Lausunto ohjekirjeluonnoksesta “Kiinteistön käyttöoikeuden luovuttamisesta arvonlisäverovelvolliseksi hakeutuminen”

Verohallitus
Verotuskeskus

Viite: Lausuntopyyntönne 4.12.2007

Muutoksen tausta

Verohallitus on laatinut luonnoksen erilliseksi ohjeeksi tilanteisiin, joissa kiinteistön omistaja tai haltija hakeutuu arvonlisäverovelvolliseksi kiinteistön tai sen osan luovuttamisesta. Ilman erillistä hakeutumista kiinteistön tai sen osan luovutukset ovat verottomia arvonlisäverotuksessa, vaikka kiinteistön omistaja tai haltija olisikin muusta toiminnasta arvonlisäverovelvollinen.

LAUSUNTO

Yleistä

Ohjeluonnos on kirjoitettu hyvin selkeästi ja se kuvaa lukijalle ymmärrettävästi sen poikkeuksellisen järjestelyn, joka liittyy verovelvolliseksi hakeutumiseen kiinteistöjen käyttöoikeuden luovutuksesta. Erityisesti pk-yritysten taloushallinnon toiminnassa ohjeluonnoksen voi arvioida helpottavan sekä verovelvollisuuden merkitystä ja rajauksia, että itse hakeutumismenettelyä ja sen käytännön seuraamuksia. Ohjeluonnoksessa käytetty kieli on selkeää. Arvonlisäverotuksen monimutkaiset termit ja menettelyt on onnistuttu avaamaan siten, ettei tekstiin perehtyminen edellytä välttämättä erityisiä valmiuksia ja tietoja arvonlisäverotuksesta. Ohjeluonnoksen esimerkit ja kannanotot tuovat ongelmatilanteet esiin ja tarjoavat niihin myös ratkaisun ja veroviranomaisten tulkinnan.

Tässä hakeutumista koskevassa ohjeessa olisi hyvä viitata Verohallituksen ohjeeseen, joka käsittelee kiinteistöjen arvonlisäverotuksen uudistettuja säännöksiä ja uutta tarkistusmenettelyä, jotka tulevat voimaan 1.1.2008.

Yksittäisiä huomioita luonnoksesta

Lukuun ”yleistä” olisi suositeltavaa lisätä maininta siitä, että kiinteistön myynnistä ei arvonlisäveroa suoriteta eikä näissä tilanteissa voi edes erikseen hakeutua verovelvolliseksi (esim. luvun 3. kappaleen ensimmäiseen lauseeseen).

Lukuun ”suoritettava arvonlisävero” olisi suositeltavaa lisätä pääomasuorituksia käsittelevään kohtaan maininta siitä, että mikäli kiinteistöyhtiö tulouttaa perimänsä pääomavastikkeet, suorittaa se niistä arvonlisäveron (jos siis on hakeutunut verovelvolliseksi). Tämä ohjaisi sekä kiinteistöyhtiöitä että niiden osakkaita kiinnittämään riittävästi huomiota pääomavastikkeiden rahastoinnin ja tuloutuksen erilaisiin vaikutuksiin päätöksentekovaiheessa.

Luku ”myyjän (tai muun luovuttajan) suorittaman oman käytön arvonlisäveron vähentäminen” kuvaa selkeästi ja yksityiskohtaisesti omaan lukuun rakentamisen tilanteiden arvonlisäverokohtelua. Luvun tarpeellisuutta nyt kyseessä olevassa ohjeluonnoksessa olisi syytä pohtia. Ohjeluonnoksen teksti selostaa tarkasti yksittäisen erityistilanteen, joka tässä verovelvolliseksi hakeutumista koskevassa ohjeessa voitaisiin todeta lyhyemminkin.

Tarkistusmenettelyä käsittelevässä kappaleessa on otettu selkeä kanta siihen, miten tyhjiä tiloja käsitellään. Tämä ohjeluonnoksessa käsitelty käytännössä esiintyvä tilanne on ollut usein kysymysten kohteena Suomen Yrittäjien jäseniltä tulleissa puheluissa, joten ohje tulee siten tältäkin osin käytännössä esiintyneeseen tarpeeseen. Arvonlisäveron tarkistaminen on uusi menettelytapa. Tästä syystä tässäkin ohjeessa tulisi vielä selkeämmin painottaa esim. kohtaa, jossa todetaan, milloin tätä tarkistusta sovelletaan. Lopullisessa ohjeessa voisi esimerkiksi selkeästi erotetulla luettelolla todeta ne tilanteet, jotka tarkistusmenettelyn laukaisevat. Tässä luettelossa tulisi myös mainita ne nyt tekstistä puuttuvat tilanteet eli verovelvollisuuden päättyminen ja kiinteistön poistaminen liikeomaisuudesta. Luvun viimeiseen kappaleeseen voisi täydentää vuokralaisen tarkistusvelvollisuutta koskien, että tarkistusta koskevia säännöksiä sovelletaan myös vuokralaisiin, mutta vain niissä tilanteissa, joissa vuokralainen saa korvauksen tekemistään perusparannuksista tms. vuokranantajalta.

Luvussa ”arvonlisäverovelvollisuuden päättyminen” todetaan luettelemalla tyypilliset verovelvollisuuden päättävät tilanteet. Lopullisen ohjeen informaatioarvoa lisäisi, jos samassa yhteydessä vielä erikseen todettaisiin, miten tarkistusmenettely toimii tällöin.

Ohjeluonnoksen viimeinen luku käsittelee energiahyödykkeiden erityisvähennystä. Tällä tiedolla on hakeutumista koskevassa ohjeluonnoksessa merkitystä silloin, kun yritys arvioi sitä, kannattaako sen hakeutua erikseen verovelvolliseksi kiinteistön tai sen osan käyttöoikeuden luovutuksesta. Ohjeen po luvun lähtökohta voisikin olla nimenomaan tukea tällaista pohdintatilannetta ja tuoda esiin kiinteistön käyttäjän mahdollisuuden energiahyödykkeiden kustannusten vähentämisoikeudesta hakeutumisesta riippumatta. Käytännössä tilanne on usein se, että hakeutumisesta ei ole erityistä hyötyä, koska energiahyödykkeiden arvonlisäveron saa vähentää hakeutumisesta riippumatta. Hakeutujalle aiheutuu vain hallinnollista lisätyötä. Tilanne on toinen, jos kyseisessä kiinteistössä suoritetaan tai tullaan lähiaikoina suorittamaan uudisrakentamista tai peruskorjaamista.

SUOMEN YRITTÄJÄT

Leena Romppainen
varatuomari, veroasiantuntija