Lausunto luonnoksesta laiksi saamelaisten kotiseutualueen luonnonhoitoalueen neuvottelukunnasta ja laiksi Metsähallituksesta annetun lain muuttamisesta

Oikeusministeriölle

Suomen Yrittäjät ry, joka on tätä lausuntoa valmistellessaan ollut yhteydessä saamelaisalueella toimiviin yrittäjäyhdistyksiinsä, toteaa lausuntonaan otsikossa mainitun luonnoksen johdosta seuraavaa:

Lakiehdotuksen tavoitteena on poistaa esteet sille, että Suomi voisi ratifioida Kansainvälisen työjärjestön ILO:n alkuperäiskansoja koskevan yleissopimuksen. Esityksellä järjestettäisiin saamelaiskäräjälain tarkoittamille saamelaisille vaikutusmahdollisuus saamelaisten kotiseutualueen maankäyttöä ja elinkeinotoimintaa koskevaan päätöksentekoon. Tämä tapahtuisi perustamalla neuvottelukunta, joka olisi saamelaisenemmistöinen. Vaikka neuvottelukunta olisi muodollisesti vain lausuntoja antava toimielin, sen merkitys olisi käytännössä päätöksentekoon verrattava, koska ns. lopulliset päätökset tekevä Metsähallitus voisi vain erityisestä syystä poiketa neuvottelukunnan lausunnosta.

Ehdotuksen lähtökohdista

Saamelaiskäräjälain määritelmä saamelaisista kohdistuu ns. kielisaamelaisiin, jotka ovat merkittävältä osalta Ruotsista ja Norjasta 1800-luvulla Suomeen tulleita. Sen sijaan vanhoihin Lapin alkuperäissukuihin kuuluvat henkilöt, joiden esivanhemmat olivat Ruotsi-Suomen kielilainsäädännön vuoksi joutuneet luopumaan saamenkielestä, ovat paljolti jääneet saamelaismääritelmän ulkopuolelle. Tämän alkuperäisväestön oikeuksia maahan ja veteen on viime vuosien aikana selvitetty ja niistä on käyty oikeutta. Jo tähänastisten asiakirjaselvitysten ja myös vakiintumassa olevan oikeuskäytännön mukaan alkuperäisillä lappalaisilla on laajoja hallinta- ja käyttöoikeuksia valtion nimissä oleviin maa- ja vesialueisiin. Lisäksi tiedossa on että asiaan liittyen on vireillä oikeudenkäyntejä ja että oikeusministeriön tarkoituksena on käynnistää nimenomainen tutkimustyö alkuperäisten lappalaisten oikeuksien selvittämiseksi. Näistä muodostuva lopputulos on vielä auki, mutta aivan ilmeistä on, että valtiolla ei ole rajoittamatonta oikeutta maahan ja veteen pohjoisilla valtionmailla.

Kun valtion toimivaltaa on edellä sanotulla tavalla pidettävä rajoitettuna, ei mielestämme ole perusteita sille, että valtio tässä tilanteessa lähtisi millään tavalla sääntelemään kyseisten alueiden käyttämistä. Laaditulla ehdotuksella valtio lainsäädännön kautta kuitenkin järjestäisi näiden alueiden käyttöä koskevan ratkaisevan vaikutusvallan sellaiselle taholle, siis ns. kielisaamelaisille, joilla ei välttämättä edes ole vanhastaan sen kaltaisia oikeuksia alueisiin kuin alkuperäisillä lappalaisilla.

Ehdotuksen taustalla oleva pyrkimys poistaa ILO:n alkuperäiskansasopimuksen ratifioinnin esteet on niin ikään ongelmallinen siitä näkökulmasta, että itse ILO-sopimus ei vaadi määriteltäväksi alkuperäiskansaa Suomen toteuttamalla tavalla eli rakentamalla edellytykset kielen varaan. Sopimuksessa tarkoitettu alkuperäiskansan määrittely on kansallisesti päätettävissä oleva asia. ILO-sopimuksesta ei siis seuraa Suomelle velvoitetta järjestää mitään erityistä vaikutuskanavaa juuri kielen perusteella saamelaisiksi katsottaville henkilöille. Myös alueen vanhaa lappalaisväestöä voidaan pitää alkuperäiskansana ja sillä voidaan katsoa olevan oikeus omaan kulttuuriin, mille perustuslaki antaa vahvan suojan.

