Lausunto keskipitkän aikavälin ilmastopolitiikan suunnitelmasta

Ympäristöministeriö

Keskipitkän aikavälin ilmastopolitiikan suunnitelma (KAISU) on laadittu vuonna 2015 voimaan tulleen ilmastolain mukaisesti. Nyt laaditun suunnitelman tavoitteena on esittää ne päästövähennystoimet, joilla Suomi tulee vähentämään kasvihuonekaasupäästöjä päästökaupan ulkopuolisella sektorilla (taakanjako/ei-päästökauppasektori) Suomelle EU:ssa esitetyn 50 % tavoitteen mukaisesti vuoteen 2030 mennessä vuoden 2005 tasosta.

Vuonna 2030 taakanjakosektorin päästöjen tulisi olla 17,2 Mt, jotta asetettu tavoite tullaan saavuttamaan. Nykyisillä toimilla sektorin päästöt vuonna 2030 olisi perusskenaarion mukaan 22,8 Mt, joten nykytoimien ja tavoitteen välille jää 5,6 miljoonan tonnin päästökuilu.

Nykyisen arvion perusteella KAISU:ssa esitetyillä toimenpiteillä saavutettaisiin vuoteen 2030 mennessä joustot mukaan lukien 5,5 Mt:n päästövähennykset perusskenaarioon verrattuna. Tämän lisäksi suunnitelmassa on tunnistettu mahdollisia lisätoimia, joiden toimeenpanosta tarvittaisiin kuitenkin uusia linjauksia.

Lisäksi hallitus on asettanut tavoitteeksi, että Suomi on hiilineutraali vuoteen 2035 mennessä. Tavoitteen saavuttamiseksi taakanjakosektorille on hahmotettu tuolloin 14,5 Mt:n päästötasoa.

Suunnitelman kattamalle taakanjakosektorille kuuluvat liikenteen, maatalouden, rakennusten erillislämmityksen, työkoneiden, jätehuollon ja F-kaasujen päästöt sekä päästökaupan ulkopuolisen teollisuuden ja muun energiankäytön päästöjä.

Suomen Yrittäjien lausunto:

Pidämme tärkeänä, että keskipitkän aikavälin ilmastosuunnitelma laaditaan, jotta yrityksille muodostuu kuva siitä, mihin päästöjenvähennystoimet ollaan todennäköisesti suuntaamassa, ja voidaan hahmotella miten ne vaikuttavat yritystoimintaan pidemmällä aikavälillä. Myös kansantaloudellisesti on järkevää hahmottaa päästövähennystavoitteiden kirjoa ja optimaalisinta keinovalikoimaa tavoitteiden saavuttamiseksi.

Samalla on hyvä muistaa, että teknologia kehittyy, vähennystoimien vaikuttavuuteen ja toteuttamiseen liittyy epävarmuustekijöitä ja päästöjen vähennyskeinojen valikoiman kustannustehokkuusjärjestys saattaa muuttua oleellisesti ajan kanssa. Näin on järkevää tarkastella päästöjenvähennystoimia tietyn väliajoin, jotta päästöjenvähennyspolut pystytään päivittämään yhteiskunnan kannalta tehokkaiksi.

Suomelle ollaan asettamassa haastavaa taakanjakosektorin tavoitetta ja sen saavuttamisen keinovalikoimassa tulee huomioida kustannustehokkuus yritysten toimintaedellytykset huomioiden. Samalla on tärkeä huolehtia energian kohtuullisesta hinnasta.

Suunnitelman toimeenpanossa on huomioitava EU:n lainsäädännön kehitys. Lähtökohtaisesti EU:n tasoiset ratkaisut ovat ilmastopolitiikan tehokkuuden ja sisämarkkinoiden kilpailukyvyn näkökulmasta parempia kuin kotimaan ratkaisut.

