Lausunto valtioneuvoston kirjelmästä eduskunnalle ehdotuksesta neuvoston direktiiviksi (palvelujen suorituspaikka)

Valtiovarainvaliokunta
Verojaosto

Muutoksen tausta

Ehdotuksen tarkoituksena on muuttaa joitakin kuudennen alv-direktiivin säännöksiä, jotka koskevat muille kuin verovelvollisille asiakkaille suoritettavien palvelujen suorituspaikkaa. Muutosehdotuksilla pyritään varmistamaan palvelujen verotus kulutuspaikassa ja välttämään yritysten uudelleensijoittuminen.

Lausunto

Suomen Yrittäjät kannattaa palveluihin liittyvän arvonlisäveron kantamisen yleissäännön säilyttämistä nykyisellään, jolloin arvonlisävero kannetaan palvelujen suorittajan sijoittautumispaikassa. Tämä yksinkertaistaa yritysten taloushallinnon tehtäviä. Palvelun suorittajan on yleissäännöksen soveltuessa omaan toimintaansa tunnettava vain oman jäsenvaltionsa alv-lainsäädäntö ja sovellettava verokanta. Erityisesti pk-sektorin yritysten kohdalla esim. asiakkaan sijoittautumispaikan ja verokantojen selvittäminen sekä rekisteröitymisten hoitaminen toimii tehokkaana esteenä palvelujen myynnin pienimuotoisellekin laajentamiselle rajojen yli. Pk-sektorin yrityksillä toisiin jäsenvaltioihin sijoittuvat asiakkaat voivat lisäksi olla harvinaisia ja satunnaisia ilmiöitä, jolloin yleissäännön muuttaminen hankaloittaisi myös kotimarkkinoiden toimintaa.

Kokonaisuutena muutetussa ehdotuksessa mainitut tiettyjen alojen erityissääntöihin tehdyt muutokset ovat kannatettavia. Tämä koskee kiinteään omaisuuteen liittyviä palveluja (nykyinen sääntö säilyy – palvelun kulutuspaikka), kuljetuspalveluja (nykyinen sääntö säilyy – verotusperusta kuljettu matka), tavaroiden yhteisökuljetuspalvelua (nykyinen sääntö säilyy – kuljetuksen lähtöpaikka), ravintola- ja ateriapalveluja (myyntimaan määritelmä muutetaan), kuljetusvälineen vuokrausta (muutos pitkäaikaisessa leasing-vuokrauksessa asiakkaan sijoittautumispaikka/ kotipaikka ja lyhytaikaisessa tosiasiallinen luovutuspaikka) ja näyttelyjen, messujen, kulttuuritapahtumien, irtaimen aineellisen omaisuuden arviointia ja tällaiseen omaisuuteen kohdistuvaa työtä (nykyinen sääntö säilyy – palvelun suorittajan läsnäolovaatimus – palvelun fyysisen suorittamisen paikka).

Etäpalvelujen osalta sen sijaan muutosesitys ei ole perusteltu. Nykyinen sääntely, jossa myyjän sijoittautumispaikka ratkaisee arvonlisäveron suorittamisvaltion toimii erityisen hyvin pk-sektorin yrityksiä ajatellen. Merkittäviä hallinnollisia ja tosiasiallisia palvelujen myynnin esteitä tulee esiintymään, jos kuluttajan sijoittautumispaikka tulee esitetyllä tavalla ratkaisemaan arvonlisäveron suorittamisvaltion. Yritykselle käytännön ongelman tulee muodostamaan jo vaatimus asiakkaan tunnistamisesta; mikä on asiakkaan kotipaikka ja miten se todennetaan? Tunnistamisvaatimus tulisi esityksen mukaan koskemaan kaikkia asiakastilanteita eli siis kotimaisilla markkinoillakin toimivan yrityksen tulisi varmistua siitä, että kukaan asiakkaista ei asu Suomen ulkopuolella. Tämä olisi seurausta siitä, että vaatimus arvonlisäveron suorittamisesta toiselle valtiolle astuisi voimaan heti, kun yritys saisi ensimmäisenkin Suomen ulkopuolelle sijoittautuneen asiakkaan. Käytännössä tämä johtaisi pk-yrityksillä erityisesti siihen, että tietoisesti ei myydä ulkomaalaisille asiakkaille. Tällaista tosiasiallista yritystoiminnan laajentamiselle asetettavaa estettä ei voida pitää hyväksyttävänä.

Edellä kerrotuilla perusteilla ei ole syytä siirtyä etäpalvelujen osalta esitettyyn arvonlisäverokäsittelyyn. Tämä olisi erityisesti pk-sektorin yrityksille hallinnollisesti raskas menettely ja aiheuttaisi merkittäviä taloudellisia kustannuksia ulkomaalaisten neuvontapalvelujen käytöstä. Käytännössä sääntely estäisi suomalaisia yrityksiä myymästä yksityishenkilöille etäpalveluja. Esitetty sääntely on myös luonnotonta etäpalveluihin liittyvän joustavan tiedonsiirron ja internetin välityksellä tapahtuvan markkinoinninkin huomioon ottaen.

Jos esitettyyn arvonlisäverokäsittelyyn etäpalvelujen osalta siirryttäisiin, tulee etäpalveluja myyville yrityksille laatia riittävän tarkat ja joustavat ohjeet etäkaupan hoitamiseksi. Erityisen tärkeää on määrittää maakohtaiset kynnysarvot myynnille, jotta vältytään vähäisen tai jopa yksittäisten asiakaskontaktien kohdalla tilitettävän arvonlisäveron määrään nähden kohtuuttomat hallinnolliset kustannukset vieraaseen valtioon rekisteröitymisestä sekä veron suorittamisesta.

SUOMEN YRITTÄJÄT

Leena Romppainen
varatuomari, veroasiantuntija