Lausunto Uudistetun Euroopan sosiaalisen peruskirjan Suomen 1. määräaikaisraporttia koskien

Työministeriö

Työministeriö on pyytänyt Suomen Yrittäjät ry:ltä lausuntoa otsikkoaiheessa mainitusta asiasta. Suomi antaa määräaikaisraportin Euroopan sosiaalisen peruskirjan 1, 5, 6, artiklan 7 kohtien 1-5, 7, 8 ja 10, artiklojen 12, 13 ja 16, artiklan 19 kohtien 1-9 ja 11-12 sekä artiklan 20 toteutumisesta ajanjaksolla 1.8.2002 – 31.12.2004.

Suomen Yrittäjät haluaa kiinnittää erityistä huomiota seuraaviin asiakohtiin:

5 artikla / Työnantajien järjestäytymisvapaus rajoittunut

Euroopan sosiaalisen peruskirjan 5 artiklassa säädetään oikeudesta järjestäytyä. Suomen Yrittäjät haluaa kiinnittää työministeriön ja Euroopan Neuvoston huomiota työsopimuslain säännöksiin työehtosopimusten yleissitovuudesta sekä niiden vaikutukseen järjestäytymisvapauteen.

Työsopimuslain 13:7 §:ssä on säädetty työehtosopimusosapuolten oikeudesta poiketa työehtosopimuksella työsopimuslain tietyistä määräyksistä. Työsopimuslain 13:8 §:n mukaan myös työnantajaliiton ulkopuolinen työnantaja, jonka on lain 2:7 §:n nojalla noudatettava yleissitovaa työehtosopimusta, saa noudattaa näitä työsopimuslaista poikkeaviakin määräyksiä, kunhan niiden soveltaminen ei edellytä paikallista sopimista. Toisin sanoen työnantajaliittoon kuulumattomalla työnantajalla ei ole yhtäläistä oikeutta sopia työntekijöidensä kanssa työehtosopimuksesta poikettavaksi. Työsopimuslaissa tämä sopimisoikeus annetaan vain työnantajaliittoon kuuluville työnantajille.

Järjestäytymisvapauden näkökulmasta työsopimuslain 13:8 § asettaa työnantajat eriarvoiseen asemaan. Työehtosopimuksen solmineen työnantajajärjestön jäsenenä oleva työnantaja saa useiden työehtosopimusten perusteella laajemman sopimusvapauden ja mahdollisuuden noudattaa edullisempia työsuhteen ehtoja kuin sellainen työnantaja, joka ei ole sopimuksen solmineen työnantajajärjestön jäsen. Tämänkaltainen sääntely vaikuttaa työnantajien vapauteen olla järjestäytymättä, koska se asettaa työnantajaliittoon kuulumattomat työnantajat lainsäädännön tasolla heikompaan asemaan kuin työnantajaliittojen jäsenet.

Kuten sosiaalisessa peruskirjassa myös Suomen perustuslaissa on turvattu järjestäytymisvapaus, joka sisältää myös vapauden olla kuulumatta yhdistykseen. Tämä velvoittaa muiden ohella viranomaisia ja lainsäätäjää. Työsopimuslain paikallista sopimista koskevat säännökset tarkoittavat käytännössä sitä, että järjestäytymättömät työnantajat eivät saa hyväkseen sellaisia työnantajan kannalta edullisia ratkaisuja, joista järjestäytyneessä kentässä voidaan työnantajan ja työntekijän välillä sopia. Työsopimuslakia säädettäessä eduskunnan perustusvaliokunta katsoi, että työsopimuslaista johtuvaa yhdistymisvapauden rajoittamista ei voida kuitenkaan pitää liiallisena huomioon ottaen työlainsäädännön tavoitteena oleva työntekijöiden suojelu. Valiokunta kuitenkin edellytti, että työehtosopimuskäytännön kehittymistä on seurattava etenkin negatiivisen yhdistymisvapauden kannalta.

6 artikla/ Työehtosopimusten tekeminen

Peruskirjan 6 artikla käsittelee oikeutta tehdä työehtosopimuksia. Suomen raporttiluonnoksessa on selostettaessa sopimuskäytännön kehittymistä todettu muun ohella, että sopimismahdollisuuksia on työehtosopimuksilla enenevästi siirretty järjestöiltä työpaikkatasolle. Tässä yhteydessä on Suomen Yrittäjien mielestä syytä todeta, että lainsäädäntömme kuitenkin rajoittaa edellä mainituin tavoin työpaikkatason sopimismahdollisuuksia, ja että lukumääräisesti suomalaisista työnantajista normaalisitovien työehtosopimusten ja sitä kautta paikallisen sopimisen piirissä on vain vähemmistö; Suomen noin 120 000 työnantajayrityksestä arviolta noin 20 000 kuuluu johonkin työehtosopimuksen solmineeseen työnantajayhdistykseen.

Merja Berglund
työmarkkina-asiamies