Näkemyksemme mukaan taakanjakosektorin vuoden 2030 tavoitteen saavuttamisessa on järkevä hyödyntää kertaluontoista joustoa päästökauppasektorilta ja LULUCF-joustoa, joita vastaavat kasvihuonekaasupäästöjen lisävähennykset on saavutettava päästökauppa- ja maankäyttösektoreilla. Näin pystytään lisäämään ilmastopolitiikan kustannustehokkuutta ja edesauttamaan haastavan taakanjakosektorin tavoitteen saavuttamista.

Taakanjakosektorin päästövähennystavoitteen jyvittämisessä sektorin sisällä tulee huomioida päästövähennysten toteuttamisen kustannustehokkuus. Suunnitelmassa ei ole kartoitettu tai tuotu esiin eri toimien kustannuksia per saavutettu päästövähennystonni, eikä näin pystytä arvioimaan miten kustannustehokkaasti päästövähennystavoitteet on jaettu eri sektoreille. Esimerkiksi osa liikennesektorin toimista on hyvin kalliita suhteessa muilla sektoreilla toteutettuihin toimiin.

Ehdotettujen toimenpiteiden taloudelliset ja yritysvaikutukset jäävät suunnitelman vaikutusten arvioinnissa vähäiselle huomiolle. Siten pidämme tärkeänä, että suunnitelluista toimenpiteistä tehdään tarkemmat vaikutusarvioinnit, sisältäen yritysvaikutukset, ja niiden pohjalta tehdään tarvittavia päätöksiä.

Suunnitelman toimeenpanossa tulee kiinnittää huomiota seuraaviin yrittäjien toimintaedellytyksiin ja kilpailukykyyn liittyviin kohtiin:

• Kuljetuskustannukset eivät saa nousta kohtuuttomasti liikenteen päästövähennystoimenpiteiden myötä. Tilanteessa, jossa suunnitellut tuki- ja kannustintoimet eivät ole riittäviä liikenteen päästövähennysten saavuttamisessa, on EU:n laajuinen päästökauppa tieliikenteelle yritysten kilpailukyvyn ja ilmastopolitiikan tehokkuuden kannalta parempi vaihtoehto kuin kotimainen päästökauppa tai veronkorotukset
• Esitettyjen toimenpiteiden, kuten mahdollisen uuden EU:n laajuisen päästökaupan ja työkoneiden biopolttoaineiden jakeluvelvoitteen noston vaikutukset tulee selvittää koneyrittäjien toimintaympäristöön ja yritysten kilpailukykyyn.
• Julkisilla hankinnoilla on ymmärrettävästi rooli vähähiilisten ratkaisujen vauhdittamisessa. Ympäristöystävällisten julkisten hankintojen vähimmäisvaatimukset ja -tavoitteet voivat lisätä kestävien liiketoimintamallien omaksumista. Julkiset hankinnat ovat myös hyvä mahdollisuus luoda ympäristöystävällisille teknologioille, tuotteille ja palveluille markkinaa ja referenssejä.
  
  Julkisia hankintoja koskevat vähimmäisvaatimukset saattavat kuitenkin johtaa pk-yrityksien osallistumismahdollisuuksien lisääntyviin esteisiin.
  
  Julkisten hankintojen hinnanmuodostuksessa merkittävä tekijä on kilpailun tehokas toteutuminen. Tarjoajien vähäinen määrä ja vaillinainen kilpailu johtaa korkeampiin hintoihin ja siten korkeampiin yhteiskunnallisiin kustannuksiin. Jos asetetut ympäristökriteerit vähentävät selvästi tarjoajien määrä, kriteerien asettamisesta syntyvät yhteiskunnalliset haitat saattavat olla suuremmat suhteessa saavutettuihin hyötyihin. Sama ympäristöhyöty saatetaan saavuttaa muilla politiikkakeinoilla edullisemmin. Tämä tulee huomioida. Julkisissa hankinnoissa asetettavat kriteerit eivät saa aiheuttaa yrityksille kohtuutonta hallinnollista taakkaa kriteerien täyttymisen todentamisessa ja niiden ehdoissa tulee huomioida myös pienempien yritysten mahdollisuudet osallistua hankintoihin.

Suomen Yrittäjät

Mika Kuismanen
johtaja

Sampo Seppänen
ekonomisti