Lausunto Kansalaisyhteiskunnan toimintaedellytykset – mietinnöstä

Oikeusministeriö

Oikeusministeriö on pyytänyt Suomen Yrittäjät ry:n lausuntoa Kansalaisyhteiskunnan toimintaedellytykset -työryhmän mietinnöstä. Työryhmä on asetettu vastaukseksi järjestöjen huoleen toimintatilansa kapenemisesta. Lausunnossa pyydetään kiinnittämään huomiota erityisesti työryhmän tekemiin 17 esitykseen, joiden avulla voitaisiin edistää kansalaisjärjestöjen toimintaedellytyksiä.

Suomalaisessa yhteiskunnassa järjestöjen merkitys yhteisöllisyyden, kansalaiskasvatuksen ja kansalaisten vaikutusmahdollisuuksien kehittämisessä on ollut merkittävä. Kansalaisjärjestöjen toiminta vapaaehtoistyöhön aktivoimisessa ja sen koordinoinnissa on arvostettavaa ja tärkeää. Ns. perinteinen järjestötyö sisältää edunvalvontaa, tiedottamista, kouluttamista, tutkimus- ja kehittämistyötä sekä vapaaehtoistyön tekemistä.

Viime vuosikymmeninä monet kansalaisjärjestöt ovat laajentaneet toimintaansa kaupallisten palvelujen tuottamiseen. Toisaalta yhteiskunnan kehityksen myötä osasta järjestöjen vapaaehtoistyönä aloittamista toiminnoista (esimerkiksi useat sosiaalipalvelut) on tullut elinkeinotoiminnaksi rinnastettavaa palvelujen tuottamista. Suomen Yrittäjien mielestä elinkeinotoimintaan rinnastettavaa kansalaisjärjestöjen palvelutuotantoa on kohdeltava samalla tavalla kuin yritystenkin tarjoamaa palvelutuotantoa.

Lausunnolla olevasta mietinnöstä, varsinkin muutamista työryhmän esityksistä, henkii ajatus, että kansalaisjärjestöjen palvelutuotannolle tulisi antaa erityisasema muihin tuottajiin nähden. Erityisaseman säätäminen esimerkiksi tukien, avustusten ja verokohtelun osalta vääristää kilpailua sekä heikentää markkinoiden kehittymistä ja toimintaa. Suomen Yrittäjät ei pidä tarkoituksenmukaisena, että elinkeinonharjoittajat asetetaan eriarvoiseen asemaan omistuspohjansa mukaan.

Erityisesti viime vuosikymmeninä kansalaisjärjestöjen toimintaympäristö on muuttunut merkittävästi. Suomen Yrittäjät, joka itsekin on kansalaisjärjestö, ymmärtää järjestöjen huolen omasta tulevaisuudestaan. Suomalaisen yhteiskunnan ja kansalaisten etu on, että kansalaisjärjestöjen ns. perinteisen järjestötyön tulevaisuus voidaan turvata. Kansalaisjärjestöjen harjoittamaa elinkeinotoimintaa tulee kuitenkin kohdella samalla tavalla kuin yritystenkin.

Näkökohtia työryhmän tekemistä esityksistä:

Yritystoiminnan kannalta merkittävin esitys koskee yleishyödyllisyyden määrittelemistä (esitykset 3 ja 15). Työryhmä esittää, että valtioneuvosto tekisi poliittisena tahdonilmauksena periaatepäätöksen, jossa määriteltäisiin yleishyödyllinen toiminta. Määritelmän mukaan toiminta olisi yleishyödyllistä silloin, kun se tapahtuu yhteisvastuullisesti ja autonomisesti yleiseksi hyväksi, ei kohdistu vain rajoitettuun henkilöpiiriin, ei tuota siihen osallisille tai muille yksittäisille henkilöille taloudellista etua, on aatteellista ja perustuu toimijan sääntöjen tarkoituspykälään. Yleishyödyllisyyden määrittelyn epäselvyys on koettu epäilemättä perustellusti ongelmaksi. Vaikka työryhmän esittämä valtioneuvoston periaatepäätös, jolla määriteltäisiin myös yleishyödyllisyyttä, saattaisi joltain osin selkeyttää tilannetta, se ei Suomen Yrittäjien käsityksen mukaan kuitenkaan ratkaisisi ongelmia. Kysymys siitä, onko jokin toiminta yleishyödyllistä vai ei, tulee vastaan eri lakeja sovellettaessa on siten lopulta määriteltävä lainsäädännöllä, joko yleislaissa tai erikseen kussakin asianomaisessa laissa. Jos esityksessä tarkoitettu periaatepäätös kansalaisjärjestöjen toimintaedellytysten edistämiseksi tehdään, on siinä syytä myös vetää raja elinkeinotoiminnan, jota myös kansalaisjärjestöt harjoittavat, ja perinteisen kansalaisjärjestötyön välillä.

Useassa esityksessä (esitykset 1, 2, 4, 5) pyritään lisäämään kansalaisjärjestöjen kuulemista heitä koskevia päätöksiä valmisteltaessa. Näiden esitysten tavoitteet ovat kannatettavia. On perusteltua, että kaikessa lainsäädännön valmistelussa kuullaan niitä, joita ko. uudistukset koskevat.

Esitykset 6-9 käsittelevät kansalaisjärjestöille myönnettäviä avustuksia ja niiden suuntaamista. Suomen Yrittäjillä ei ole mitään sitä vastaan, että kansalaisjärjestöjen vapaaehtoistyötä tuetaan. Toisaalta vapaaehtoistyö ei saa tulla liian riippuvaksi ulkopuolisista avustuksista. Yleisavustusten lisääminen on omiaan vähentämään järjestöjen autonomiaa ja myös itsenäisyyttä suhteessa tukea antaviin tahoihin. On myös selvää, että yleisavustusten lisääntyminen olisi omiaan vaikuttamaan hinnoittelua vääristävästi silloin, kun avustusta saava järjestö toimii myös aloilla, joilla on yksityistäkin markkinaehtoista tarjontaa. Yleisesti ottaen voidaan olettaa, että projektikohtaisilla avustuksilla ei ole siinä määrin kuin yleisavustuksilla hinnoittelua vääristävää vaikutusta. Projektikohtaisiakin avustuksia myönnettäessä on pidettävä tarkasti huolta siitä, etteivät avustukset todellisuudessa kohdistu järjestöjen elinkeinotoimintaan ja vääristä siten kilpailuolosuhteita.

EU-rahastojen maksatuskäytäntöjä koskeva työryhmän esitys 10 on perusteltu. Hankkeiden maksatusviive aiheuttaa ongelmia myös pk-yrityksille. Jos kansallista rahoitusta esityksen mukaan voidaan käyttää puskurina, tulee tämän järjestelyn koskea tasapuolisuuden nimissä kaikkia hankkeiden toteuttajia, myös yrityksiä.

Mietinnössä on tehty esitys, jossa toivotaan yleishyödyllisyyttä koskevan kansallisen strategiatyön käynnistämistä. Kyseisen strategian tarpeellisuus tulee esille muun muassa kunta- ja palvelurakenneuudistuksen yhteydessä. Suomen Yrittäjien mielestä on hyvä selvittää eri toimijoiden roolit hyvinvointipalvelujen järjestämisessä, tuotannossa ja rahoituksessa. Yleishyödyllisten järjestöjen laajasta palvelutuotantoroolista johtuen on perusteltua, että myös elinkeinoelämän järjestöt voivat osallistua mahdollisesti käynnistettävään strategiatyöhön.

