Lausunto ilmastonmuutosta koskevan Yhdistyneiden Kansakuntien puitesopimuksen, Kioton pöytäkirja, hallituksen esitysluonnoksesta

Ulkoasiainministeriölle

Ulkoasiainministeriö on pyytänyt Suomen Yrittäjät ry:ltä lausuntoa nk. Kioton pöytäkirjan hyväksymistä koskevasta hallituksen esitysluonnoksesta. EU:n jäsenvaltioiden yhteisen ratifiointiaikataulun mukaan pöytäkirja tulee ratifioida 1.6.2002 mennessä. Kioton pöytäkirja määrittelee eri maille sitovat päästövähennysvelvoitteet kuuden kasvihuonekaasun tai kaasuryhmän osalta.

Suomen Yrittäjät esittää lausuntonaan seuraavaa:

Yleistä

Kioton pöytäkirjan pohjalta Euroopan unionin jäsenmaiden kesken sovittua kasvihuonekaasupäästöjen vähentämisohjelmaa voidaan pitää Suomen kannalta tyydyttävänä. Lähivuosille (2008-2012) asetetun tavoitteen saavuttaminen on mahdollista kohtuullisin kustannuksin. Tämä edellyttää kuitenkin ennen muuta oikeita energian tuotantoon ja verotukseen liittyviä päätöksiä, koska suurin osa ihmisen aiheuttamista kasvihuonepäästöistä on lähtöisin energiantuotannosta.

Mikäli pöytäkirja hyväksytään, tulee huolehtia sen täytäntöönpanosta aiheutuvien
1. kustannusten vähentämisestä
2. tarkoituksenmukaisesta ja taloudellisesti tehokkaasta jakamisesta. Lisäksi
3. Suomen tulisi edistää nykyistä laajemman kansainvälisen ilmastosopimuksen laatimista.

1. Ilmastostrategian kustannusten vähentäminen – Suomen perusvoimaratkaisu

Pöytäkirjan hyväksymisestä aiheutuvien taloudellisten vaikutusten arviointi perustuu valtioneuvoston laatiman (2001) kansallisen ilmastostrategian yhteydessä esitettyihin laskelmiin.

Päästöjen rajoittamistarpeen toteuttamisesta uusiutuvien energialähteiden käytölle asetetut tavoitteet on asetettu varsin korkeiksi: käytön odotetaan kasvavan vähintään puolella. Uusien teknologisten ratkaisujen kehittäminen kaupallisesti kannattaviksi käytettävissä olevan lyhyen ajan (kahdeksan vuoden) puitteissa on epätodennäköistä. Käytössä olevan tuulivoimateknologian käyttöä rajoittaa sen korkea hinta. Lisäksi asetetun tavoitteen saavuttaminen edellyttää tuulivoiman rakentamista ensi vuodesta alkaen vuosittain määrällä, joka ylittää nyt olemassa olevan kokonaiskapasiteetin. Merkittävimmän uusiutuvan energianlähteen – hakkeen – käyttöä rajoittaa lisääntyvä metsien moninaiskäytön vaatimus.

Käytännössä päästöjen vähentäminen edellyttää voimakasta energian säästämistä yhdistettynä energian tuottamiseen joko maakaasulla tai maakaasua ja ydinvoimaa lisäämällä.

Koska maakaasun (pääosin CH4:ää) polttamisesta tulee myös hiilidioksidipäästöjä, kaasun voittopuolinen käyttäminen hiilivoiman korvaajana olisi vaativampi vaihtoehto. Kuten ilmastostrategiassa todetaan, vaihtoehto lisäisi painetta olemassa olevan hiilivoimantuotannon alasajoon.

Ydinvoima energiantuotannon muotona ei aiheuttaisi lainkaan uusia hiilidioksidipäästöjä. Lisäksi se on energiantuotantoa harjoittavien yritysten näkemyksen mukaan hinnaltaan kilpailukykyistä, jopa kivihiilellä tuotettuun sähköön verrattuna.

Teollisuuden Voima Oy:n hakemus uuden ydinvoimalan rakentamisesta on jo saanut tuekseen valtioneuvoston myönteisen periaatepäätöksen. Kioton pöytäkirjan hyväksymisen seuraukset riippuvat Suomen Yrittäjät ry:n näkemyksen mukaan ratkaisevasti siitä, antaako eduskunta tukensa uuden voimalayksikön rakentamisluvalle.

