Lausunto hallituksen esityksestä (HE 152/2006 vp) laeiksi yrityssaneerauksesta annetun lain ja takaisinsaannista konkurssipesään annetun lain 23 §:n muuttamisesta

Eduskunta
Lakivaliokunta

Suomen Yrittäjät lausuu asiassa kunnioittavasti seuraavaa:

Yleistä

Esityksessä ehdotetaan muutettavaksi yrityksen saneerauksesta annettua lakia siten, että yritysten ohjautuminen ja valikointi saneerausmenettelyyn tapahtuisi mahdollisimman nopeasti ja tarkoituksenmukaisesti. Esityksen mukaan lakiehdotuksen pyrkimyksenä on yhtäältä välttää elinkelpoisten yritysten konkurssit ja toisaalta varmistaa, ettei saneerausmenettelyyn valikoidu yrityksiä, joiden kohdalla konkurssi olisi taloudellisesti tehokkain vaihtoehto. Lakiehdotus perustuu oikeusministeriön asettaman yrityssaneerausta koskevan lainsäädännön tarkistamista pohtineen työryhmän (jäljempänä työryhmä) ehdotuksiin ja niihin myöhemmin
virkamiesvalmistelussa tehtyihin muutoksiin.

Yrityssaneerauksen ongelmat johtuvat pääosin siitä, että lakimääräiseen saneeraukseen ryhdytään liian myöhäisessä vaiheessa. Epäonnistumisen riskiä on vielä omiaan kasvattamaan se, että menettely tuomioistuimessa käynnistyy monessa tapauksessa liian hitaasti ja on kokonaisuudessaan aikaa vievä. Ajan kuluminen vie edellytyksiä saneerauksen onnistumiselta.
Esityksessä onkin pyritty siihen, että saneeraukseen hakeutuminen tapahtuisi nykyistä aiemmin. Tältä osin keskeiseksi nousevat, kuten esityksessäkin on todettu, yrittäjien tiedottaminen ja kouluttaminen yhtäältä maksuvaikeuksien tunnistamisesta ja toisaalta yrityssaneerauslainsäädännön sisällöstä ja sen tarjoamista mahdollisuuksista.

Suomen Yrittäjät sinänsä tukee esityksen tavoitteita ja arvioita tiedotus- ja koulutustarpeen lisäämisestä. Lakiehdotuksen yksityiskohtia tulee kuitenkin tarkastella suhteessa pääministeri Matti Vanhasen hallituksen yrittäjyyden politiikkaohjelmaan kirjattuun tavoitteeseen konkurssi-, yrityssaneeraus- ja muun maksukyvyttömyyslainsäädännön kehittämisestä elinkelpoisten yritysten tarpeettomien konkurssien välttämiseksi. Näin ollen saneerauslainsäädännön kehittämisen näkökulma ja tavoite tulee olla konkurssimäärien pienentämisessä ja saneerausten lisäämisessä.

Seuraavassa tarkastelemme pykäläkohtaisessa järjestyksessä ehdotuksen olennaisia seikkoja:

Saneerausmenettelyn edellytykset (lakiesitys 6 § 1-kohta)

Katsomme, että nykyisinkin käytännössä esiintyvien ns. puoltohakemusten samaistaminen velallisen ja velkojan yhteishakemukseen on tärkeä ja kannatettava uudistus. Velkoja voi joissakin tilanteissa olla haluton esiintymään saneerauksen hakijana, vaikka onkin samaa mieltä saneerauksen tarpeellisuudesta. Uudistuksen voidaan katsoa tukevan yrittäjyyden politiikkaohjelman edellä mainittua tavoitetta.

