Lausunto valtioneuvoston kirjelmästä U 51/2016 vp

Eduskunta
Talousvaliokunta

Yleistä

Eduskunnan talousvaliokunta on pyytänyt lausuntoa valtioneuvoston kirjelmästä koskien komission 25.5.2016 antamaa ehdotusta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi maarajoitteiden ja muiden asiakkaan kansallisuuteen tai asuin- tai sijoittautumispaikkaan perustuvien syrjinnän muotojen torjumisesta sisämarkkinoilla ja asetuksen (EY) N:o 2006/2004 ja direktiivin 2009/22/EY muuttamisesta (Jäljempänä: geoblokkauksen kieltoa koskeva asetusehdotus).

Geoblokkauksen kieltoa koskevalla asetusehdotuksella pyritään puuttumaan perusteettomiin maarajoituksiin (ns. geoblokkaus) ja sitä kautta torjumaan kansallisuuteen tai sijoittautumispaikkaan perustuvaa syrjintää sisämarkkinoilla. Asetusta sovellettaisiin EU:n alueelle sijoittautuneisiin elinkeinonharjoittajiin sekä kolmansiin maihin sijoittautuneisiin elinkeinonharjoittajiin, jotka myyvät tai aikovat myydä tavaroita tai palveluita asiakkaille unionissa.

Suomen Yrittäjät kiittää mahdollisuudesta lausua asiasta ja esittää lausuntonaan seuraavaa.

Digitaalisten sisämarkkinoiden toiminnan tehostaminen tärkeää

Suomen Yrittäjät pitää erittäin tärkeänä sisämarkkinoiden moitteetonta toimintaa ja digitaalisten sisämarkkinoiden tehostamista. Perusteettomien maarajoitteiden vähentäminen parantaa sisämarkkinoiden toimintaa niin kuluttajien kuin elinkeinonharjoittajien näkökulmasta.

Yritysten kasvun ja kansainvälistymisen tulee kuitenkin kaikissa tilanteissa pohjautua yrityksen omaan liiketaloudelliseen harkintaan ja sopimusvapauteen. Eri markkina-alueisiin liittyvät päätökset tulee jättää yritysten vapaaseen liiketaloudelliseen ja riskiarvioon perustuvaan harkintaan.

Valtaosa suomalaisista yrityksistä harjoittaa verkkokauppaa ainoastaan kotimarkkinoilla . Suomalaisten yritysten ja Suomen kilpailukyvyn kannalta olisi ensiarvoisen tärkeää, että yritykset tulevaisuudessa pyrkisivät laajentamaan verkkokauppatoimintaa entistä enemmän myös muiden jäsenvaltioiden markkinoille.

Tämän tavoitteen edistämiseksi tulee pyrkiä poistamaan niitä esteitä, jotka tällä hetkellä rajoittavat erityisesti pk-yritysten mahdollisuuksia laajentaa toimintaansa muiden jäsenvaltioiden markkinoille. Monessa tapauksessa esimerkiksi toimituksiin, tuotteiden palautuksiin, takuisiin ja valitusten ja erimielisyyksien selvittämiseen liittyvät hallinnollisesti raskaat menettelyt saattavat tehdä erityisesti pienelle yritykselle liian riskialttiiksi tai kannattamattomaksi toiminnan laajentamisen kotimarkkinoiden ulkopuolelle.

EU:n kuluttajasääntelyn kokonaisuus, erityisesti etämyynnin osalta, on muodostunut varsin monimutkaiseksi ja elinkeinonharjoittajan näkökulmasta osin sekavaksi. Etämyynnin raskaiden tiedonantovelvoitteiden lisäksi myös muu etämyyntiä koskeva monimutkainen sääntely, esimerkiksi etäsopimuksia koskevat muotovaatimukset ja etämyynnin palautusoikeutta koskeva sääntely ei erityisesti kannusta suomalaisia pk-yrityksiä verkkokauppatoiminnan kehittämiseen. Digitaalisten sisämarkkinoiden edistämiseksi etämyyntiä koskevien säännöskokonaisuuden toimivuus ja ajanmukaisuus tulisi arvioida osana käynnissä olevaa EU:n kuluttajasääntelyn toimivuustarkastelua. Sääntelyä järkeistämällä voitaisiin helpottaa suomalaisten yritysten valmiuksia verkkokauppatoiminnan laajentamiseen muiden jäsenvaltioiden markkinoille.

Huomioita asetusehdotuksesta ja valtioneuvoston kirjelmästä

Suomen Yrittäjät yhtyy valtioneuvoston kantaan siltä osin, että on tärkeä vahvistaa asuinpaikkaan perustuvaa syrjimättömyyttä koskevien sääntöjen yhdenmukainen soveltaminen kaikissa jäsenvaltioissa. Tämä hyödyttää kuluttajan ohella myös elinkeinonharjoittajaa niin myyjänä kuin tavaroiden ja palveluiden loppukäyttäjänä.

Korostamme kuitenkin, että yritysten toiminta, joka näennäisesti voi vaikuttaa perusteettomalta maarajoitusten ylläpidolta voi liittyä esimerkiksi jakelusopimuksiin, muihin juridisiin, kulttuurisiin, kielellisiin tai liiketaloudellisiin syihin, jotka eivät kannusta myymään tuotteita kyseisille markkinoille. Kaikki tuotteet eivät automaattisesti sovi sellaisenaan kaikkien jäsenvaltioiden markkinoille, esimerkiksi teknisten tai kielellisten syiden takia. Lainsäädännöllä ei tule pakottaa yrityksiä laajentumaan sellaiselle markkinoille, mitä ei perustellusta syystä katsota kannattavaksi tai riskien kannalta järkeväksi liiketoiminnaksi. Nämä päätökset tulee jättää yritysten vapaaseen liiketaloudelliseen ja sopimusvapauteen perustuvaan harkintaan.