2. Ilmastostrategian kustannusten jakautuminen – energiaverotus

Pöytäkirjan hyväksymisen yhteydessä on huolehdittava siitä, ettei sen täytäntöönpanosta aiheutuvat kustannukset kasaannu pienten ja keskisuurten yritysten maksettavaksi.

Vaikeudet kasvihuonekaasujen päästöjen vähentämisessä energiantuotantoa uudistamalla lisäävät odotuksia energiansäästön merkityksestä. Taloudellisesti arvioiden hallinnollisiin rajoituksiin perustuva säästömalli olisi tehoton ja kallis. Tästä syystä strategian lähtökohdaksi tulee ottaa energian säästämisen edistäminen verotuksen avulla.

Suomelle hyväksytyssä ilmastostrategiassa esitettyjen mallien joukossa ”Verovaihtoehto 1” johtaisi erityisen raskaisiin sopeutumisvaikeuksiin. Siihen sisältyvä mittava liikennepolttoaineiden verojen korottaminen johtaisi paitsi vakaviin alueellisen kehityksen ongelmiin (haja-asutusalueiden liikenteen kustannusten noustessa voimakkaasti) myös koko kansantalouden kasvun hidastumiseen.

On myös syytä panna merkille, että myös ilmastostrategian ”Verovaihtoehto 2” johtaisi sopeutumisongelmiin. Etenkin veroluokka I:ssä olevien pienten yritysten verotus kiristyisi – enimmillään verotus jopa yli kaksinkertaistuisi. Näinkin mittava verotuksen kiristäminen aiheuttaisi vakavia ongelmia pienten ja keskisuurten yritysten kannattavuudelle ja niiden kyvylle työllistää.

Kansallisessa ilmastostrategiassa esitetään myös väljästi muotoiltuja ehdotuksia energiaverotuksen nousun kompensoinnista tuloverojen, välillisten työvoimakustannusten tai arvonlisäverotuksen alennuksilla. Näihin ehdotuksiin ja niiden perusteella tehtyihin vaikutusarvioihin on kuitenkin syytä suhtautua varauksella. Työn verotuksen alentaminen on tavalla tai toisella sidoksissa (tulopoliittisten kokonaisratkaisujen tai vastaavien osana) tuleviin palkkaratkaisuihin: verojen alentaminen niistä erillisenä toimena johtaa helposti kansantalouden kannalta ei-toivottaviin palkankorotusmalleihin. Myöskään aiempi kokemus verojen kompensaatiolupauksista ei ole rohkaisevaa.

3. Nykyistä laajempi kansainvälinen ilmastostrategia

Suomen tulee edistää toimivan kansainvälisen ilmastostrategian aikaansaamista. Kioton pöytäkirjan asemaa toimivan kansainvälisen kasvihuonekaasujen rajoitusjärjestelmänä rajoittaa Yhdysvaltain kielteinen kanta ja pöytäkirjaan jätetyt lukuisat poikkeukset sopimuksen noudattamisvelvollisuudesta.

Yhdysvaltain edellisen presidentin hallinnon aikana Kioton sopimuksen täytäntöönpanolle välttämättömät Haagin neuvottelut keskeytettiin perustavanlaatuisten erimielisyyksien vuoksi. Yhdysvaltain nykyisen presidentin George W. Bushin ilmoituksen mukaan Yhdysvallat – joka on merkittävin fossiilisten polttoaineiden käyttäjä ja tuottaa yli kolmanneksen polttoaineidenkäytön hiilidioksidipäästöistä – ei aio osallistua Kioton pöytäkirjaan eikä sopimusta tuoda kongressin ratifioitavaksi.

Yhdysvallat on kuitenkin jättänyt avoimeksi osallistumisensa kansainväliseen ilmastopolitiikkaan. Se ei ole hylännyt kansainvälistä ilmastopolitiikkaa, eikä periaatetta, jonka mukaan toimiva ilmastopolitiikka edellyttäisi energiantuotantoon ja käyttöön vaikuttavia sopimuksia. Ilman lisäneuvotteluita on kuitenkin vaikea arvioida millaiseen sopimukseen Yhdysvaltain ja muiden maiden välillä päädytään.

SUOMEN YRITTÄJÄT RY

Risto Suominen
johtaja

Pertti Rauhio
suunnittelupäällikkö