Lausunto kansainväliselle työjärjestölle (ILO) vuonna 2023 annettavasta raportista Suomen ratifioimien yleissopimusten soveltamisesta

Työ- ja elinkeinoministeriö

VN/9471/2023

Työ- ja elinkeinoministeriö on pyytänyt lausuntoa kansainväliselle työjärjestölle ILO:lle vuonna 2023 annettavista raporteista Suomen ratifioimien ILO:n yleissopimusten soveltamisesta. Suomen Yrittäjät esittää lausuntonaan seuraavat huomiot raportoinnin kohteena olevista yleissopimuksista.

Ammatillinen järjestäytymisvapaus (yleissopimus nro 87) ja järjestäytymisoikeuden ja kollektiivisen neuvotteluoikeuden periaatteiden soveltuminen (yleissopimus nro 98)

Suomen Yrittäjät viittaa yleissopimusten nro 87 ja 98 osalta aikaisempiin, vuonna 2019 ja 2020 antamiinsa lausuntoihin kyseisten yleissopimusten soveltamisesta.¹

Ottaen huomioon ILO:n asiantuntijakomitean huomiot (direct request, 2020), Suomen Yrittäjät toteaa, että Suomen työlainsäädäntö asettaa edelleen järjestäytymättömät työnantajat ja heidän työntekijänsä oikeudellisesti epätasa-arvoiseen asemaan järjestäytyneiden työnantajien kanssa.

Järjestäytymisvapaus on vahvasti suojattu Suomessa. Se ei tarkoita pakkoa järjestäytyä, vaan siihen kuuluu myös oikeus olla kuulumatta ammatilliseen yhdistykseen, mikä on nimenomaisesti todettu myös Suomen perustuslain 13 §:ssä. Tämä oikeus on sekä työntekijöillä että työnantajilla.

Työsopimuslakiin perustuva työehtosopimusten yleissitovuus rajoittaa negatiivista järjestäytymisvapautta käyttävien työnantajien ja työntekijöiden sopimusvapautta, sillä työehtosopimuksissa on sovittu monin paikoin lainsäädäntöä laajemmin työsuhteissa noudatettavista ehdoista.

Lisäksi Suomen työlainsäädännön järjestäytymättömiä työnantajia koskevat nimenomaiset kiellot poiketa työehtosopimuksen määräyksistä paikallisesti sopien (työsopimuslain 13 luvun 7 ja 8 §, työaikalain 34 ja 35 §, vuosilomalain 30 ja 31 § ja opintovapaalain 13 ja 13 a §) ovat ongelmallisia järjestäytymisvapauden kannalta. Sopimiskiellot estävät järjestäytymätöntä yritystä sopimasta niiden piiriin kuuluvista asioista paikallisesti työntekijöidensä kanssa, vaikka sovellettava työehtosopimus sallisi paikallisen sopimisen. Työlainsäädännön kehityksen takia näiden sopimiskieltojen piirissä olevien asioiden määrä on lisääntynyt.²

Lainsäädäntö asettaa siten työnantajat ja heidän työntekijänsä eriarvoiseen asemaan niiden työnantajien kanssa, jotka ovat työehtosopimuksen tehneen työnantajaliiton jäseniä. Suomen Yrittäjät korostaa, ettei mainittu ongelma järjestäytymisvapauden kanssa liity siihen, että liitot tekevät työehtosopimuksia keskenään (mihin heillä luonnollisesti on järjestäytymisvapauden vuoksi oikeus). Ongelma on Suomen työlainsäädännön rakenteessa, joka syrjii niitä työnantajia ja työntekijöitä, jotka ovat valinneet olla kuulumatta liitoihin.

Järjestäytymisvapaus on kaikille työntekijöille ja työnantajille kuuluva perusoikeus, jonka kumpaakaan ulottuvuutta, positiivista tai negatiivista, ei saa rajoittaa. Työntekijöiden ja työnantajien laissa säädetyt oikeudet ja velvollisuudet eivät voi olla riippuvaisia siitä, miten he ovat käyttäneet tätä perusoikeuttaan.

Työntekijäin edustajien suojelu yrityksessä ja heidän toimintansa helpottaminen (yleissopimus nro 135)

Suomen Yrittäjät katsoo, että Suomen lainsäädäntö täyttää yleissopimuksen vaatimukset. Suomessa työntekijöiden edustajina voivat toimia työsopimuslain (55/2001) 13 luvun 3 §:n mukainen luottamusvaltuutettu tai työehtosopimuksen perusteella valittu luottamusmies. Lisäksi erityislainsäädäntöön sisältyy määräyksiä edustajista kyseisten lakien soveltamistilanteissa (yhteistoimintalain (1333/2021) mukainen yhteistoimintaedustaja; työsuojelun valvontalain (44/2006) mukainen työsuojeluvaltuutettu).

Kaikilla mainituilla työntekijöiden edustajilla on sama lakiin perustuva irtisanomissuoja, samat tiedonsaantioikeudet ja salassapitovelvoitteet.