Selvittäjä ja selvittäjän selonottovelvollisuus (lakiesitys 8 § ja 11 §)

Pidämme tärkeänä ehdotusta, jonka mukaan selvittäjän tulee ilmoittaa tuomioistuimelle kaikki ne seikat, jotka voivat olla omiaan vaarantamaan selvittäjän tasapuolisuutta ja riippumattomuutta tai aiheuttamaan perusteltuja epäilyksiä hänen tasapuolisuudestaan ja riippumattomuudestaan selvittäjänä. Ehdotus lisää saneerausmenettelyn läpinäkyvyyttä ja alleviivaa selvittäjän keskeistä roolia tahona, jolla ei saa olla intressiä edistää asiattomasti
velallisen tai velkojan / velkojien etua. Vastaavasti pidämme tärkeänä, että konkurssiasiamies ehdotetun 11 §:n myötä kiinnitetään saneerausmenettelyn valvontaan entistä tiiviimmin. Tämäkin on omiaan turvaamaan saneerausmenettelyn asianmukaisuutta, puolueettomuutta ja riippumattomuutta. Myös ehdotetun 11 §:n 2 momentin lisääminen lakiin on perusteltu. Kokonaisuudessaan ehdotetut uudistukset painottavat hyvän saneeraustavan noudattamisen vaatimusta selvittäjän toiminnassa.

Perintäkielto ja haitallinen hallinnollinen päätös (lakiesitys 19 §:n 1 momentin 4-kohta)

Lakiehdotuksen mainitun kohdan kirjaus pitää sisällään kiellon poistaa yritys
ennakkoperintärekisteristä velkojan perintätoimena. Muutos sinällään on tärkeä, mutta ei sellaisenaan riitä poistamaan verohallinnon perintäkäytännöstä aiheutuvia ongelmia saneerausta hakeneen yrityksen liiketoiminnalle. Ehdotetun pykälän kirjaus tarkoittaa siis sitä, että verovirasto ei voi poistaa yritystä ennakkoperintärekisteristä saneerausmenettelyn alkamisen jälkeen. Merkittävänä ongelmana ja puutteena tältä osin voidaan pitää sitä, ettei verohallinnolle aseteta laissa velvollisuutta palauttaa yritys ennakkoperintärekisteriin, jos poistaminen on tehty ennen menettelyn aloittamista saneerausvelan maksun laiminlyönnin johdosta. Mitään asiallista perustetta olla palauttamatta yritystä ennakkoperintärekisteriin sen
jälkeen, kun saneerausmenettely on aloitettu, ei ole. Päinvastoin, palauttamatta jättäminen hankaloittaa ja pahimmillaan estää yrityksen mahdollisuuden tervehdyttää liiketoimiensa avulla taloudellista tilannettaan ja hoitaa velkojaan. Tämä voi johtaa saneerausedellytysten menettämiseen ja sinänsä elinkelpoisen yrityksen turhaan konkurssiin. Ennakkoperintärekisteriin palauttamatta jättäminen merkitsee myös yhden julkisvelkojan perintäkeinoa, jollaista muilla velkojilla ei ole käytettävissään.

Pidämme ehdottoman tärkeänä asian korjaamista ja palauttamisvelvollisuuden asettamista. Hallituksen esityksessäkin (s. 40) on todettu, että ennakkoperintärekisteristä poistaminen voi aiheuttaa velalliselle tärkeiden asiakassuhteiden ja toimeksiantosopimusten menettämisen, joilla saattaa olla kielteisiä vaikutuksia liiketoiminnan jatkamiseen. Palauttamisvelvollisuutta ei kuitenkaan esitetä. Tätä perustellaan sillä, etteivät muutkaan menettelyn aloittamista edeltäneet päätökset tai toimenpiteet kumoudu menettelyn aloittamisen seurauksena. Ennakkoperintärekisteristä poistaminen on luonteeltaan erilainen perintäkeino kuin muut lainkohdan kiellon piiriin kuuluvat perintäkeinot: se vaikuttaa suoraan liiketoiminnan harjoittamisen edellytyksiin. Näin ollen em. hallituksen esityksen perustelu ei ole kestävä eikä se ole myöskään yrityssaneerauslainsäädännön ja yrittäjyyden politiikkaohjelman tavoitteet huomioon ottaen hyväksyttävä: miksi saneerauskelpoiseksi arvioidun yrityksen saneerausmenettely aloitettaisiin, mutta vaikeutettaisiin samalla sen liiketoimintaa jättämällä palauttamatta se ennakkoperintärekisteriin?

