Lausunto hallituksen esityksestä Eduskunnalle ulosottokaareksi ja laiksi verojen ja maksujen täytäntöönpanosta sekä eräiksi niihin liittyviksi laeiksi (HE 83//2006)

Eduskunnan talousvaliokunta

Suomen Yrittäjät ry toteaaa esityksen johdosta kunnioittavasti seuraavaa:

Ehdotus ulosottokaaareksi rakentuu suurelta osin aiempiin, noin kymmenen vuoden aikana toteutettuihin ulosottolain osittaisuudistuksiin. Suomen Yrittäjillä ei ole huomautettavaa ulosottokaarta koskevan ehdotuksen osalta.

Periaatteellisesti merkittävä sisällöllinen muutosehdotus ulosottokaaressa on ehdotus saatavien lopullisesta vanhentumisesta. Nykyinen, muutamia vuosia sitten voimaansaatettu sääntely on tarkoittanut, että vanhoja saatavia voidaan periä ulosottotoimin 15/20 vuoden ajan. Vaikka saatavan ulosottoperintä lakkaa, velka on muutoin edelleen olemassa. Nyt tehdyn ehdotuksen mukaan saatava vanhentuu lopullisesti samalla kun sen ulosottokelpoisuus lakkaa. Suomen Yrittäjät kannattaa tätä muutosta.

Muutos ei välttämättä olisi käytännön tasolla huomattava, koska jo ulosottoperusteen vanhentuminen merkinnee monessa tapauksessa sitä, että saatavaa ei enää tulla perimään velalliselta. Alkuperäiset velkojat ovat useimmiten myyneet saatavansa esim. perimistoimistoille ja sillä tavoin itse luopuneet velan enemmästä perimisestä. Esityksestä ilmeneekin, että vanhoissa ennen vuotta 1993 syntyneissä saatavissa perimistoimistot ovat velkojina n. 75 %:ssa saatavia. Vanhoissa saatavissa maksuja on saatu lähinnä toistuvaistulon, käytännössä siis velallisten eläkkeiden ulosmittauksesta. Nyt ehdotettu lopullisen vanhentumisen säätäminen siis rajoittaisi lähinnä perimistoimistojen mahdollisuuksia saada velkaa perityksi aikanaan kuolinpesän varoista.

Vaikka muutoksella ei olisi enää kovin suurta käytännön vaikutusta huomioon ottaen jo aiemmin toteutettu ulosottoperusteen vanhentumista koskeva muutos, periaatteelliselta kannalta se olisi kuitenkin olennainen, koska saatava lakkaisi kokonaan. Sopimusten sitovuuden periaatteeseen tulisi siten ehdoton ajallinen rajoitus. Käytännölliseltä merkitykseltään määräajan säätäminen vuonna 2001 ulosottoperusteen vanhentumiselle oli kuitenkin selkeästi vaikuttavampia ja tärkeämpi toimenpide kuin nyt ehdotetut säännökset velan lopullisesta vanhentumisesta. Tuolla muutoksella poistettiin käytännössä vanhojen velkojen perimismahdollisuus. Tähän nähden nyt ehdotettua lopullisen vanhentumisen säätämistä voi pitää vanhentumissääntelyn selkeyttämisenä, kun mahdollisuus periä saatavaa vielä kuolinpesän varoista poistuisi. Kuten esityksen perusteluissa viitataan, tilanne jäisi tosin edelleen jossain määrin epäselväksi sen johdosta, että ne saatavat, joille ei ole haettu maksutuomiota, säilyisivät tulevaisuudessakin rajoituksetta voimassa.

Nyt ehdotetun muutoksen mahdolliset kielteiset vaikutukset kansalaisten maksukäyttäytymiseen eivät nähdäksemme poikkea ulosottoperusteen vanhentumiseen kytkeytyvistä vaikutuksista. Jo pitkään käytössä ollut yksityishenkilön velkajärjestelyä koskevan lainsäädännön ei myöskään ole voitu havaita heikentäneen kansalaisten maksukäyttäytymistä. Maksumoraaliin ehdotetut muutokset eivät käsityksemme mukaan siten toisi lisäheikennystä.

