Lausunto hallituksen esityksestä laiksi naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta annetun lain 7 ja 11 §:n muuttamisesta

Sosiaali- ja terveysministeriö

Tasa-arvoyksikkö

Sosiaali- ja terveysministeriössä on valmisteltu virkatyönä hallituksen esitys, jossa ehdotetaan muutettavaksi tasa-arvolakia. Suomen Yrittäjät esittää lausuntonaan asiassa kohteliaimmin seuraavaa.

Ehdotetun muutoksen taustalla on Euroopan yhteisöjen komission lausunto, jossa komissio on katsonut Suomen laiminlyöneen neuvoston direktiivin 2002/73/EY miesten ja naisten tasa-arvoisen kohtelun periaatteen toteuttamisesta mahdollisuuksissa työhön, ammatilliseen koulutukseen ja uralla etenemiseen sekä työoloissa annetun neuvoston direktiivin 76/207/ETY muuttamisesta (jäljempänä tasa-arvodirektiivi) täytäntöönpanon. Komission käsityksen mukaan täytäntöönpano on kahdella tavalla puutteellinen: Komission näkemyksen mukaan tasa-arvolain 7 §:n seksuaalista häirintää ja häirintää koskeva kielto ei täytä tasa-arvodirektiivin vaatimuksia, koska tasa-arvolaki ei sisällä nimenomaisia häirinnän ja sukupuolisen häirinnän määritelmiä. Toiseksi komissio katsoo, että tasa-arvolain 11 §:n hyvitystä koskeva säännös on tasa-arvodirektiivin vastainen, koska sen mukaan syrjinnän kiellon rikkomisesta suoritettavan hyvityksen yläraja on 15.000 euroa työhönottotilanteessa.

Ehdotettu tasa-arvolain 7 §:n muutos

Tasa-arvodirektiivin 2 artiklan 2 kohdan 3 kohdan mukaan ”häirintä” tarkoittaa tilannetta, jossa ilmenee henkilön sukupuoleen liittyvää ei-toivottua käytöstä, jolla tarkoituksellisesti tai tosiasiallisesti loukataan kyseisen henkilön arvoa erityisesti luomalla uhkaava, vihamielinen, halventava, nöyryyttävä tai hyökkäävä ilmapiiri.

Tasa-arvodirektiivin 2 artiklan 2 kohdan 4 kohdan mukaan ”sukupuolinen häirintä” tarkoittaa tilannetta, jossa ilmenee ei toivottua sanallista, sanatonta tai fyysistä, luonteeltaan sukupuolista käytöstä, jolla tarkoituksellisesti tai tosiasiallisesti loukataan henkilön arvoa erityisesti luomalla uhkaava, vihamielinen, halventava, nöyryyttävä tai hyökkäävä ilmapiiri.

Tasa-arvodirektiivi on täytäntöön pantu Suomessa tasa-arvolain muutoksella vuonna 2005 (HE 195/2004). Muutoksen yhteydessä syrjinnän kieltoa täsmennettiin ja täydennettiin, ja tasa-arvodirektiivin häirinnän käsitteet kuvattiin hallituksen esityksen HE 195/2004 perusteluissa.

Suomen Yrittäjien näkemyksen mukaan nykyinen tasa-arvolaki täyttää tasa-arvodirektiivin vaatimukset. Kuten Suomi on komission viralliseen huomautukseen antamassaan vastauksessa todennut, tasa-arvodirektiivin häirinnän käsitettä vastaa tasa-arvolain käsite ”häirintä sukupuolen perusteella” ja tasa-arvodirektiivin sukupuolista häirintää vastaava käsite on ”seksuaalinen häirintä”. Ottaen huomioon hallituksen esityksen HE 195/2004 perustelut sekä suomalaisten viranomaisten ja tuomioistuinten tulkinta, ei perusteita tasa-arvolain muuttamiselle ole olemassa. Häirintä ja sukupuolinen häirintä on määritelty tasa-arvolain perusteluissa joustavasti ja kattavasti. Komission vaatimus direktiivin sanatarkasta täytäntöönpanosta lakitekstin tasolla ei ole näkemyksemme mukaan perusteltu, koska tasa-arvodirektiivin tavoite toteutuu nykyisen tasa-arvolain ja sen perustelujen kautta. Lisäksi on huomattava, että Suomen oikeusjärjestelmässä hallituksen esityksen perusteluilla on merkittävä rooli laintulkinnassa.