Edellä mainituista syistä ehdotamme, että 19 §:ään tehdään seuraava lisäys:

” Yritys on palautettava menettelyn alettua takaisin ennakkoperintärekisteriin, jos rekisteristä poistaminen on johtunut saneerausvelan maksun laiminlyönnistä ja tapahtunut ennen menettelyn alkamista.”

Suhde konkurssiin ja muutoksenhaku (lakiesitys 24 §)

Ehdotetussa 24 §:ssä on kyse tilanteesta, jossa joko a) konkurssihakemus on vireillä silloin, kun saneeraushakemus tehdään tai b) saneeraushakemuksen ollessa vireillä ja ennen sen ratkaisua tehdään konkurssihakemus. Ehdotuksessa on omaksuttu nykylaista poikkeava sääntely, jonka mukaan konkurssihakemusta ei em. tilanteissa saa ratkaista ennen kuin päätös
saneerausmenettelyn aloittamisesta on tehty. Toisin sanoen konkurssihakemuksen käsittelyä voidaan jatkaa saneeraushakemuksen käsittelyn rinnalla. Mikäli käräjäoikeus hylkää saneeraushakemuksen, on konkurssiasian käsittelyssä edetty jo ratkaisuvaiheeseen ja yritys voidaan heti asettaa konkurssiin. Yrityksen tosiasialliset saneerausedellytykset on tässä vaiheessa katsottava jo menetetyksi, vaikka valitusasteessa päätettäisiinkin myöhemmin kumota käräjäoikeuden päätös ja aloittaa saneerausmenettely. Pahimmillaan voidaan päätyä yrityssaneerauslainsäädännön ja yrittäjyyden politiikkaohjelman tavoitteiden vastaiseen lopputulokseen eli siihen, että elinkelpoinen yritys asetetaan konkurssiin.

Lakiehdotuksessa on pyritty lieventämään edellä mainittua ongelmaa siten, että konkurssihakemusta käsittelevä tuomioistuin (joka on sama tuomioistuin, joka on hylännyt saneeraushakemuksen) voi velallisen vaatimuksesta lykätä päätöksen antamista konkurssiin asettamisesta siihen saakka, kunnes valitus on ratkaistu muutoksenhakutuomioistuimessa tai asian käsittely muusta syystä lakkaa. Edellytyksenä lykkäämiselle on erityisen painava syy
ottaen huomioon erityisesti ne perusteet, joihin velallinen on valituksessaan vedonnut tai joihin hän ilmoittaa vetoavansa.

Pidämme ehdotettua sääntelyä käytännön näkökulmasta varsin ongelmallisena. On vaikea nähdä, kuinka sama käräjäoikeus, joka on hylännyt saneeraushakemuksen, katsoisi yhtäkkiä, että päätöksen antamista konkurssiin asettamisesta lykättäisiin vastaavilla perusteilla, joihin saneeraushakemuksen tueksi on vedottu. Voitaneen nimittäin lähteä siitä, että velallinen on esittänyt jo käräjäoikeusvaiheessa kaikki mahdolliset perusteet saneeraushakemuksen hyväksymisen tueksi. Vielä, kun konkurssiin asettamisen lykkäämisen edellytykseksi on asetettu oikeudellisesti erittäin tiukat perusteet nimittäin ”erityisen painava syy”, on todennäköistä, että nyt ehdotetun sääntelyn toteutuessa konkurssiin asettamispäätöksen
lykkääminen olisi erittäin poikkeuksellista. Tämä tarkoittaisi käytännössä
muutoksenhakumahdollisuuden poistamista ja yrityksen konkurssia.

Ehdotetussa pykälässä on vielä säädetty, että jos velallinen asetetaan konkurssiin, tuomioistuin voi velallisen vaatimuksesta määrätä, että konkurssipesä ei saa myydä omaisuutta enempää kuin on välttämätöntä tappioiden välttämiseksi tai konkurssipesän hallinnosta ja omaisuuden hoidosta aiheutuvien kustannusten maksamiseksi ennen kuin
saneerausmenettelyä koskeva päätös on lainvoimainen tai kunnes asiassa toisin määrätään.