Esityksessä arvioidaan mielestämme oikein niitä myönteisiä vaikutuksia, joita saatavan lopullisella vanhentumisella olisi. Olemme yhtä mieltä siitä, että kansalaisen ns. normalisoitunut taloudellinen toimintamahdollisuus edesauttaa harmaan talouden ehkäisemistä ja vähentää olennaisesti velallisten tarvetta järjestellä omaisuuttaan normaalista poikkeavalla tavalla. Samoin halu työllistyä tai aloittaa yritystoiminta on parempi kuin siinä tilanteessa, että velkavastuu säilyy.

Verojen ja julkisten maksujen täytäntöönpano

Esityksen sisältyy myös ehdotus laiksi verojen ja maksujen täytäntöönpanosta.
Vaikka ehdotus pitkälti vastaakin nykyisen veroulosottolain sisältöä, siinä esitetään eräitä yritysten näkökulmasta kielteisiä muutoksia.

Lain soveltamisalaan ja sen myötä ilman tuomiota täytäntöönpantavaksi ehdotetaan nyt myös veron ja julkisen maksun korotusta. Tähän asti korotus on voitu periä ulosottotoimin vasta, kun sen peruste ja määrä on lainvoimaisesti ratkaistu. Veron ja julkisen maksun korotuksen määräämiseen liittyy viranomaisen harkintaa sekä sen suhteen, onko korotuksen määräämiseen aihetta että sen suhteen, mikä olisi korotuksen sopiva määrä. Kun korotuksen määrääminen riippuu suuressa määrin harkinnasta, ei mielestämme ole perusteltua asettaa korotusten perintää samaan asemaan verojen ja julkisten maksujen kanssa. Esityksessä tosin ehdotetaan ikäänkuin vastapainona korotusten perinnän tehostamiselle sitä, että niiden perinnän saisi nykyistä helpommin keskeytettyä. Esityksestä saa käsityksen, että keskeyttämisen tulisi olla jopa pääsääntö, jollei perinnän jatkamiselle ole vahvoja syitä. Kynnys tämän tyyppisten oikeudellisten toimenpiteiden, tässä tapauksessa siis keskeytyshakemusten tekemiseen on pienissä yrityksissä kuitenkin käytännössä suhteellisen korkealla. Mielestämme oikeampi menettelytapa olisi se, että verojen ja ja julkisten maksujen korotuksia ei edelleenkään rinnastettaisi muihin ko. laisssa tarkoitettuihin saataviin, vaan että niiden perimisessä edellytettäisiin korotuksen tulemista lainvoimaiseksi.

Esityksessä ehdotetaan myös, että kiinteistöjen sekä velallisen omana asuntonaan käyttämien asunto- tai kiinteistöyhtiön osakkeiden myynti tulisi mahdolliseksi ennen kuin saatava on lainvoimaisesti määrätty. Tässäkin velallisen oikeusturvasta olisi tarkoitus huolehtia nykyistä helpommin saatavalla keskeytysmääräyksellä. Myös tämän ehdotuksen osalta katsomme, että ehdotusta ei tule toteuttaa vaan että näiden tilanteiden kohdalla olisi vastaisuudessakin vaadittava maksupäätöksen lainvoimaisuutta.

Esityksen perusteluissa on viiitattu valmisteilla olevaan ns. verotilijärjestelmään. Oleme yhtä mieltä perusteluissa todetun kanssa kanssa siitä, että kyseisen valmistelun yhteydessä on vielä tarkoin selvitettävä mm. se, voidaanko ja millä edellytyksillä verotilillä olevaa alijäämää rinnastaa veroon esim. ulosottoperinnän suhteen.

SUOMEN YRITTÄJÄT RY

Rauno Vanhanen
johtaja