Lausunto työmatkakustannusten verotusta koskevasta Verohallinnon ohjeluonnoksesta

Verohallitus

Lausunto

Suomen Yrittäjät kiittää mahdollisuudesta kommentoida ohjetta. Ohje on erittäin tarpeellinen ja perusteellinen, mikä on hyvä asia, sillä kyseessä on yksi neuvontapalvelussamme useimmin kysytyistä aihepiireistä. On hyvä, että ohjeessa on runsaasti käytännön esimerkkejä havainnollistamassa tilannetta. Myös erityistilanteiden käsittely antaa ohjeelle huomattavan lisäarvon. Kuvat sivuilla 18 ja 35 ovat erinomaisesti asiaa selkeyttäviä. Jäljempänä on esitetty yksityiskohtaisia kommentteja siinä järjestyksessä kuin ne on ohjeluonnoksessa käsitelty.

Työmatka

Ohjeessa sivulla 3 on jaettu työmatkaan kahteen ryhmään. Selkeyden vuoksi olisi hyvä korostaa, että uuden TVL 72 §:n 2 momentin edellytyksiä sovelletaan vain niissä tilanteissa, joissa työntekijä palkataan suoraan komennuskohteeseen tai joissa hänellä ei ole olemassa varsinaista työpaikkaa. Neuvontapalvelussamme on esiintynyt käsitystä, että verovapaita päivärahoja ja kilometrikorvauksia ei voitaisi enää lainkaan maksaa, ellei matka ole vähintään 100 km ja kohteessa yövytä. Tämän käsityksen oikaisemiseksi asiaa olisi tarpeen vielä korostaa.

Sivulla 3 on myös mainittu verovapaiden kilometrikorvausten sekä matkakuluvähennyksen määrä vuodelta 2008. Näkisimme paremmaksi ottaa ohjeeseen mieluummin vuoden 2009 luvut. Lisäksi ohjeessa voisi tässä kohtaa olla hyvä mainita myös 15 kilometrin etäisyysvaatimus maksettujen päivärahojen verovapaudelle.

Toissijainen työpaikka

Sivun 15 esimerkki 9 verojohtajasta edustaa verovelvollisen kannalta erittäin tiukkaa kantaa. Vaikka kuntaliitoksia tapahtuu, verojohtajan kulkemat matkat pysyvät kilometreissä aivan yhtä pitkinä kuin ennenkin. Lisäksi organisaatiossa ja työskentelyolosuhteissa ei tapahdu muutoksia. Emme pidä hyväksyttävänä esimerkissä otettua tulkintaa siitä, että C:stä tulisi pelkän kuntaliitoksen vuoksi verojohtajan varsinainen työpaikka. Tulkinta ei ilmeisesti perustu oikeuskäytäntöön tai lainvalmisteluaineistoon, tai ainakaan sellaiseen ei ohjeessa viitata. Kun lisäksi otetaan huomioon, että muualla ohjeessa toistuvasti todetaan, että henkilöllä voi saman kunnan alueella olla useita työntekemispaikkoja, ei kuntarajan poistumiselle saa antaa asiassa painoarvoa. Myös Verohallituksen kannanotossa puheterapeutin oikeudesta lisävähennykseen todetaan, että ” kaupungista itsestään ei muodostu tavanmukaista toiminta-aluetta, vaan tavanmukaisen toiminta-alueen muodostuminen ratkaistaan kunkin toimintapaikan (koulu, päivähoitopaikka, terveyskeskus, asiakkaan asunto) osalta erikseen”. Esimerkeissä 7 ja 8 otettu kanta sen sijaan on hyväksyttävä.

Päivärahan puolittaminen

Pidämme hyvänä toisessa kappaleessa todettua seikkaa siitä, että työnantaja ei voi tietää työntekijälle mahdollisesti tarjotuista aterioista, ja vastuu oikeanlaisen matkalaskun tekemisestä on työntekijällä. Työnantajaan ei tule kohdistaa veroseuraamuksia, jos tämä vilpittömässä mielessä maksaa työntekijälle tämän tekemän matkalaskun mukaisesti.

Lopuksi

Näkisimme hyväksi, jos ohjeessa käsiteltäisiin lyhyesti myös yrittäjän oikeutta saada lisävähennys tai verovapaa matkakorvaus silloin kuin tämän tekemä työ on luonteeltaan asiakkaan luona tehtävää. Esimerkkinä tällaisista mainittakoon kotisiivous, kotihieronta ja -fysioterapia sekä puheterapia, jota on jo käsiteltykin Verohallituksen kannanotossa yritysverokysymyksiin 29.8.2008. Tällaisella yrittäjällä on useimmiten pysyvä toimipaikka ainakin kotonaan. Myös tällaisen yrittäjän palkkaamalle työntekijälle maksettujen matkakorvausten verovapautta olisi mielestämme tarpeen lyhyesti käsitellä, ja tuoda esiin niitä seikkoja, jotka voivat tehdä asiakkaan tilasta pysyvän työntekemispaikan.

SUOMEN YRITTÄJÄT RY

Satu Grekin

veroasiantuntija