Ehdotettu tasa-arvolain 11 §:n muutos

Tasa-arvodirektiivin 6 artiklan 2 kohdan mukaan jäsenvaltioiden tulee ottaa kansallisessa oikeusjärjestyksessään käyttöön tarvittavat toimenpiteet, joilla varmistetaan tosiasiallinen ja tehokas korvaus tai, jos jäsenvaltiot niin päättävät, hyvitys. Hyvitykselle tai korvaukselle ei voida ennalta vahvistaa enimmäismäärää, paitsi tapauksissa, joissa työnantaja pystyy näyttämään, että hakija on kärsinyt syrjinnän johdosta vahinkoa ainoastaan siitä, että hänen työhakemustaan ei ole otettu huomioon.

Suomen tasa-arvolain 11 §:n mukaan syrjinnän kieltoa rikkonut on velvollinen maksamaan loukatulle hyvitystä. Työhönottotilanteessa hyvityksenä on suoritettava enintään 15.000 euroa.

Komission näkemyksen mukaan Suomen tasa-arvolainsäädännön seuraamusjärjestelmä ei ole tasa-arvodirektiivin mukainen, koska tasa-arvolaissa hyvitykselle on asetettu työhönottotilanteessa enimmäismäärä.

Tasa-arvodirektiivin seuraamuksien osalta on kuitenkin huomioitava myös muut lainsäädännössämme olevat seuraamukset, joita voidaan käyttää hyvityksen rinnalla. Rikoslain 47 luvun 3 §:n mukaan työnantaja, joka työpaikasta ilmoittaessaan, työntekijää valitessa tai palvelussuhteen aikana ilman painavaa, hyväksyttävää syytä asettaa työnhakijan tai työntekijän epäedulliseen asemaan sukupuolen perusteella, syyllistyy työsyrjintään. Vahingonkärsijällä on työsyrjinnän johdosta oikeus korvaukseen loukkauksen aiheuttamasta kärsimyksestä vahingonkorvauslain 5 luvun 6 §:n perusteella. Tälle vahingonkorvaukselle ei ole asetettu enimmäismäärää. Edelleen työnhakijalla on mahdollisuus hakea vahingonkorvausta työsopimuslain 12 luvun

1 §:n perusteella.

Lisäksi on huomattava, että tasa-arvolain hyvityksen 15.000 euron enimmäismäärä työhönottotilanteessa voidaan ylittää.

Edellä kerrotuin perustein Suomen Yrittäjät katsoo, että nykyinen lainsäädäntömme täyttää tasa-arvodirektiivin edellyttämän tosiasiallisen ja tehokkaan korvauksen. Suomen syrjintään liittyvä seuraamusjärjestelmä on riittävä ja EY-oikeuden vaatimusten mukainen.

Lopuksi haluamme tuoda ilmi huolemme komission vaatimuksista direktiivien sanamuotojen sanatarkasta toistamisesta kansallisessa lainsäädännössä. Direktiivit velvoittavat jäsenvaltioita saavutettavan tuloksen suhteen, mutta jäsenvaltioiden tulee saada itse valita keinot ja muodot direktiivien toteuttamiseksi. Nyt ehdotetut muutokset ovat esimerkkejä tilanteista, joissa Suomen voimassaoleva kansallinen lainsäädäntö kattaa jo nykyisellään direktiivien tavoitteet. Komissio näyttää kuitenkin arvioivan tilannetta ainoastaan tasa-arvolain osalta ottamatta huomioon eri lakien (tasa-arvolaki, rikoslaki, työsopimuslaki ja vahingonkorvauslaki) muodostamaa kokonaisuutta.

Suomen Yrittäjät katsoo, että hallituksen esityksessä on siinä määrin merkittäviä puutteita, että esitys vaatii olennaista jatkovalmistelua. Koska suunnitellulla lainsäädännöllä on huomattavia vaikutuksia työelämään, on perusteltua, että Suomen Yrittäjät ja muut työelämäjärjestöt voisivat osallistua lain tarpeelliseen jatkovalmisteluun.

SUOMEN YRITTÄJÄT

Jussi Järventaus

Toimitusjohtaja

Outi Tähtinen

Lainopillinen asiamies