Lausunto hallituksen esityksestä laeiksi kuluttajansuojalain ja sähkömarkkinalain 88 §:n muuttamisesta (HE 157/2013 vp)

Talousvaliokunta

Eduskunnan talousvaliokunta on pyytänyt Suomen Yrittäjiltä lausuntoa koskien hallituksen esitystä laeiksi kuluttajansuojalain ja sähkömarkkinalain 88 §:n muuttamisesta. Suomen Yrittäjät esittää lausuntonaan asiassa kohteliaimmin seuraavaa.

Esityksen pääasiallinen sisältö

Hallituksen esityksessä ehdotetaan muutettavaksi kuluttajansuojalakia ja sähkömarkkinalakia. Muutosten on tarkoitus tulla voimaan 13.6.2014.

Muutoksilla pantaisiin täytäntöön kuluttajan oikeuksia koskeva direktiivi. Ehdotuksen mukaan elinkeinonharjoittajalle asetettaisiin nykyistä kattavampi velvollisuus antaa tietoja niin koti- ja etämyynnissä kuin muissa kaupankäyntitilanteissa. Kotimyynnin käsitettä ehdotetaan laajennettavaksi nykyisestä. Lisäksi kuluttajan oikeus peruuttaa koti- ja etämyyntisopimus laajenisi nykyisestä.
Elinkeinonharjoittaja ei saisi myöskään käyttää tekemäänsä kulutushyödykesopimusta koskevassa puhelinasioinnissa palvelua (yritysnumero), jonka käyttämisestä kuluttajalta peritään hänen liittymäsopimuksensa mukaisen hinnan tai sitä vastaavan laskennallisen perushinnan ylittäviä kuluja.

Suomen Yrittäjät korostaa, että koska direktiivin muutos vaikuttaa etenkin peruuttamisoikeuden luonteeseen, on kattava tiedottaminen muutoksesta kaikkien osapuolien kannalta tärkeää.

Direktiivin täytäntöönpanoon liittyvät ehdotukset

Kansallisen harkintavallan käyttö

Direktiivin 8 artiklan 6 kohdassa jäsenvaltioille annetaan optio edellyttää etäsopimuksen kirjallista vahvistamista ennen sopimuksen sitovuutta. Lausuessaan työryhmän mietinnöstä Suomen Yrittäjät yhtyi työryhmän enemmistön näkemykseen option käyttämättä jättämisestä ja kannattaa jatkovalmisteluvaiheessa valittua linjaa. Muotovaatimus rajoittaisi tarpeettomasti sopimusvapautta, hidastaisi sopimuksen tekemistä ja suoritusten täyttämistä sekä lisäisi tarpeettomasti elinkeinonharjoittajien hallinnollista taakkaa. Jo kuluttajan peruuttamisoikeus antaa kattavan suojan sekä väärinymmärryksiä että epäasiallisia puhelinmyyntitilanteita varten.

Suomen Yrittäjät haluaa tässä yhteydessä muistuttaa, että puhelimitse tapahtuva harhaanjohtava markkinointi on iso ongelma erityisesti aloittaville ja pienille yrityksille. Suurin syy yritysten valikoitumiseen epäasiallisen ja petollisen markkinoinnin kohteeksi on nimenomaan se, että yrittäjiä ei suojata tältä ilmiöltä yhtä tehokkaalla tavalla kuin kuluttajia. On vaikea ymmärtää, minkä vuoksi yrittäjien suoja harhaanjohtavaa markkinointia vastaan tulisi olla kapeampi kuin kuluttajilla.

Peruuttamisoikeus

Ehdotuksen mukainen peruuttamisoikeus koti- ja etämyynnissä olisi nykyistä laajempi. Uudessa laissa kuluttajalla olisi peruuttamisoikeus myös vaikka palvelusuoritus on jo aloitettu, jos työtä ei ole suoritettu loppuun. Jo tehty työ olisi kuitenkin korvattava.

Pelkkä tuotteen palauttaminen ei riittäisi enää kaupan peruuttamiseksi, vaan kuluttajan olisi ilmaistava peruuttaminen yksiselitteisesti. Tämä on mielestämme osapuolten kannalta selkeyttävä ratkaisu.

Esityksen mukaan kuluttaja olisi pääsääntöisesti vastuussa peruuttamistilanteessa välittömistä palautuskustannuksista. Kuluttaja vastaisi kustannuksista kuitenkin vain, jos elinkeinonharjoittaja ei ole sitoutunut vastaamaan niistä tai jos elinkeinonharjoittaja ei ole informoinut kuluttajaa.

