Lausunto luonnoksesta Verohallituksen ohjeeksi verotusmenettelyn muutoksista

Verohallitus

Yleistä

Ohje on tarpeellinen verotusmenettelyn uudistamisen vuoksi. Erityisesti ohjeistusta tarvitaan verotuksen toimittamismenettelyn, verotuspäätöksen syntymisen ja verotuksen oikaisuun liittyviltä osin. Uudistetussa menettelyssä verotuspäätöksen sisällöllä on erityinen merkitys verovelvolliselle, jotta jälkikäteen tehtävien verotuksen oikaisujen mahdollisuutta voidaan ymmärtää. Erityisesti tulee ottaa huomioon yritysten verotuksen toimittamiseen liittyvät seikat, koska verotusmenettelyn uudistamisen kärki keskittyy luonnollisten henkilöiden esitäytetyn veroilmoituksen pohjalta toimitettavaan verotukseen.

Ohje on erittäin laaja. Ohjeen käyttäjät ovat luonnollisesti verohallinnon virkamiehet. Kuitenkin ohjeessa esitetyt kannanotot ovat tärkeää informaatiota myös verovelvollisille.

Jäljempänä ohjetta kommentoidaan ohjeen mukaisten lukujen mukaisesti.

Esitäytetyn veroilmoituksen tarkistaminen ja korjaaminen (2.2.3.)

Ohjeessa velvoitetaan verovelvollinen lisäämään esitäytetylle veroilmoitukselle mm. verovapaan osingon ja ns. pienen luovutusvoiton määrä. Olisi suositeltavaa todeta tässä yhteydessä, että jos tällainen verotukseen vaikuttamaton tieto on jätetty epähuomiossa pois lomakkeelta, ei tästä puutteesta voi aiheutua haitallisia veroseuraamuksia verovelvolliselle.

Esitäytetyn veroilmoituksen palauttaminen (2.2.4.)

Puolisoiden palautuksen määräaikaa koskevaa ohjeen tekstiosaa voisi selkeyttää luonnoksen tekstistä. Tekstissähän todetaan, että puolisoidenkin on palautettava ilmoitus sinä päivänä, kun ilmoituslomakkeeseen on merkitty. Tämä tulisi todeta selkeästi ohjeena. Tämähän on lähtökohta ja siihen verovelvollinen voi luottaa. On siten tarpeetonta selostaa ensin laajasti puolisoiden ilmoituksen jättöajan periaatetta ja lopuksi todeta palautuspäiväksi joka tapauksessa lomakkeelle merkitty päivä. Ohje on vaikea lukea, kun lausuntoa varten tutustuttaessakin po. kohta piti lukea muutamaan kertaan ennen kuin sen juonen ymmärsi.

Muistiinpanot (2.7.)

Verovelvollisia tulisi ohjeistaa mahdollisimman käytännönläheisesti muistiinpanovelvollisuuden sisältöön ja muotoon liittyen. Valtaosalla ei ole tietoa esim. kirjanpidon perusteista, jolloin muistiinpanovelvollisuuden merkitys voi jäädä epäselväksi. Ohjeluonnoksessa on selkeästi todettu, että mm. arvo-osuustilin hoitajan saadut tiliotteet tai rahastoyhtiön raportit täyttävät muistiinpanoille asetetut vaatimukset. Luovutusvoiton verotusta varten olisi hyvä selkeyden vuoksi todeta, että minimissään tulee muistiinpanoina säilyttää osto- ja myyntitositteet. Tällä ohjeistettaisiin vähäisen sijoitustoimintaan liittyen verovelvollisia riittävän tason osalta.

Verotuksen oikaisu (5)

Verovelvollisen oikeusturvan kannalta verotukseen jälkikäteen tehtävien muutosten edellytykset ovat keskeisiä kysymyksiä. Tästä syystä ohjeen kyseisiin sivuihin tulee kiinnittää erityistä huomiota ja tehdä niiden kannanotot selkeiksi ja ymmärrettäviksi. Ohjeluonnoksen puutteena voidaan pitää sitä, ettei yrityksen verotusmenettelyn ominaispiirteitä tuoda selkeästi esiin ja erotella luonnollisen henkilön esitäytettyyn veroilmoitukseen ja suorasiirtoina sivullisilta saatuihin tietoihin perustuvaan verotusmenettelyyn. Epäselväksi jää myös se, minkälainen verotuspäätös verovelvolliselle (niin luonnolliselle henkilölle kuin yrityksellekin) verotusmenettelyn aikana syntyy ja mikä oikeusvaikutus sillä on.

Viiden vuoden oikaisuaika (5.6.)

Verotuksen oikaisemista koskeva viiden vuoden määräaika tulee noudatettavaksi ainoastaan poikkeuksellisissa tilanteissa eli silloin, kun esim. verotarkastuksen yhteydessä todetaan, että ilmoitusvelvollisuuden laiminlyöntiin perustuen vero on jäänyt määräämättä joltakin osin. Verotuksen oikaisun edellytyksiä ei verovelvollisen luottamuksensuojaan perustuen ilmoituspuutteen kohdallakaan ole, jos asia on verotusta toimitettaessa tutkittu tai katsottava tutkitun. Tältä osin ohjeluonnokseen kirjattu kannanotto (sivu 28 toiseksi viimeinen lause) on mielestäni selkeästi väärä. Kyllä verotuspäätökseen tulee voida luottaa erityisesti silloin, kun asia on tullut verotusmenettelyn aikana tutkituksi.