Asetusehdotuksessa on todettu, että pelkästään sen seikan, että elinkeinonharjoittaja toimii asetuksen säännösten mukaisesti, ei pitäisi katsoa tarkoittavan, että elinkeinonharjoittaja suuntaa toimintaansa jäsenvaltioon, jossa kuluttajan asuinpaikka tai kotipaikka sijaitsee asetuksen (EY) N:o 593/2008 6 artiklan 1 kohdan b alakohdassa ja asetuksen (EU) N:o 1215/2012 17 artiklan 1 kohdan c alakohdassa tarkoitetulla tavalla. Korostamme, että pelkästään geoblokkauksen kieltoa koskevan asetuksen soveltaminen ei saa johtaa missään tilanteessa siihen, että elinkeinonharjoittaja joutuisi noudattamaan kuluttajan asuinvaltion kuluttajalainsäädäntöä. Muussa tapauksessa tilanne johtaisi hallinnollisen taakan näkökulmasta kestämättömään tilanteeseen.

Sääntelyn vaikutuksia ei ole arvioitu riittävällä tavalla

Yhdymme valtioneuvoston kantaan, että on varmistettava, ettei esitetty sääntely aiheuta epätarkoituksenmukaisia kuluja. Valtioneuvoston kirjelmässä on kuitenkin tuotu esiin, että asetus saattaa aiheuttaa elinkeinonharjoittajille uusia velvoitteita ja niihin liittyviä kuluja. Korostamme, että erityisesti pienten yritysten verkkokauppatoiminnan edistämiseksi tulisi välttää kaikenlaisia liiketoiminnan aloittamiseen liittyviä lisäkustannuksia ja hallinnollista lisätaakkaa. Tämä on erittäin perusteltua myös pääministeri Sipilän hallitusohjelman valossa.

Vaikka geoblokkauksen kieltoa koskevalla asetusehdotuksella ei luoda varsinaisia EU:n laajuisia jakeluvelvoitteita yrityksille, sillä velvoitetaan yritys myymään tuotteitaan sellaisille markkinoille sijoittautuneille asiakkaille, joissa se ei ole katsonut järkeväksi toimia. Siitä huolimatta, että yritykselle ei aseteta velvollisuutta rajat ylittävän toimituksen järjestämiseen, eikä asetusehdotus velvoita sopeuttamaan toimintaa kaikkien jäsenvaltioiden sopimuskäytöntöihin, saattaa tavaroiden tai sähköisten palveluiden myyntivelvollisuudesta aiheutua muita hallinnollisia kuluja, esimerkiksi palautusten ja erimielisyyksien ratkomisen osalta.

Lisäksi esitetystä sääntelystä aiheutuisi elinkeinonharjoittajalle vähintäänkin erilaisia mukauttamiskustannuksia. Elinkeinonharjoittaja joutuisi muokkaamaan verkkorajapintaa esimerkiksi sen osalta, että se täyttää vaatimuksen uudelleenohjausta koskevasta suostumuksesta ja verkkorajapintojen saatavuudesta.

Asetusehdotuksen mukaan jatkossa asiakkaan ohjaaminen verkkorajapinnan yhdestä versiosta toiseen ilman hänen nimenomaista suostumustaan olisi kiellettävä. Verkkorajapinnan kaikkien versioiden olisi pysyttävä helposti asiakkaiden saatavilla kaikkina aikoina. Näiden toimenpiteiden käytännön toteutuksesta aiheutuu kuluja yrityksille, jonka lisäksi niillä voi olla negatiivinen vaikutus verkkosivujen käytännön toimivuuteen.

Epäselvien kustannusvaikutusten lisäksi asetusehdotuksen soveltamisala on varsin monimutkainen. Ensinnäkin geoblokkauksen määrittely jättää useita avoimia kysymyksiä sen suhteen, minkälainen toiminta olisi käytännössä sallittua ja mikä kiellettyä. Asetusta sovellettaisiin kuluttajakaupan ohella myös lähtökohtaisesti yritysten välisessä kaupassa, mutta asetus ei esimerkiksi tietyin poikkeuksin soveltuisi audiovisuaalisiin palveluihin, vähittäisrahoituspalveluihin ja kuljetusalan palveluihin. Sekava ja monitulkintainen soveltamisala tekee siitä sääntelyä noudattavan elinkeinonharjoittajan näkökulmasta hallinnollisesti raskaan noudattaa.

Edellä mainittujen mukauttamiskustannusten ohella elinkeinonharjoittajan on varauduttava esimerkiksi asetuksen täytäntöönpanon valvonnasta aiheutuvaan hallinnolliseen taakkaan. Nämä velvoitteet yhdistettynä kaikesta muusta voimassa olevasta EU:n kuluttaja- ja tietosuojasääntelystä verkkokauppatoimijalle aiheutuvaan sääntelytaakkaan entisestään kasvattavat erityisesti pienten elinkeinonharjoittajien hallinnollisia velvoitteita. Näkemyksemme mukaan kokonaisuutena tarkastellen asetus rajoittaa elinkeinonharjoittajien sopimusvapautta, aiheuttaa hallinnollista taakkaa ja kustannuksia sekä lisää oikeudellista epävarmuutta.

Muilta osin Suomen Yrittäjillä ei ole huomautettavaa asiasta.

Kunnioittavasti

Suomen Yrittäjät ry

Ville Kukkonen
lainopillinen asiamies