Edellä mainittua voidaan ehdotetun sääntelyn toteutuessa pitää lähtökohtaisesti hyvänä lisäyksenä, mutta mahdollisesti tämäkään sääntely ei riittäisi säilyttämään yritystä saneerauskelpoisena sen jälkeen, kun hovioikeus on hyväksynyt muutoksenhaun ja päättänyt aloittaa saneerausmenettelyn. Toisaalta mainittu käräjäoikeuden antama määräys vaikeuttaisi myös tehokasta konkurssimenettelyä.

Edellä mainituilla perusteilla selkeintä, velallisen oikeusturvan kannalta keskeistä ja yrityssaneerauslainsäädännön ja yrittäjyyden politiikkaohjelman tavoitteet huomioon ottaen johdonmukaista olisi lähteä siitä, että konkurssihakemuksen käsittely lykättäisiin, kunnes päätös saneerausmenettelyn aloittamista koskevassa asiassa on saanut lainvoiman. Tulee huomata, että ehdotetunkaan sääntelyn toteutuessa konkurssimenettelyä ei edellä mainituista syistä välttämättä päästä täysimääräisesti aloittamaan ja jäädään välitilaan, jolloin kumpikaan menettelyistä (konkurssi- /saneerausmenettely) ei ole tehokkaasti käynnissä. Lisäksi koska ehdotuksessa lähdetään siitä, että asiat käsitellään joutuisasti (lakiesitys 68 §) ja että saneerausmenettelyn aloittamista koskevan asian ratkaisseen tuomioistuimen on toimitettava muutoksenhakemus sen käsittelevällä tuomioistuimelle viipymättä (lakiesitys 96 § 3 momentti), ei ehdottamamme vaihtoehto myöskään tarpeettomasti pitkittäisi mahdollista
konkurssimenettelyn aloittamista. Vaihtoehtomme kuitenkin poistaisi sen ongelmallisen tilanteen, jossa yritys on saneeraushakemuksen hylänneen tuomioistuimen toimesta asetettu konkurssiin (ja joitakin konkurssimenettelyyn liittyviä toimenpiteitä on usein jo tehty), kun muutoksenhakutuomioistuin päättää muuttaa käräjäoikeuden päätöstä ja aloittaa saneerausmenettelyn.

Muita huomioitavia seikkoja

Suomen Yrittäjät toteaa vielä, että esityksen 51 §:n 3 momentissa ehdotettu ryhmäjako on kannatettava: pidämme hyvänä, että tavalliset (vakuudettomat) velkojat jaetaan ryhmiin siten, että ns. julkisvelkojat muodostavat oman ryhmänsä. Tällöin velkojien vaikutusmahdollisuudet äänestystilanteessa ovat keskenään tasavertaisemmat eikä julkisvelkojien asema korostu liikaa.

Samoin pidämme tärkeänä ja yrittäjyyden politiikkaohjelman tavoitteiden mukaisena sitä, että konkurssivertailua koskeva yrityssaneerauslain 53 §:n 1 momentin 5 kohdan säännös on ehdotuksessa säilytetty sisällöltään muuttumattomana. Tällä kohdin on joiltain tahoilta esitetty, että konkurssivertailussa vaatimuksena olisi, että velkojalle saneerausohjelman mukaan tulevan suorituksen tulisi olla arvoltaan selvästi suurempi kuin mitä hän saisi velallisen konkurssissa. Tällöin saneerauskynnys nousisi entisestään, mikä taas lisäisi tarpeettomia konkursseja. Tämän vuoksi esitystä ei tältä osin pidä muuttaa.

Pidämme hyvänä, että hallituksen esityksessä on arvioitu saneerauksen käyttömahdollisuuksia silloin, kun kysymys on toimialasta, jolla on selkeästi ylikapasiteettia ja yritysten keskinäinen kilpailu on poikkeuksellisen kovaa. Tähän liittyen ei kuitenkaan esitetä lainsäädäntöuudistuksia. Katsomme kuitenkin, että voisi olla perusteita velvoittaa tuomioistuimet kiinnittämään entistä enemmän huomiota alan kilpailutilanteeseen ja markkinarakenteeseen saneerausmenettelyn edellytyksiä arvioitaessa.

SUOMEN YRITTÄJÄT

Janne Makkula
lainopillinen asiamies, VT