Toinen täsmennystä kaipaava kohta ohjeluonnoksessa liittyy ilmoitustapaan. Sivun 29 toiseksi viimeisessä kappaleessa todetaan, että tiedot on ilmoitettava paitsi oikeilla lomakkeilla, myös ao. tiedolle varatussa kohdassa. Erityisesti yritysten veroilmoitusten täyttämisen yhteydessä ei ole aina asiantuntijallekaan selvää, miten ja missä kohdassa yksittäinen tieto esitetään verotuksen toimittamista varten. Jos tiedot annetaan ilmoituslomakkeella tai niiden liitteessä selkeästi ilmaisten tiedon sisältö ja merkitys, ei kyse voi olla ilmoituspuutteesta. Ohjeluonnoksen teksti tältä osin on liian ehdoton ja kaipaa tarkennusta.

Veroviranomaisille tulee olla myös vastuuta verotuksen toimittamisen yhteydessä. Verovelvolliselle on säädetty laaja ilmoitusvelvollisuus. Veroviranomaisen velvollisuutena on puolestaan toimittaa verotus. Verotuksen toimittamisen seurauksena syntyy verotuspäätös. Jälkikäteisen oikaisun tilanteet ovat aina poikkeuksellisia. Verovelvollisella on oikeus luottaa siihen, että esim. esitäytetyllä veroilmoituslomakkeella kerrotut tiedot tulevat otetuksi huomioon lopullisessa verotuksessa. Jos verovelvollinen jättää palauttamatta esitäytetyn veroilmoituslomakkeen havaittuaan, että siitä ilmenee esim. tieto arvopapereiden myynnistä, on hänen katsottava täyttäneen ilmoitusvelvollisuutensa tässä yhteydessä. Veroviranomaisilla ei olisi mahdollisuutta oikaista verotusta viiden vuoden määräajan puitteissa. Mielestäni esimerkki 17 sisältää liian tiukan kannanoton verotuksen oikaisumahdollisuuteen. Veroviranomaisten tulisi esimerkin tilanteessa soveltaa hankintameno-olettamaa. Verotus pohjautuisi tällöin normaalilla tavalla saatuihin suorasiirtotietoihin.

Verotusmenettelylain uudet säännökset ja luottamuksensuoja (5.7.)

Luottamuksensuojan merkitystä ei voida liikaa korostaa uudessa verotusmenettelyssä. Verovelvollisen on edelleen saatava verotuspäätös, jonka pitävyyteen on voitava luottaa. Luottamuksensuojasta on katsottu voitavan kuitenkin poiketa erityistilanteissa. Verotuksen oikaiseminen yhden ja kahden vuoden määräaikojen puitteissa takautuvasti ovat tällaisia tilanteita. Ohjeluonnoksessa ei ole käsitykseni mukaan riittävästi paneuduttu verotuspäätöksen sisältöön ja merkitykseen. Sen osoittaa mielestäni ohjeluonnoksen sivulla 32 otettu tulkinta, jonka nojalla ”…,verotusratkaisu voi synnyttää luottamuksensuojan,…”. Mielestäni luottamuksensuojan syntymistä verotusratkaisun yhteydessä on pidettävä selkeänä lähtökohtana kaikissa tilanteissa, olipa veroilmoitus valikoitu tarkemmin tutkittavaksi tai ei. Ellei luottamuksensuojan katsota syntyvän verotuspäätöstä tehtäessä, voidaan verotusmenettelyuudistuksen merkittävästi huonontaneen verovelvollisten oikeusturvaa. Tätä ei lainvalmistelijan nimenomaisten vakuuttelujen mukaan tarkoitettu. Tätä on tullut myös lainsäätäjän nimenomaisen maininnan mukaan (VaV 22/2005 vp) välttää uutta lakia sovellettaessa ja ohjeistusta laadittaessa.

Veroviranomaisten noudattama tulkinta- ja verotuslinja luo ne periaatteet, joihin verovelvollisella on oikeus luottaa myös jatkossa. Veroasiamiehen käynnistämä valitusprosessi on oma menettelynsä, jonka lopputulos nähdään aikanaan viime kädessä korkeimman hallinto-oikeuden antamasta päätöksestä. Esimerkin 21 tilanteessa veroviranomaiset eivät käsitykseni mukaan voi muuttaa omaa tulkintalinjaansa ennen kuin lopullisen valitukseen annetun päätöksen perusteella.

Yleisesti ottaen suomalaisten pk-yritysten verotuksen ennustettavuuden kannalta on erittäin epätyydyttävä seikka, että näinkin laaja ohjeistus sisältäisi nimenomaan luottamuksensuojaa koskevilta osin esimerkkejä, jotka lähes yksinomaan käsittelevät oikean verosubjektin tulkinnanvaraisuutta. Lähtökohtana tulee aina pitää sitä, että yritystoiminnan käynnistänyt ja vähintään yrityksen omistajan työllistävä yritys voi luottaa siihen, että ennakkoperintärekisteriin ilmoittamaansa yritystoimintaa käsitellään nimenomaan erillisenä yrityksenä.

Yrityksen verotusmenettely (2.2.6. ja 2.3.)

Verotusmenettelyn uudistus keskittyi luonnollisten henkilöiden veroilmoitusmenettelyn uudistamiseen. Samassa yhteydessä muutettiin merkittävästi myös yritysten verotusmenettelyä tutkimisvelvollisuuden laajuuden osalta. Kun yrityksen verotus perustuu pelkästään yrityksen kirjanpidon perusteella annettuun veroilmoitukseen, tulee tämän verotusmenettelyn toteuttamista ja menettelyn seurauksena syntyvää verotuspäätöstä käsitellä ohjeluonnokseen kirjattua laajemmin. Yritysten on saatava selkeämpää tietoa ilmoitusvelvollisuuden sisällöstä ja verotuspäätöksen oikeusvaikutuksista.

SUOMEN YRITTÄJÄT

Leena Romppainen
varatuomari, veroasiantuntija