Lausunto konkurssilainsäädännön uudistamisehdotuksesta

Oikeusministeriölle

Pyydettynä lausuntona oikeusministeriön työryhmän laatimasta ehdotuksesta konkurssilainsäädännön uudistamiseksi Suomen Yrittäjät ry esittää seuraavaa:

Konkurssia koskeva säännöstö on tärkeä ja välttämätön osa yritysten taloudellista toimintaympäristöä. Konkurssia tarvitaan menettelyksi tilanteissa, joissa velallinen ei enää kykene selviytymään velvoitteistaan. Se on myös tarpeellinen viimekätisenä saatavien perintäkeinona ja keinona katkaista velallisen jatkuva velkaantuminen. Käytäntö on osoittanut, että kursseissa ei juuri kerry jaettavaa etuoikeudettomille saataville. Etuoikeudettomien saatavien jako-osuudet konkursseissa lisääntyivät tosin vähäisessä määrin, kun etuoikeusjärjestelmä uudistettiin ja käytännössä vain panttisaatavat jäivät etuoikeutetuiksi. Etuoikeudettomille saataville kertyvää määrää ei ole mahdollista lainsäädäntöteitse kasvattaa heikentämättä panttivelkojen asemaa, millä taas voisi olla huomattava vaikutus rahoituskysymyksiin. Näin ollen konkurssi ei ole niinkään keino saada suorituksia maksamattomille saataville kuin keino selvittää jälkikäteen velallisen toiminnan asianmukaisuutta ja velallisen puolesta toimineiden henkilöiden mahdollista vastuuta. Tässä mielessä tehokkaasti toimiva konkurssimenettely on myös omiaan ehkäisemään taloudellisia väärinkäytöksiä.

Suomen maksukyvyttömyyslainsäädäntöä on kehitetty varsinkin 1990-luvulla tehdyillä merkittävillä lainuudistuksilla: takaisinsaantilainsäädännön kokonaisuudistus, etuoikeusjärjestelmän uudistaminen, yksityishenkilön velkajärjestelyä koskeva laki sekä yrityssaneerausta koskeva lainsäädäntö. Sen sijaan varsinaista likvidaatiokonkurssia ja siinä noudatettavaa menettelyä koskeva säännöstö on meillä edelleen vuodelta 1868 olevan konkurssisäännön varassa, joskin siihenkin on vuosien mittaan tehty muutoksia. Konkurssissa noudatettavat menettelytavat ovat monilta osin muovautuneet käytännön tietä lainsäädännön muuttumatta. On siten korkea aika ajanmukaistaa ja täydentää konkurssia koskeva kirjoitettu lainsäädäntömme nykyoloihin soveltuvaksi.

Pidämme oikeana ratkaisua, että nyt ei pyritä yhdistämään suhteellisen tuoreita eri maksukyvyttömyysnormistoja yhdeksi laiksi, vaan laaditaan ehdotetulla tavalla lähinnä likvidaatiokonkurssia koskeva laki. Ehdotettu laki on laadittu suurelta osin kehittynyttä konkurssikäytäntöä vastaavalle pohjalle samalla kuitenkin korjaten erinäisiä puutteita. Lakiehdotus, joka sinänsä on melko laaja, on kuitenkin jaoteltu havainnollisuutta lisäävällä tavalla. Ehdotusta voidaan kokonaisuutena pitää onnistuneena.

Ehdotukseen liittyvistä yksittäisistä kysymyksistä toteamme seuraavaa.

Konkurssiin asettamisen edellytyksiin tai siihen, että konkurssiin asettamista voi edelleen hakea sekä velkoja että velallinen itse, meillä ei ole huomautettavaa. Pidämme perusteltuna sitä, että lakiin otetaan ehdotuksen mukaisesti rajoitus, jonka mukaan vähäisen saatavan johdosta velallista ei voitaisi hakea konkurssiin. Rajoituksella ehkäistäisiin lähinnä shikaanimielessä tapahtuvia konkurssiin hakemisia.

Konkurssimenettelyn kulkuun ehdotetut muutokset näyttäisivät selkeyttävän ja yksinkertaistavan menettelyä. Väliaikaisesta pesänhoitajasta luopuminen ja siirtyminen yhteen pesänhoitajaan samoin kuin velkojainkuulustelusta ja pakollisesta pesäluettelon oikeaksi vahvistamisesta luopuminen keventävät menettelyä. Saatavien valvontamenettelyn yksinkertaistaminen siten, että velkojan ei tarvitsisi välttämättä suorittaa erillisiä valvontatoimia, jos saatava on oikein merkitty jakoluetteloehdotukseen, on kannatettava. Niissä tapauksissa, joissa edelleen käytettäisiin normaalia saatavien valvontaa, ehdotus lieventäisi saatavan valvomatta jättämisen seuraamuksia salliessaan jälkivalvonnan maksua vastaan. Tämä on niin ikään järkevä muotovaatimusten kevennys.

