Lausunto hallituksen esityksestä Eduskunnalle laiksi yhteistoimintamenettelystä yrityksissä ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi (HE 254/2006)

Eduskunnan työelämä ja tasa-arvovaliokunta

Lausuntonaan hallituksen esityksen johdosta Suomen Yrittäjät toteaa kunnioittavasti seuraavaa:

Suomen Yrittäjät ei hyväksy esityksessä ehdotettua yhteistoimintalain soveltamisalan laajentamista nykyistä pienempiin yrityksiin. Syitä, joiden vuoksi esityksessä ehdotetaan lain soveltamisalan laajentamista, ei esityksen perusteluissa ole lainkaan tuotu esille siitä huolimatta, että kyseessä on koko lakiehdotuksen merkittävin yksittäinen muutos nykytilaan.

Vaikka itse lakiehdotusta voidaan teknisessä mielessä pitää selkeämpänä kokonaisuutena kuin nykyistä lakia, hallituksen esitystä on perusteluiden puutteellisuuden vuoksi pidettävä poikkeuksellisen heikosti valmisteltuna. Se, että jotkut lain soveltamisen kohteena olevat intressitahot ovat yhtä mieltä lain sisältöratkaisuista, ei millään tavoin vähennä velvollisuutta laatia lakiehdotus niin, että syyt ehdotettaviin muutoksiin kerrotaan esityksessä seikkaperäisesti ja myös lainmuutosten vaikutukset arvioidaan riittävän huolellisesti. Yhteistoimintalaki kuten mikään muukaan laki ei ole työmarkkinaosapuolten sopimus, johon riittää pelkästään se, että osapuolet ovat yhtä mieltä sopimuksen ehdoista. Nyt käsiteltävän hallituksen esityksen kohdalla syyt ehdotettuihin lainmuutoksiin jäävät arvailujen varaan, mikä ei voi olla hyväksyttävä tilanne lakeja säädettäessä.

Lakiehdotuksen tavoitteena on sen 1 §:n mukaan edistää yrityksen ja henkilöstön välisiä vuorovaikutuksellisia yhteistoimintamenettelyjä sekä myös kehittää työntekijöiden mahdollisuuksia vaikuttaa yrityksissä tehtäviin päätöksiin koskien heidän työolojaan ja asemaansa. Lailla tähdätään myös työntekijöiden työllistymisen tukemiseen yrityksen toimintamuutosten yhteydessä.

Soveltamisalan laajentamiselle ei ole perusteita

Kuten lakiehdotuksen perusteluissa selostetaan, pienemmissä yrityksissä työolot ja työntekijöiden vaikuttamismahdollisuudet omaan työhönsä ovat yleisesti ottaen paremmalla tasolla kuin suuremmissa yrityksissä. Nämä seikat käyvät selkeästi ilmi työministeriön työolobarometrien sisältämistä tiedoista. Pienemmissä yrityksissä vallitsevat työolot tai työntekijöiden vaikuttamismahdollisuuksien taso eivät siten voi olla perusteena uusien työnantajavelvoitteiden säätämiselle pieniin yrityksiin. Voitaneen myös todeta, että yhteistoimintalain voimassaolo ei tähän asti ole johtanut siihen, että sen soveltamispiirissä olevissa yrityksissä työolot ja työntekijöiden vaikuttamismahdolisuudet koettaisiin paremmiksi kuin pienemmissä, lain soveltamisen ulkopuolella olevissa yrityksissä.

Soveltamisalan laajentamista ei voida perustella myöskään EU:n direktiiveistä tai Suomea sitovista kansainvälisluonteisista sopimuksista seuraavilla velvoitteilla. Työntekijöille tiedottamista ja heidän kuulemistaan koskevan ns. yhteistoimintamenettelydirektiivin samoin kuin ns. joukkovähentämisdirektiivin velvoitteet on pantu täytäntöön Suomessa jo voimassa olevalla yhteistoimintalailla. EU:n komission puolelta tai muutoinkaan ei ole esitetty, etteikö jo Suomen nykyinen yhteistoimintalain soveltamisalan määrittely täyttäisi EU:n direktiivien vaatimuksia.

Päinvastoin, yhteistoimintamenettelydirektiivin perusteella Suomen yhteistoimintalain tiedottamista ja kuulemista koskevat velvoitteet olisi mahdollista rajata sovellettavaksi vain yrityksissä, joiden palveluksessa on vähintään 50 työntekijää. Tämä direktiivi antaa jäsenvaltioille nimittäin kaksi vaihtoehtoa yhteistoimintavelvoitteiden soveltamisessa:

a) joko yrityksiin, joiden palveluksessa on yksittäisessä jäsenvaltiossa vähintään 50 työntekijää,
tai
b) toimipaikkoihin, joiden palveluksessa on yksittäisessä jäsenvaltiossa vähintään 20 työntekijää.

Meillä Suomessa on aiemmin ja myös esillä olevassa ehdotuksessa käytetty soveltamisalan määrittelyssä kohteena yritystä, ei toimipaikkaa.

