Lausunto kansainvälisen työjärjestön (ILO) raportista biologisilta vaaroilta suojautumisesta

Työ- ja elinkeinoministeriö

VN/35113/2022

Työ- ja elinkeinoministeriö on pyytänyt lausuntoa kansainvälisen työjärjestön (ILO) raportista biologisilta vaaroilta suojautumisesta. Raporttiin sisältyvällä kyselyllä selvitetään, tulisiko aiheesta laatia ILO:n yleissopimus ja/tai suositus.

Biologiset vaarat voivat olla esimerkiksi bakteereja, viruksia ja erilaisia taudinaiheuttajia, jotka voivat aiheuttaa terveydellisiä haittoja ja riskejä. Biologisilta vaaroilta suojautuminen kuuluu työsuojelun alaan. Biologisia vaaroja voi esiintyä hyvin erilaisissa työtehtävissä ja ammateissa, erityisesti terveydenhuollossa, laboratorioissa, maataloudessa ja jätehuollossa.

ILO:ssa tapahtuvan valmistelun taustalla on vuonna 2022 kansainvälisessä työkonferenssissa tehty päätös, jonka mukaan työsuojelua koskeville yleissopimuksille nro 155 ja 187 annettiin keskeisen yleissopimuksen (fundamental convention) asema. Päätös merkitsee työsuojelun roolin korostumista ILO:n toiminnassa ja jäsenvaltioiden on huomioitava edellä mainittujen yleissopimusten sisältö, vaikkei niitä olisi ratifioitu. Suomi on ratifioinut molemmat yleissopimukset.

ILO:n raportin mukaan edellä mainituista yleissopimuksista huolimatta nimenomaisesti biologisilta vaaroilta suojautumista ei säädellä kansainvälisesti. Raportissa on vertailtu eri maissa käytössä olevia lainsäädännöllisiä toimia biologisilta vaaroilta suojautumiseksi ja siinä esitellään erilaisia toimia ja vaihtoehtoja, joita mahdolliseen ILO:n yleissopimukseen ja/tai suositukseen voisi sisältyä

Suomen Yrittäjät pitää työturvallisuuden ja työsuojelun korkeaa tasoa tärkeänä tavoitteena. Biologisilta vaaroilta suojautuminen on tärkeää paitsi työntekijän ja työnantajan näkökulmasta, myös yhteiskunnan toimintakyvyn näkökulmasta. Erityisesti koronaviruksen aiheuttama pandemia on korostanut tarvetta huomioida terveysturvallisuutta kattavammin monissa tilanteissa, mukaan lukien työelämässä.

Suomen Yrittäjät katsoo kuitenkin, ettei yleissopimuksen laatiminen ole välttämätöntä työsuojelun edistämiseksi. Suomen Yrittäjät pitää tärkeänä, että työsuojelun alalla levitetään hyviä käytäntöjä, joita raportissa onkin kattavasti esitelty. Työturvallisuuden edistäminen ei kuitenkaan edellytä yleissopimuksen laatimista, vaan käytännön kannalta olisi hyödyllisempää, että nykyisten ILO:n työsuojelua koskevien yleissopimusten noudattamista voitaisiin varmistaa niissä maissa, joissa työsuojelun taso ei täytä edes nykyisten yleissopimusten edellyttämää tasoa.

Suomessa ja EU:n tasolla työsuojelun tason on korkea. ILO:n toimien tulisi pyrkiä globaalin vähimmäistason luomiseen. Riskinä yleissopimuksen laatimisessa on, että se aiheuttaisi yhteensovitusongelmia eurooppalaisen sääntelytavan ja sääntelyn sisällön kanssa. On todennäköistä, ettei mahdollisella ILO:n yleissopimuksella saavutettaisi työsuojelun tason parantumista siellä, missä sille olisi eniten tarvetta. Siten ILO:n pitäisi ensisijaisesti valvoa ja edistää yleissopimusten nro 155 ja 187 toimeenpanoa. Niitä voitaisiin tarvittaessa täsmentää suosituksella.

Lausuntopyynnön liitteenä on ILO:n kyselylomake, jossa on esitetty mahdollisen ILO-toimenpiteen sisältöä koskevia vaihtoehtoja ja kysymyksiä. Vaikka yleissopimusta ei pidetä tarpeellisena, Suomen Yrittäjät esittää seuraavia yleisiä huomioita kyselylomakkeessa esitetyistä teemoista:

Määritelmä

Suomen Yrittäjät pitää tarkoituksenmukaisena, että mahdollisen yleissopimuksen tai suosituksen sisältämä biologisen vaaran määritelmä olisi yhdenmukainen EU-sääntelyssä käytettyjen määritelmien kanssa. Määritelmässä on tärkeää lähteä riskiperusteisuudesta biologisten vaarojen arvioinnissa. Biologiset vaarat eivät ole yhteismitallisia, vaan niiden aiheuttama riski vaihtelee. Siksi on tärkeää, että määritelmässä huomioidaan erilaiset vaarat ja niiden aiheuttamien riskien erilaisuus.

