Lausunto jatkokirjelmästä asiassa E 120/2013 vp maksukyvyttömyyslainsäädäntöjen harmonisoinnista

Eduskunta
talousvaliokunta

Pääasiallinen sisältö

Euroopan komissio on 12 päivänä maaliskuuta 2014 antanut suosituksen uudesta lähestymistavasta liiketoiminnan epäonnistumiseen ja yritysten maksukyvyttömyyteen (C(2014) 1500 final).

Suosituksen tavoitteena on varmistaa, että taloudellisissa vaikeuksissa olevat elinkelpoiset yritykset voivat päästä osallisiksi kansallisista maksukyvyttömyysjärjestelyistä, joiden ansiosta ne voivat toteuttaa maksukyvyttömyytensä estämiseksi uudelleenjärjestelyn varhaisessa vaiheessa.

Lisäksi tarkoitus antaa rehellisille konkurssin tehneille yrittäjille uusi mahdollisuus kaikkialla unionissa: yrittäjät olisi vapautettava kokonaan veloista kolmen vuoden kuluessa konkurssiin asettamisesta tai takaisinmaksusuunnitelman toteuttamisen alkamispäivästä edellyttäen, että tällainen suunnitelma sisältyy menettelyyn.

Komissio arvioi suosituksen soveltamista jäsenvaltioissa viimeistään, kun 18 kuukautta on kulunut suosituksen julkaisemisesta. Komissio arvioi tällöin myös sitä, onko tarpeen esittää uusia toimenpiteitä suosituksessa esitetyn lähestymistavan yhtenäistämiseksi ja lujittamiseksi.

Suosituksen tavoitteet ovat kannatettavia

Suomen Yrittäjät toteaa, että suosituksen tavoitteet ovat hyviä ja kannatettavia. Kyse on yhtäältä tavoitteesta välttää jatkamiskelpoisten yritysten konkursseja (eli ns. tarpeettomia konkursseja) ja toisaalta mahdollistaa yrittäjälle uusi alku konkurssin jälkeen. Ensimmäistä tavoitetta Suomessa edistetään tällä hetkellä yrityssaneerauslainsäädännöllä ja jälkimmäistä velkajärjestelylainsäädännöllä.

Tässä yhteydessä on syytä todeta, että velkajärjestelylainsäädäntöä on tarkoitus uudistaa vielä tällä hallituskaudella. Oikeusministeriön asettama työryhmä julkaisi marraskuussa 2013 mietintönsä, jonka ehdotukset helpottavat erityisesti ns. toiminimiyrittäjien asemaa velkajärjestelyssä. Toiminimiyrittäjien mahdollisuus uuteen alkuun (fresh start) ei tällä hetkellä toteudu ilman, että ennen velkajärjestelyyn hakeutumista elinkeinotoiminta lopetetaan, vaikka toiminta itsessään olisikin jatkamiskelpoista.

Työryhmä ehdottaa yksityisten elinkeinon- ja ammatinharjoittajien aseman parantamista siten, että menettelyssä olisi mahdollista järjestellä yksityistalouden velkojen lisäksi myös elinkeinotoiminnan velat. Ehdotusten keskeinen tavoite on toiminimiyrittäjän kokonaistilanteen korjaaminen silloin, kun elinkeinotoiminta on jatkamiskelpoista, mutta jokin ulkoinen seikka, kuten henkilökohtainen tragedia tai merkittävän asiakkaan menettäminen, on aiheuttanut velallisen maksukyvyttömyyden.

Muutoksen jälkeen yrityssaneeraus- ja velkajärjestelylainsäädäntö lähentyvät toisiaan, ja myös toiminimiyrittäjille syntyy aito mahdollisuus yrityksen maksukyvyttömyysmenettelyn ilman toiminnan lopettamista tai yrityksen konkurssia.

Suomen maksukyvyttömyysjärjestelmää on kehitettävä edelleen

Suomen maksukyvyttömyyslainsäädäntö on erityisesti velkajärjestelylainsäädännön muutosten toteutumisen jälkeen kehittymässä entistä parempaan suuntaan ja on nähdäksemme pääosin linjassa komission suosituksen peruslähtökohtien kanssa.

Selvää on, ettei suosituksessa oleva kolmen vuoden määräaika yrittäjän veloista vapautumiseen konkurssin asettamisesta laskettuna Suomessa toteudu. Sen sijaan velkajärjestelymenettelyn maksuohjelman pääasiallinen kesto on meillä kolme vuotta ja tältä osin tilanteemme on suositukseen nähden oikeansuuntainen.

Tilastokeskuksen tietojen perusteella viime vuosina vireille pantujen konkurssien määrä on vakiintunut noin 3 000:een. Työpaikkoja näissä yrityksissä on yhteensä 15 000. Pieni osa hakemuksista hylätään tai jätetään tutkimatta, osa hakemuksista peruutetaan. Hakemuksista merkittävä osa johtaa yrityksen konkurssiin.

Vireille pantujen yrityssaneeraushakemusten määrä puolestaan on asettunut vuositasolla noin reiluun 500:een. Vuonna 2013 yrityssaneeraukseen haetuissa yrityksissä oli henkilöstöä hieman alle 7 000, vuonna 2012 hieman yli 5 000. Arviolta puolet aloitetuista yrityssaneerausmenettelyistä epäonnistuu ja päättyy konkurssiin.

Yritysten valikoitumisessa oikeaan maksukyvyttömyysmenettelyyn on edelleen pulmia. Tätä osoittaa yhtäältä epäonnistuneiden yrityssaneerausmenettelyiden merkittävä osuus ja toisaalta vireille pantujen konkurssien ja yrityssaneerausten epäsuhta: konkurssiin haettujen yritysten määrä on yli viisinkertainen yrityssaneeraukseen haettujen yritysten määrään verrattuna.

Konkurssimenettely on sinänsä tarpeellinen ja edesauttaa markkinoiden tervettä toimintaa. Selvää kuitenkin on, että osalle konkurssiin asetetuista yrityksistä oikea menettely olisi ollut yrityssaneeraus. Suhdelukua tulee pyrkiä muuttamaan yrityssaneerauksen eduksi vähentämällä tarpeettomia konkursseja. Jos konkursseja kyettäisiin vähentämään esimerkiksi 5 %:lla, säästyttäisiin kymmenien miljoonien eurojen menetyksiltä veroissa ja julkisissa maksuissa.

Suomen nykyistä järjestelmää, joka rakentuu neljän järjestelmän (ulosotto, konkurssi, yrityssaneeraus, velkajärjestely) varaan, olisi siten tarkasteltava analyyttisesti. Tulisi pohtia keinoja järjestelmien virtaviivaistamiseen ja menettelyjen nopeuttamiseen. Komission suositus antaa tällaiselle laajemmalle pohdinnalle hyvän taustatuen ja viitekehyksen.

Lopuksi

Ruotsissa pohditaan tällä hetkellä muun ohella sitä, miten yrittäjän mahdollisuutta uuteen alkuun voitaisiin entisestään nopeuttaa. Yksi siellä pohdittava mahdollisuus on se, että yrityksen konkurssimenettelyn yhteydessä vahvistettaisiin myös yrittäjälle maksuohjelma henkilökohtaisen velkavastuun järjestelemiseen. Vastaava pohdinta olisi perusteltua tehdä myös Suomessa.

Janne Makkula
lainsäädäntöasioiden päällikkö, varatuomari