Joukkovähentämisdirektiivissä jäsenvaltioille annetaan niin ikään kaksi vaihtoehtoa joukkovähentämistä koskevien velvoitteiden kohdistamisessa yrityksiin:

a) joko 30 päivän aikana
– irtisanotaan vähintään 10 työntekijää yrityksissä, joissa tavallisesti on enemmän kuin 20 mutta vähemmän kuin 100 työntekijää,
– irtisanotaan vähintään 10 prosenttia työntekijöistä yrityksissä, joissa tavallisesti on vähintään 100 mutta vähemmän kuin 300 työntekijää,
– irtisanotaan vähintään 30 yrityksissä, joissa tavallisesti on vähintään 300 työntekijää,
tai
b) irtisanotaan 90 päivän aikana vähintään 20 työntekijää kyseisen yrityksen tavallisesta työntekijöiden määrästä riippumatta.

Käsiteltävänä olevassa lakiehdotuksessa joukkovähentämistä koskevat säännökset ehdotetaan meillä nyt koskemaan yhdenkin henkilön irtisanomista, lomauttamista tai osa-aikaistamista tuotannollisella tai taloudellisella perusteella. Todettakoon selvyyden vuoksi, että uuden työsopimuslain 9 luvun 3 §:ssä työnantaja velvoitetaan jo nyt selvittämään työntekijälle etukäteen näissä yhden henkilön irtisanomistilanteissa irtisanomisen perusteet, vaihtoehdot sekä työvoimatoimistolta saatavat työvoimapalvelut.

Nyt ehdotetulle 20 työntekijän soveltamisrajalle ei ole löydettävissä myöskään johtoa mistään tyypillisestä eurooppalaisesta rajauksesta, koska yhteistoiminnan järjestämismallit ja myös rajaukset vaihtelevat eri maissa.

Työnantajavelvoitteiden lisäämisellä kielteinen vaikutus yritysten työllistämishalukkuudelle

Pienemmät yritykset ovat kyenneet työllistämään suhteellisen hyvin ihmisiä, myös niitä, jotka ovat jääneet vaille työtä suurempien yritysten ollessa pakotettuja vähentämään työvoimaansa globalisaatiokehityksen seurauksena. Pienten yritysten voidaan sanoa kantaneen hyvin yhteiskuntavastuutaan. Yhteistoimintalain työnantajavelvoitteiden ulottaminen 20-29 työntekijän yrityksiin ei tule entisestään parantamaan niiden työllistämishalukkuutta. Lainuudistus toisi näiden yritysten noudatettavaksi kerralla tuntuvan määrän uusia lakisääteisiä velvoitteita, joiden noudattaminen on sanktioitu joko sakolla, uhkasakolla tai hyvitysmaksulla.

Vastaisuudessa ei siis riittäisi, että tiedonkulku ja henkilöstön osallistuminen hoidetaan hyvin vaan yhteistoiminta on toteutettava noudattaen laista ilmeneviä muotomääräyksiä. Tähän asti joustavasti toteutuneen yhteistoiminnan pakottaminen lain määrämuotoihin ei ole yrittäjiltä tulleen palautteenkaan perusteella omiaan kohentamaan yhteistyön henkeä yrityksissä vaan pikemminkin vaikutus tulee olemaan päinvastainen. Velvoitteiden asianmukainen noudattaminen vaatii tämän kokoluokan yrityksiltä ulkopuolisen osaamisen hankkimista käyttöön, koska useimmissa alle 30 henkilön yrityksissä ei ole henkilöstöasioita varten erillistä asiantuntijaosaamista.

Kun yrittäjäjärjestö kysyi jäseninään olevilta 10-19 työntekijän kokoluokassa olevilta yrityksiltä yhteistoimintalain uudistamisen vaikutusta niiden halukkuuteen kasvaa vähintään 20 työntekijän suuruiseksi, lähes 4/5 osaa vastaajista ilmoitti, että uudistus vähentää niiden kasvuhalua, ja 1/5 katsoi, että uudistuksella ei olisi vaikutusta. Juuri yksikään vastanneista yrittäjistä ei katsonut, että lakiuudistus lisäisi yritysten työllistämishalukkuutta.

Lain soveltamisalan laajentaminen entistä pienempiin yrityksiin ei ole työllisyysvaikutuksiltaan myönteinen eikä edes neutraali, vaan selkeästi kielteinen. Jos haluamme Suomessa vähentää työttömyyttä, emme voi olla samaan aikaan heikentämässä yritysten työllistämis- ja kasvuhalukkuutta lisäämällä perustelemattomasti yritysten työantajavelvoitteita. Suomen Yrittäjien mielestä ei pidä ottaa sitä riskiä, että vaarannetaan hyvä työllisyyskehitys pienemmissä yrityksissä.

Sitä, että lain soveltamisalaa on päädytty laajentamaan nykyisestä, ei voida perustella myöskään sillä, että ratkaisu olisi jollakin tavoin tasapuolinen yritysten kannalta. Niille 20-29 työntekijän yrityksille, joihin lakia ehdotuksen mukaan alettaisiin soveltaa, ei ehdoteta miltään osin niillä ennestään olevien työnantajavelvoiteiden keventämistä. Ehdotus pelkästään tuo niille uusia velvoitteita kaikkien ennestään olevien lisäksi.

Yhteenvetona Suomen Yrittäjät toteaa, että yhteistoimintalain velvoitteiden ulottaminen nykyistä pienempiin yrityksiin olisi vakava virhe, jota lainsäätäjän ei nyt pidä tehdä.

SUOMEN YRITTÄJÄT

Rauno Vanhanen
johtaja