Ehdotuksen merkitys käytännössä

Ehdotuksessa on esitetty kaksi vaihtoehtoa neuvottelukunnan kokoonpanoksi. Kokoonpanovaihtoehdoista riippumatta ehdotus antaisi alueen väestön vähemmistöä edustavalle saamelaisryhmälle vahvan vaikuttamismahdollisuuden asioissa, joilla on suuri merkitys kaikkeen elinkeinotoimintaan ja yritysten toimintamahdollisuuksiin saamelaisalueella. Neuvottelukunta olisi molemmissa vaihtoehdoissa saamelaisenemmistöinen ja mahdollisesti jopa niin, että heitä olisi lakiluonnoksessa ehdotettu määräenemmistökin koko neuvottelukunnasta. Ehdotuksen mukaan neuvottelukunnassa ei olisi lainkaan erikseen nimettyä edustusta elinkeinonharjoittajilla, maanomistajilla tai alkuperäisellä lappalaisväestöllä. On jäänyt selvittämättä, missä laajuudessa tällaisen neuvottelukunnan kautta on perusoikeusjärjestelmämme huomioon ottaen mahdollista puuttua alueella olevien erilaisten oikeudenhaltijoiden ja elinkeinonharjoittajien asemaan. Esityksen tavoitteeksi asetettu eri tahojen intressien yhteensovittaminen ei näkemyksemme mukaan myöskään voi onnistua sellaisessa toimielimessä, jossa jollakin etutaholla on määräävä asema. Alueella toimivien yritysten piirissä vallitseva pelko ongelmien lisääntymisestä neuvottelukunnan perustamisen seurauksena vaikuttaa aiheelliselta.

Ehdotuksen mukaan neuvottelukunnan tehtävänä olisi osallistua Metsähallituksen luonnonvarasuunnitelman laatimiseen sekä muutoin antaa lausuntoja asioista, jotka koskevat maankäyttöä ja elinkeinotoimintaa saamelaisalueella. Metsähallituksella ei olisi itsenäistä päätöksenteko-oikeutta näissä asioissa vaan se voisi poiketa neuvottelukunnan kannasta vain erityisestä syystä. Siten kysymyksessä ei ole tavanomainen lausunnonanto, jossa lausunnon saaja ratkaisee asian harkintansa mukaan, vaan asiallisesti neuvottelukunnalle annettaisiin päätöksenteon luonteinen toimivalta pukemalla se muodollisesti lausuntojen antamiseksi. Vaikka lausunnot olisivat, kuten perusteluissa todetaan, lähinnä periaatteellisia seikkoja koskevia, niillä olisi kuitenkin selkeä ja välitönkin vaikutus alueella asuvien ja siellä toimivien yritysten tosiasiallisiin toimintamahdollisuuksiin. Ne siis vaikuttaisivat suoraan myös yksilöiden oikeusasemaan. Neuvottelukunnan tehtäväpiiri ei rajoittuisi saamelaisten kulttuurin turvaamiseen vaan olisi laajempi ulottuen suoraan myös elinkeinotoimintaan vaikuttaviin asioihin.

Lakiteknisenä seikkana toteamme vielä, että kun neuvottelukunnan ratkaisut on tarkoitettu päätöksenteon luonteisiksi ja kun ne vaikuttavat yksilöiden asemaan, laissa olisi mielestämme tullut järjestää myös oikeusturvakeinot virheellisten kannanottojen varalta.

Ehdotettu laki ja sen mukaisen neuvottelukunnan toiminta voisi siis johtaa tilanteisiin, joissa neuvottelukunnan ratkaisut loukkaavat esim. alueella toimivan yrittäjän perusoikeuksiin kuuluvaa oikeutta elinkeinon harjoittamiseen taikka alueella asuvan henkilön oikeuksia maahan tai veteen taikka luonnonvaroihin. Ehdotetun järjestelmän suhdetta muiden perusoikeuksien toteutumiseen ei esityksessä kuitenkaan ole juuri lainkaan selvitetty. Mielestämme SPL 17.3 §:n mukainen saamelaisten oikeus oman kulttuurin kehittämiseen enempää kuin ILO-sopimuskaan ei voi antaa mahdollisuuksia toteuttaa sellaista lainsäädäntöä, joka avaisi mahdollisuuden muiden perusoikeuksien kuten juuri SPL 15 §:n mukaisen omaisuuden suojan ja 18 §:n mukaisen elinkeinovapauden loukkaamiseen tai rajoittamiseen.

Johtopäätös

Edellä sanotun perusteella Suomen Yrittäjät katsoo, että lausunnon kohteena olevaa lakiehdotusta ei pidä antaa eduskunnalle. Sen sijaan pidämme tärkeänä, että aiottu saamelaisalueen maanomistuksen kehittymisen oikeudellis-historiallinen selvitystyö, joka on toteutettava riippumattomana ja tieteellisenä, käynnistetään mahdollisimman pikaisesti. Vasta kun saadaan luotettava tieto maahan ja veteen kohdistuvista oikeuksista alueella, on mielestämme edellytyksiä tehdä johtopäätöksiä mahdollisesti tarpeellisista menettelytavoista alueen käytön ohjaamisessa.

SUOMEN YRITTÄJÄT RY

Jussi Järventaus
toimitusjohtaja

Rauno Vanhanen
johtaja