Luottamusvaltuutetulla on sama lakiin perustuva asema ja suoja kuin työehtosopimuksen mukaan valitulla luottamusmiehellä. Luottamusvaltuutetulla on työntekijöiden edustajana merkitystä erityisesti niissä yrityksissä, joissa työnantaja ei kuulu työnantajaliittoon ja niissä yrityksissä, joihin ei sovelleta mitään työehtosopimusta.

Suomen Yrittäjät huomauttaa, että yleissopimuksen nro 135 suomenkielinen käännös poikkeaa käytetyiltä termeiltään ILO:n työkielien (englanti, ranska, espanja) mukaisten versioiden käsitteistä, joissa jaotellaan edustajat selvästi ammattiyhdistykseen kuuluviin edustajiin ja työpaikalla valittuihin edustajiin.³

Suomenkielisessä käännöksessä käytetty termi ”Valittu luottamusmies” on harhaanjohtava, sillä termillä ”luottamusmies” tarkoitetaan suomalaisessa lainsäädännössä ja käytännössä nimenomaisesti työehtosopimuksen mukaista luottamusmiestä, joka vastaa yleissopimuksen mukaista ammattiyhdistysedustajan käsitettä. Yleissopimuksen käsitettä ”luottamusmies” vastaa puolestaan Suomessa nimenomaisesti työsopimuslain mukainen luottamusvaltuutettu, joka on vapaasti työpaikalle valittava työsopimuslaissa säädetty edustaja.

Suomen Yrittäjät toteaa myös, että lainsäädännössä ei aseteta luottamusmiehelle etusijaa luottamusvaltuutettuun nähden, vaikka oikeuskirjallisuudessa onkin esitetty tällaisia kannanottoja.⁴

Suomen Yrittäjät toteaa, että yleissopimuksen 5 artiklassa nimenomaisesti vahvistetaan se, että on ryhdyttävä toimenpiteisiin yhteistyön edistämiseksi luottamusvaltuutettujen ja luottamusmiesten välillä. Tätä näkemystä myös on puollettu oikeuskirjallisuudessa⁵ ja sittemmin se on myös vahvistettu korkeimman oikeuden ratkaisussa KKO 2017:29, jonka mukaan luottamusvaltuutettu voitiin valita, vaikka yrityksessä oli jo työehtosopimuksen perusteella valittu luottamusmies.

Kyseisen ratkaisun 30 kohdassa on suoraan todettu, että ILO:n yleissopimuksesta nro 135 ei ole saatavissa tukea tulkinnalle, jonka mukaan luottamusmies ja luottamusvaltuutettu eivät voisi toimia työpaikalla yhteistyössä edustaen omia valitsijoitaan. Korkein oikeus siten nimenomaisesti hylkäsi tällaisen tulkinnan. Lisäksi korkein oikeus totesi, että ILO:n ammatillista järjestäytymisvapautta ja ammatillisen järjestäytymisvapauden suojelua koskevan yleissopimuksen nro 87 3 artiklan 1 kohdassa vahvistettu periaate nimenomaisesti tukee käsitystä siitä, että luottamusvaltuutettu voitiin valita, vaikka yhtiössä oli jo luottamusmies.

Korkeimman oikeuden ratkaisussa KKO 2022:35 on vahvistettu, että järjestäytymättömän yrityksen palveluksessa olevat järjestäytyneet työntekijät voivat valita työehtosopimuksen mukaisen luottamusmiehen, vaikka työnantaja noudattaa työehtosopimusta yleissitovuuden perusteella. Korkein oikeus viittasi perusteluissaan muun muassa ILO:n yleissopimukseen nro 135.

Ratkaisussaan korkein oikeus otti kuitenkin vain kantaa siihen, oliko järjestäytyneillä työntekijöillä oikeus valita työehtosopimuksen mukainen luottamusmies vai ei. Kysymykseen työehtosopimuksen mukaisen luottamusmiehen oikeuksista ja velvollisuuksista korkein oikeus ei ottanut kantaa, vaan totesi, että oikeus luottamusmiehen valintaan arvioidaan erillään sen oikeudellisista vaikutuksista. Suomen Yrittäjät katsoo, että tältäkin osalta yleissopimuksen 5 artiklan periaate eri edustajien yhteistyöstä voi toteutua Suomessa.

Suomen Yrittäjät

¹ Suomen Yrittäjien lausunto 29.5.2019 ja lisälausuma 30.8.2019 ratifioiduista yleissopimuksista; Suomen Yrittäjien lausunto 31.8.2020 ILO:lle vuonna 2020 annettavista raporteista.

² 1.8.2022 voimaan tullut työsopimuslain muutos (744/2022) ja työaikalain muutos (746/2022).

³ Englanninkielisessä versiossa ”trade union representatives / elected representatives”; ranskankielisessä versiossa ”représentants syndicau / représentants élus”; espanjankielisessä versiossa ”representantes sindicales / representantes electos”.

⁴ Ks. esim. Tiitinen-Kröger: Työsopimusoikeus (2012), s. 86–87.

⁵ Ks. Hölttä: Luottamusvaltuutetut järjestäytymättömien työntekijöitten edunvalvojiksi. Työoikeudellisen yhdistyksen vuosikirja 2001–2002 s. 50–51.