Tarkoitus ja kohde

Mahdollisen yleissopimuksen tai suosituksen tulisi pyrkiä biologisilta vaaroilta suojautumiseen laaja-alaisesti. Tarkoituksena tulisi olla olemassa olevien hyvien käytäntöjen edistäminen ja levittäminen. Sääntelyn luominen ei ole itseisarvo, vaan kaikissa toimissa on pidettävä huolta siitä, että ne ovat myös käytännössä toteuttamiskelpoisia. Siten mahdollisen yleissopimuksen tai suosituksen tulisi olla yleisluonteinen. Siitä pitäisi olla mahdollisuus myös poiketa, jos se on perusteltua tiettyjen toimintojen ja/tai ammattiryhmien osalta.

Yleiset määräykset

Mahdollisen yleissopimuksen tai suosituksen tulisi keskittyä kansallisten työsuojelujärjestelmien tukemiseen. Sikäli kun kansallinen järjestelmä tunnistaa jo biologiset vaarat ja niiltä suojautuminen on riittävästi huomioitu olemassa olevassa kansallisessa sääntelyssä, mahdollisen yleissopimuksen tai suosituksen ei pidä luoda uusia aineellisia velvoitteita valtioille.

On tärkeää, että biologisten vaarojen torjunta ja niiltä suojautuminen perustuu tieteelliseen tietoon eri tekijöiden riskeistä. Mahdollisen yleissopimuksen tai suosituksen olisi hyvä luoda menettelyt siihen, että työpaikoilla on saatavissa riittävästi kattavaa ja ajantasaista tietoa siitä, miten riskejä voidaan tunnistaa ja miten niiltä voidaan suojautua.

Biologisilta vaaroilta suojautuminen ei ole yksin työpaikkojen asia, vaan se on yhteiskunnallisesti laajempi kysymys. Tämän vuoksi ILO:n mahdollinen yleissopimus tai suositus voi lähtökohtaisesti olla vain yleisluontoinen keino biologisten vaarojen ehkäisyyn. On tärkeää, että biologisia vaaroja torjutaan yhteiskunnassa laaja-alaisesti. Erityisesti tältä osin on tärkeä levittää hyviä käytäntöjä ja pyrkiä kokonaisvaltaiseen lähestymistapaan mahdollisessa ILO:n toimessa.

Suomen Yrittäjät ei pidä perusteltuna, että mahdollisessa ILO:n yleissopimuksessa tai suosituksessa keskityttäisiin tai luotaisiin erityissääntöjä tiettyjen työntekijäryhmien ja/tai toimialojen tarpeisiin. Mahdollisen yleissopimuksen tai suosituksen tulisi olla soveltamisalaltaan yleinen. Eritysiesti työsuhteen muodolla ei ole merkitystä sen kannalta, millaisen riskin biologiset vaarat voivat aiheuttaa. Vaikka voi olla perusteltua luoda ohjeistusta tiettyjen riskialojen näkökulmasta, varsinaisia velvoitteita ei ole perusteltua luoda toimialakohtaisesti kansainvälisellä tasolla.

Koska biologisilta vaaroilta suojautuminen edellyttää riittävää tietoa vaarojen sisältämästä riskistä, on perusteltua, että biologisista vaaroista saadaan kerättyä tietoa. Tiedonkeruun ja hyödyntämisen yksityiskohdista ei kuitenkaan ole perusteltua luoda yksityiskohtaisia määräyksiä. Mahdollisen yleissopimuksen tai suosituksen tulisi tukeutua olemassa oleviin kansallisiin järjestelmiin ja toimivaltaisiin viranomaisiin siltä osin, kuin biologiset vaarat on huomioitava käytännön työsuojelutoiminnassa.

Työnantajien sekä työntekijöiden ja heidän edustajiensa oikeudet ja velvollisuudet

Biologisilta vaaroilta suojautuminen on ennen kaikkea yhteinen asia. Mahdollisen yleissopimuksen tai suosituksen ei siten pidä luoda velvollisuuksia yksin työnantajille. Biologisilta vaaroilta suojautumisessa on ensiarvoisen tärkeää, että myös työntekijät tuntevat vastuunsa toimia annettujen ohjeiden ja määräysten mukaan sekä käyttää asianmukaisesti suojavälineitä. Työnantajien vastuun osalta on huomattava, että biologisten vaarojen osalta on ensiarvoisen tärkeää, että vaarojen aiheuttamia riskejä voidaan arvioida objektiivisen ja luotettavan tiedon pohjalta.

Työnantajat eivät voi kuitenkaan yksin huolehtia biologisilta vaaroilta suojautumisesta, sillä työnantajan mahdollisuudet johtaa ja valvoa työtä eivät ulotu kaikkiin tilanteisiin, joissa biologisia vaaroja voi ilmetä. On tarpeen korostaa, että keskusteltaessa mahdollisesta ILO:n yleissopimuksesta tai suosituksesta näkökulman on oltava globaali. Siten on tärkeää, että mahdolliseen yleissopimukseen tai suositukseen ei esitetä sellaisia velvoitteita, jotka eivät ole realistisia erityisesti niissä maissa, joissa biologisilta vaaroilta suojautuminen ei ole samalla tasolla kuin EU-maissa tai Suomessa.

Täytäntöönpano

Suomen Yrittäjät pitää tärkeänä, että mahdollisen yleissopimuksen tai suosituksen kansallinen täytäntöönpano tehdään kansallisten käytäntöjen ja lain mukaisesti, eikä yleissopimuksessa tai suosituksessa oteta kantaa siihen, miten täytäntöönpano tulee tehdä.

Suomen Yrittäjät