Lausunto ehdotuksesta neuvoston direktiiviksi KOM(2008) 775 lopullinen, joka asettaa jäsenvaltioille velvoitteen ylläpitää raakaöljyn ja/tai öljytuotteiden minimivarastoja (öljyvarastodirektiivi) sekä siihen liittyvästä valtioneuvoston kirjelmä

Yleistä

Suomen Yrittäjät pitää hyvänä öljyn varmuusvarastointiin liittyvien direktiivien uusimista ja korvaamista yhdellä direktiivillä. On tärkeää, että EU:n ja sen jäsenmaiden turvallisuutta ja vakautta öljyn saatavuuden häiriötilanteessa pyritään parantamaan. Suomen Yrittäjien mielestä keskeisenä direktiiviehdotuksen tavoitteena on vähentää öljyn varmuusvarastointiin liittyvää vapaamatkustajaongelmaa. Kaikkien EU-maiden tulisi kantaa yhtä suurta vastuuta kriisitilanteisiin varautumisesta. Tämä voidaan varmistaa direktiiviehdotuksen vaatimuksilla varmuusvarastojen määrästä, varastojen seurannasta ja tietojen toimittamisesta komissiolle. Komission oikeus vaatia jäsenvaltioita tyhjentämään varmuusvarastojaan puolestaan varmistaa jäsenmaiden tasapuolisen osallistumisen öljyn tarjonnan lisäämiseen saatavuusongelmien aikana.

Valtioneuvoston kanta direktiiviehdotukseen on Suomen Yrittäjien mielestä järkevä. Tärkein asia, johon Suomen on otettava kantaa, on varmuusvarastojen käyttöönoton salliminen myös jäsenvaltioiden omalla päätöksellä. Ehdotammekin valtioneuvoston kantaan varmuusvarastojen käyttöönottoon liittyviä, valtioneuvoston näkemystä tukevia täydennyksiä.

Suomen Yrittäjät tukee myös valtioneuvoston kantaa varmuusvarastojen delegoinnista varastointivirastolle. Kuten valtioneuvosto toteaa, varmuusvarastointi ja siihen liittyvät tehtävät on kustannustehokasta hoitaa öljy-yhtiöissä.

Varmuusvarastojen käyttöönotto

Suomen Yrittäjät pitää perusteltuna valtioneuvoston kantaa, jonka mukaan öljyn varmuusvarastoiden tyhjentämisestä pitää voida päättää tarvittaessa myös kansallisesti. Suomalaisen elinkeinoelämän kannalta on tärkeää, että mahdollisessa kriisitilanteessa öljyä voidaan nopeasti ottaa käyttöön varmuusvarastoista. Viivytykset varmuusvarastojen käyttöönotossa voivat aiheuttaa huomattavia taloudellisia menetyksiä ja ongelmia energiahuollolle sekä öljytuotteista riippuvaisille yrityksille.

Kuten komission direktiiviehdotuksessa todetaan, EU:lla ei ole koordinoitua menettelyä, jolla voidaan puuttua varmuusvarastojen tyhjentämiseen kriisitilanteessa. Tällaisen menettelyn luominen sisältyy direktiiviehdotukseen ja sillä pyritään EU:n toimintakyvyn parantamiseen mahdollisten öljyn tarjontakatkosten aikana. Päätöksenteon tehokas organisointi on kuitenkin käytännössä vaikeaa, mikä on todettu myös direktiiviehdotuksessa. Vaikka päätöksenteko EU-tasolla onnistuisikin nopeasti, on se silti kansallista päätöksentekoa hitaampaa, eikä yksittäisen jäsenvaltion tilannetta välttämättä pystytä arvioimaan riittävän tarkasti.

Suomen Yrittäjät esittää, että Suomi korostaa kannassaan varmuusvarastojen käyttöönotosta päättämisen olevan kansallisesti nopeampaa ja ottavan paremmin huomioon yksittäisen valtion tilanteen, kuin päätöksenteko EU-tasolla. Suomen kannassa on hyvä tuoda esille, että yksittäisen jäsenmaan turvallisuus on myös koko EU:n kannalta tärkeää, koska taloudelliset epävakaisuudet leviävät avoimessa taloudessa helposti. Suomen on tuotava esille myös, että EU:n koordinoitua toimintaa öljyn saatavuuden ongelmatilanteissa pystytään parantamaan merkittävästi antamalla EU-komissiolle oikeus vaatia jäsenmaitaan tyhjentämään varmuusvarastojaan tilanteen niin vaatiessa. Öljyn tarjonnan ollessa vaarassa tyrehtyä koko Euroopassa, on järkevää, että EU-maat purkavat varmuusvarastojaan yhteisen päätöksen mukaisesti. Jäsenmailla on kuitenkin oltava mahdollisuus käyttää varmuusvarastojaan itsenäisesti ongelmien ollessa paikallisia tai yrityskohtaisia. EU:n otetta varmuusvarastoinnista vahvistavat myös direktiiviehdotukseen sisältyvät kirjanpito-, rekisteröinti-, tilastointi-, ilmoitus- ja raportointivelvoitteet sekä komission valtuus päättää, missä ajassa varmuusvarastot tulee palauttaa direktiivin mukaiselle tasolle niiden käytön jälkeen.

SUOMEN YRITTÄJÄT

Jussi Järventaus

toimitusjohtaja

Eini Lemmelä

ympäristöekonomisti