Lausunto hallituksen esityksestä (he 178/2007 vp) eduskunnalle laeiksi yksityishenkilön velkajärjestelystä annetun lain ja velan vanhentumisesta annetun lain muuttamisesta

Eduskunta
Lakivaliokunta

Suomen Yrittäjät lausuu asiassa kunnioittavasti seuraavaa:

Lähtökohdat

Esitettyjen lakimuutosten on tarkoitus tulla voimaan 1.3.2008 eli samaan aikaan kuin ulosottoperusteen määräaikaa koskevia säännöksiä ryhdytään soveltamaan. Vaikka esityksen valmistelun aikataulu on ollut varsin tiukka, säännösehdotukset ovat perusteltuja ja pyrkivät ottamaan huomioon sekä velkojan että velallisen edut.

Toteamme, että nyt esillä oleva säädösympäristö on varsin haastava ja pidämme hyvänä, että lainsäädäntöä selkiytetään. Oikeusvarmuuden vaatimus koskee etenkin siirtymävaihetta, jossa jo vahvistetuissa velkajärjestelyjen maksuohjelmissa mukana olevat velat vanhentuvat ulosottokaaren säännösten nojalla maksuohjelman kestäessä. Toisaalta on tärkeää se, että uusissa maksuohjelmissa huomioidaan velkojen vanhentuminen. Niin ikään on tärkeää selkiyttää velkajärjestelyssä olevan takaajan asemaa tilanteessa, jossa päävelallisen velka vanhenee ulosottokaaren nojalla.

Velkajärjestelyn raukeaminen velallisen hakemuksesta

Toteamme, että esityksessä omaksuttu sääntely, jonka mukaan velkajärjestely on aina määrättävä raukeamaan velallisen hakemuksesta, on oikeustilaa selkeyttävä ja kannatamme sitä. Velkajärjestelyssä on kysymys menettelystä, joka on säädetty velallisen eduksi ja vain velallinen voi sitä hakea. Tällöin on johdonmukaista, että velallinen voi myös halutessaan hakea hänen suojakseen asetetun menettelyn raukeamista.

Uudet maksuohjelmat

Mikäli nyt ehdotetut muutokset tulevat voimaan, huomioidaan uusissa maksuohjelmissa velkojen vanhentuminen maksuohjelman aikana. Mikäli näin ei ole maksuohjelmassa tehty, voidaan esityksen mukaan (s. 22) maksuohjelmaa muuttaa. Tällöin velallisen vapautuva maksuvara kohdennetaan muille velkojille. Näin ollen maksuohjelman muuttaminen yhden velan vanhentumisen vuoksi onkin käytännössä velkojien intressissä.

Voimassa olevan 70 §:n mukaan (johon ei esitetä muutoksia) velallisen on maksettava selvittäjän saatavasta määrä, joka vastaa velallisen maksuvaraa enintään maksuohjelman vahvistamisen tai muuttamisen tai lisäsuoritusten vahvistamisen jälkeen seuraavien neljän kuukauden ajalta. Tämä johtaisi velallisen maksuohjelman pidentymiseen ainoastaan siitä syystä, että velkojat ovat omassa intressissään hakeneet maksuohjelman muutosta yhden tai useamman velan vanhentumisen vuoksi. Näkemyksemme mukaan tulisikin pohtia sitä, onko tällainen velalliselle asetettu maksuvelvoite tässä yhteydessä oikeudenmukainen seuraus siitä, että velallinen muun lainsäädännön perusteella vapautuu suorittamasta vanhentunutta velkaa.

Lopuksi

Esityksessä on varsin kattavasti selvitetty tilastotietoja lama-ajan veloista, velkojen järjestelyjen tavoista, velkajärjestelyvelallisten velkojen määristä ja maksuohjelmien sisällöistä. Näiden tietojen perusteella on tehty esitetyt lainsäädäntöratkaisut, joiden toteutumista esitetyssä aikataulussa pidämme tärkeänä.

Myös ehdotukset tarpeettomien katkaisutoimien välttämiseksi lakanneiden pääomayhtiöiden ja varattomien kuolinpesien osalta ovat perusteltuja.

SUOMEN YRITTÄJÄT

Janne Makkula
Lainopillinen asiamies, VT