Esityksessä 12 työryhmä ottaa kantaa valmisteilla olevaan hankintalain uudistukseen. Vaatimus neuvottelumenettelyn korostamisesta silloin, kun yksilöiden perusoikeuksiin on syytä kiinnittää erityinen huomio, jää tarkoitusperältään epäselväksi. Uudistuva hankintalaki mahdollistaa erilaisten tilanteeseen sopivien hankintamuotojen käyttämisen. Yksilöiden perusoikeuksien turvaaminen taas on julkisen sektorin tehtävänä lakisääteisten palvelujen järjestämisvastuun kautta. Julkisen sektorin hankintaosaamisen ja tuottajien tarjontaosaamisen kehittäminen on tarpeellista esityksen mukaisesti.

Vaatimus yleishyödyllisten yhteisöjen verotuskäytäntöjen ja verokohtelun selkeyttämiseksi on tarpeellista kansalaisjärjestöjen toiminnan kannalta. Samassa yhteydessä on yhtenäistettävä yleishyödyllisten yhteisöjen elinkeinotoimintaan verrattavan palvelutuotannon verotus yritysten vastaavan kanssa. Kansalaisjärjestöjen verohuojennukset, jotka kohdistuvat niiden elinkeinotoimintaan, vääristävät kilpailuolosuhteita eikä niitä siksi voida sallia.

Esityksissä 14-17 työryhmä esittää useita toimenpiteitä, joilla valtioneuvosto voisi edistää kansalaisjärjestöjen toimintaedellytysten turvaamista. Työryhmä esittää muun muassa kansalaisyhteiskuntapolitiikan neuvottelukunnan asettamista ja vaatimusta kaikille ministeriöille oman hallinnonalansa kansalaisjärjestöstrategian laatimisesta. Esitetyt toimenpiteet ovat perusteltuja silloin, kun niillä luodaan edellytyksiä ns. perinteisen järjestötyön ja kansalaisten vapaaehtoistoiminnan aktivoimiselle. Esitettyjen toimenpiteiden myötä ei saa kuitenkaan suosia kansalaisjärjestöjen elinkeinotoiminnaksi katsottavaa palvelutuotantoa ja siten aiheuttaa vääristymiä markkinoiden kilpailuolosuhteissa.

Esityksessä 15 työryhmä ehdottaa, että valtioneuvosto tekisi periaatepäätöksen kansalaisjärjestöjen toimintaedellytysten edistämiseksi. Periaatepäätöksessä tulisi työryhmän mielestä muun ohella tunnustaa järjestöjen keskeinen asema suomalaisessa yhteiskunnassa. Tätä kannanottoa laadittaessa ei ilmeisesti ole kiinnitetty huomiota siihen, että eräillä hyvin keskeisillä yhteiskuntaelämän sektoreilla järjestöillä on jo suorastaan liian suuriin mittoihin kasvanut vaikutusvalta yhteiskunnassa. Työmarkkinajärjestöjen erittäin vahva vaikutusvalta talous- työllisyys- ja sosiaalipolitiikassa on jo kaventanut ja jopa syrjäyttänyt parlamentaarisella vastuulla toimivan poliittisen päätöksenteon asemaa. Tämänkaltaista järjestövallan kasvua ja sen seurauksena tapahtuvaa parlamentaarisen päätöksenteon heikentämistä ei mielestämme pidä valtioneuvoston omilla periaatepäätöksillä vielä entisestään vahvistaa.

Kaikkeen edellä mainittuun viitaten Suomen Yrittäjät pitää tärkeänä, että kansalaisjärjestöjen toimintaedellytykset perinteisen järjestötyön osalta turvataan myös tulevaisuudessa. Samassa yhteydessä on välttämätöntä selvittää järjestöjen rooli elinkeinotoimintaan rinnastettavien palvelujen tuottajana. Elinkeinotoiminnan harjoittamisen osalta tulee kaikille palvelutuottajille luoda yhteneväiset edellytykset kilpailla markkinoilla. Vero- ja tukipolitiikalla ei saa suosia kansalaisjärjestöjen palvelutuotantoa muiden tuottajien kustannuksella.

SUOMEN YRITTÄJÄT RY

Jussi Järventaus
toimitusjohtaja