Konkurssi muuttaa velallisena olevan henkilön tai velallisyrityksen vastuuhenkilöiden asemaa välittömästi monella tavalla. Tämän vuoksi on tärkeää, että konkurssiin joutuneen henkilön oikeudet ja velvollisuudet on säännelty mahdollisimman täsmällisesti. Nykysääntelyssä on tässä suhteessa ollut avoimia kohtia, joita ehdotus korjaisi ja täsmentäisi. Lakiin tulisi selkeäsanainen yleisvelvoite velallisen asiallisesta kohtelusta ja hänen etujensa asianmukaisesta huomioon ottamisesta konkurssimenettelyssä. Tärkeä muutos on myös se, että velalliselle säädettäisiin sama oikeus kuin velkojalla on saada pesänhoitajalta konkurssipesää koskevia tietoja. Tällä olisi vaikutusta myös velallisen mahdollisuuksiin osaltaan valvoa esim. omaisuuden realisointia. Käytännössä velallisen oikeusturvan varmistamisessa merkittävä tekijä on myös konkurssiasiamiehen valvonta. Konkurssipesän varoista suoritettavan avustuksen saamisen mahdollisuus ulotettaisiin uudistuksessa myös henkilöön, joka on harjoittanut yritystoimintaansa yhtiömuodossa. Tämä poistaisi nykylaissa olevan perusteettoman eron eri yritysmuotojen väliltä, kun avustusta on nyt voitu suorittaa vain yksityisenä elinkeinonharjoittajana toimineille henkilöille.

Konkurssipesän hallinnossa velkojien ja pesänselvittäjän välinen suhde vastaa ehdotuksessa pääpiirteissään nykykäytäntöä. Menettely olisi siten edelleen velkojapainotteista. Pesänhoitajan kelpoisuusehtojen muutokset 1990-luvulla, joilla terävöitettiin pesänhoitajan riippumattomuutta, sekä pesänhoitajien valvonnan tehostuminen ovat vähentäneet pesänhoitajien toiminnassa aiemmin esiintyneitä ongelmia. Lakiehdotukseen kirjatut pesänhoitajan riippumattomuus- ja tasapuolisuusvaatimukset vastaavat asiallisesti nykyisiä säännöksiä ja ovat kannatettavia.

Panttivelkojien asema konkurssissa säilyisi pääpiirteissään nykyisellään. Huomioon ottaen se, että konkurssipesien omaisuus kuluu lähes kokonaan panttivelkojien saatavien suorittamiseen, on asianmukaista, että nämä voivat osallistua konkurssimenettelyyn nykyiseen tapaan myös pantin arvoa vastaavalla osuudella. Toisaalta ehdotus vahvistaa konkurssipesän asemaa suhteessa panttivelkojiin tietyissä panttiomaisuuden realisointia koskevissa tilanteissa mm. antaessaan konkurssipesälle oikeuden väliaikaiseen panttiomaisuuden realisointikieltoon.

Konkurssiin luovutetun omaisuuden rahaksimuuttaminen on niin velallisen kuin velkojien kannalta keskeisen tärkeä vaihe konkurssimenettelyssä. Molempien tahojen edun mukaista on saada mahdollisimman hyvä myyntitulos realisoinnissa. Epätyydyttäviä tilanteita on käytännössä saattanut syntyä lähinnä silloin, kun panttivelkoja myy hallussaan olevan pantatun omaisuuden. Konkurssipesällä tai velallisella ei juuri ole ollut mahdollisuutta puuttua myyntiin ja sen ehtoihin. Ehdotukseen sisältyvät säännökset panttivelkojan velvollisuudesta ilmoittaa ennakkoon aiotusta myynnistä konkurssipesälle sekä konkurssipesän mahdollisuudesta kieltää väliaikaisesti myyminen vähentävät epäilemättä niitä uhkia, että omaisuutta realisoitaisiin muiden velkojien ja velallisen kannalta epätyydyttävällä tavalla. Omaisuuden realisointien asianmukaisuuden varmistamisessa tärkeää tulee myös vastaisuudessa olemaan velallisten tai velkojien yhteydenottojen perusteella tapahtuva konkurssiasiamiehen valvontatoiminta.

Tarpeellisia yksittäisiä muutoksia on myös luottolaitoksen kuittausoikeutta koskevan rajoituksen ottaminen lakiin. Luottolaitosta kiellettäisiin kuittaamasta saatavaansa käyttämällä kuittaukseen velallisen maksuliikenteen käyttöön tarkoitetulla tilillä olevia varoja, mitä menettelyä ei ole koettu asialliseksi enempää velallisen kuin muiden velkojienkaan kannalta. Myös omistuksenpidätysehdon vaikutusta konkurssissa koskeva uusi säännös, joka sinänsä vastaisi oikeuskäytännössä vakiintunutta sääntöä, selkeyttäisi tilannetta ajatellen esim. alihankkijoina toimivien velkojien asemaa.

Suomen Yrittäjät suhtautuu myönteisesti julkisselvityksen käyttöönottoa koskevaan ehdotukseen. Konkurssiasiamiehen vastuulla toimiva julkisselvitys kohdistuisi varojen puutteessa raukeaviin konkursseihin, joita on huomattava määrä kaikista konkursseista ja jotka nyt ovat jääneet suurelta osalta tutkimatta. Menettelyssä selvitettäisiin velallisen konkurssia edeltävien toimien asianmukaisuutta ja konkurssiin johtaneita syitä. Julkisselvityksen toimivuus tulee riippumaan siihen suunnattavien julkisten varojen riittävyydestä. Kun julkisselvityksen tavoitteena on ehkäistä ennalta taloudellisia väärinkäytöksi on toivottavaa, että toimintaan osoitetaan tarpeellinen määrä varoja.

SUOMEN YRITTÄJÄT RY

Rauno Vanhanen
johtajaa