeiden käsittelijät haluavat säilyttää objektiivisuutensa niin hyvin, että samalla katoaa ymmärrys yrittäjien tavoitteista ja osaamisen tunnistamisesta. Huipputuote tai -palvelu voidaan hylätä sen perusteella, että yrityksen taloudelliset luvut eivät tue menestymistä juuri sillä hetkellä. Tarvitaan enemmän rinnalla kulkemista ja ymmärrystä siitä, että maailmaa ei valloiteta yhdessä yössä.
• Julkisen sektorin ja yritysten vielä parempaa yhteistyötä tarvitaan osaamisen kehittämisessä ja vahvempien kotimarkkinoiden luomisessa. Yliopistojen, ammattikorkeakoulujen ja muiden oppilaitosten hankkeissa tarvitaan lisää räätälöityjä hankkeita, jossa kohteena on pk-yritys tai muutama samanhenkinen toisiaan täydentävä pk-yritys ja suurempi yritys. Suurissa ohjelmahankkeissa pk-yritykset jäävät usein laulukuoroon, mikäli pk-painotusta ei ole erikseen määritelty.
• Uudet elinvoimakunnat ja hyvinvointialueet voisivat jatkossa antaa nykyistä parempia mahdollisuuksia yritysten ideoille ja toimia nykyistä enemmän markkina-alustana yritysten innovatiivisille hankkeille. Kansainvälinen kasvu luodaan yhä usein vahvan kotimarkkinan pohjalta. Nykyinen valtavirta yhä uusien inhouse-yhtiöiden perustamisineen ei tue tätä suuntausta. Pk-yrityksiltä on viime vuosina poistunut jopa 15 miljardin euron edestä kilpailtavaa kotimarkkinaa.

3. Kuuluuko elinkeinoelämän ja yritysten ääni riittävästi vienninedistämisessä? Miten sitä pitäisi kehittää?

• Elinkeinoelämän ääni ei kuulu riittävästi vienninedistämisen operatiivisessa toiminnassa. Tarvitsemme operatiivisemman ”vientinyrkin”, jossa ovat edustettuina myös elinkeinoelämän keskeiset järjestöt (Suomen Yrittäjät, Elinkeinoelämän Keskusliitto ja Keskuskauppakamari).
• Vientinyrkin avulla voimme nopeasti välittää jäsenyrityksille ajankohtaiset tiedot potentiaalisista vientimaista ja julkisen sektorin vientiponnisteluista kyseisiin maihin. Voimme myös nykyistä paremmin välittää yritysten ajankohtaisia viestejä vientitarpeista ja yhdessä esimerkiksi suunnitella vienninedistämistoimenpiteet (esimerkiksi vientimatkat) siten, että mahdollisimman moni yritys pääsee mukaan hankkeisiin.
• Tarvitsemme myös eri alueille oman alueellisen ”vientinyrkin”, jossa ovat edustettuina Team Finland -toimijoiden lisäksi esimerkiksi Yrittäjien aluejärjestöt, kehitysyhtiöt ja alueelliset kauppakamarit. Elinkeinoelämän järjestöt tapaavat ”omistajiaan” päivittäin ja saavuttavat huomattavasti laajemman yrityskentän kuin pelkästään Team Finland -verkoston julkiset toimijat. Alueellisilla kehitysyhtiöillä on myös usein erittäin kiinteät suhteet alueen yrityksiin.
• Elinvoimakeskusten perustamisen jälkeen näyttää siltä, että Team Finland -edustajia on alueilla entistä vähemmän. Sitä tärkeämpää on yhteistyö alueilla ja jopa yhteiset resurssit. Esimerkiksi Pohjois-Karjala on jo tarjoutunut maksamaan puolet Team Finland -edustajan palkasta, mikäli edustaja sijoittuu Joensuuhun.

4. Muita näkökulmia Team Finland toiminnasta

• Suomalainen yritysrakenne on hyvin pienimuotoista, mutta samalla ketterää. Vientipotentiaalia löytyy yrityksistämme, kun saamme sen kaivettua esiin. Usein ongelmaksi nousee kehityskyvyttömyys ja hyvin operatiivinen ote liiketoimintaan. Monilla yrityksillä ei ole kunnolla resursseja ajatella huomista pidemmälle. Pitää luoda sellaisia uusia mekanismeja, jolla saadaan myös pienempiä yrityksiä kasvun polulle ilman mahdottomia alkutavoitteita.

Suomen Yrittäjät

Harri Jaskari
johtaja