Mielestämme ehdotettu sääntely voitaisiin viimeksi mainitun seikan osalta toteuttaa ehdotettua selkeämmin. Ehdotetun 17 §:n 1 momentissa on selvästi todettu se, että kuluttajan on vastattava tavaroiden palauttamisesta johtuvista välittömistä kuluista, paitsi jos elinkeinonharjoittaja on sitoutunut vastaamaan niistä. Momentin seuraavassa virkkeessä on kuitenkin viittaussäännös 24 §:n 1 momenttiin, jossa viitataan edelleen 9 §:n eräisiin kohtiin. Tällä ns. tuplaviittauksella on tarkoitus säätää, että mikäli elinkeinonharjoittaja on laiminlyönyt ilmoittaa kuluttajalle peruuttamiskuluja koskevasta maksuvelvollisuudesta, kuluttaja ei vastaa kuluista.

Mielestämme tämä seikka olisi selkeintä todeta suoraan 17 §:n 1 momentissa eikä monimutkaisella viittaustekniikalla. Sääntely muuttaa oikeustilaa ja sitä lukevat erityisesti ns. maallikot. Tästä syystä on olennaisen tärkeää, että peruuttamiskuluja koskevan vastuun sääntely on selkeää.

Puhelinasioinnista perittävät kulut

Esityksen mukaan elinkeinonharjoittaja saisi käyttää tekemäänsä kulutushyödykesopimusta koskevaan puhelinasiointiin yritysnumeroita, joihin soittamisesta kuluttaja maksaa enintään operaattorinsa kanssa tekemänsä liittymäsopimuksen perusteella perittävän hinnan (pvm/mpm). Tämän lisäksi sallittuja olisivat yritysnumerot, joihin soitetun puhelun hinta ei ylitä teleyritysten vähimmäishinnoitteluun ja markkinaosuuksiin perustuvaa hintaa yli 20 prosentilla. Tämä niin sanottu laskennallinen perushinta tulisi sovellettavaksi niissä puhelinpalveluissa, joiden hinta ei riipu kuluttajan liittymäsopimuksesta. Viestintävirasto laskisi ja julkaisisi laskennallisen perushinnan vuosittain ja sen laskentatavasta voitaisiin tarkemmin säätää oikeusministeriön asetuksella.
Esityksen vaikutusarviossa kohdassa 4.2 on todettu, että puhelinasiointia koskeva säännös aiheuttaa kustannuksia niille elinkeinonharjoittajille, joiden sopimusasiakkaille tarkoitetuista puhelinpalveluista peritään nykyisin laskennallista perushintaa suurempia kuluja. Viestintäviraston ylläpitämän hintataulukon mukaan yritysnumeroihin soittaminen maksaa matkaviestinverkon liittymästä noin 8 senttiä / puhelu + 17 senttiä / minuutti. Viestintäviraston markkinakatsauksen (9/2012) mukaan vuonna 2012 matkapuheluminuutin keskihinta oli 6,9 senttiä / minuutti, eli laskennalliseksi perushinnaksi muodostuisi tällöin 8,3 senttiä / minuutti. Tämän perusteella on selvää, että soittaminen suurimpaan osaan yritysnumeroista maksaa nykyisin ehdotettua laskennallista perushintaa enemmän.

Ottaen huomioon nykyiset elinkeinonharjoittajien ja teleoperaattoreiden väliset sopimukset, esitämme harkittavaksi voitaisiinko laskennallinen perushinta määritellä ehdotettua laveammin niin, että ylitys voisi olla enemmän kuin 20 prosenttia (14 §). Laskennallisen perushinnan määrittämisessä eräänlaisen järkevästi perusteltavissa olevan tason voisi muodostaa esimerkiksi palvelun (yritysnumeroiden) tuottamiseksi tarvittavat kustannukset. Tämä edellyttäisi perusteellisempia tietoja kustannuksista. Epätoivottavana voidaan pitää sellaista ratkaisua, jossa palvelusta perittävä hinta määriteltäisiin lainsäädännössä sellaiselle tasolle, ettei se kattaisi palvelusta palveluntarjoajalle aiheutuvia kustannuksia.

Suomen Yrittäjät yhtyy ehdotuksen vaikutusarviossa todettuun näkemykseen, jonka mukaan esitetyn kaltaisesta sääntelystä tulee aiheutumaan tarve elinkeinonharjoittajien ja teleoperaattoreiden välisten sopimusten muutoksille. Samassa yhteydessä on todettu, että elinkeinonharjoittajien puhelinnumeroiden muuttamista sääntely ei edellytä. Onkin ensiarvoisen tärkeää, ettei sääntely johda tällaiseen lopputulokseen.

Suomen Yrittäjät

Antti Huotilainen
lainopillinen asiamies