Lausunto valtioneuvoston selonteosta eduskunnalle lasten ja nuorten hyvinvoinnista (VNS 4 /2002 vp)

Eduskunnan sosiaali- ja terveysvaliokunnalle

Pyydettynä lausuntona toteamme kunnioittaen seuraavaa:

Perheiden toimeentulon turvaaminen

Kuten valtioneuvoston selonteosta käy ilmi, perheiden taloudellinen hyvinvointi riippuu ennen muuta taloudellisen kasvun ja kehityksen antamista mahdollisuuksista. Mahdollisuus estää taloudellisen taantuman ja työttömyyden aiheuttamaa tulojen alenemista lapsiperheissä sosiaalisten tulonsiirtojen avulla on varsin rajallinen. Taloudellisesti vaikeina aikoina tulonsiirtojen käyttömahdollisuutta heikentää valtiontalouden yleisen budjettirajoitteen ohella eri yhteiskuntaryhmien kilpailu tulonsiirroista. Esimerkiksi poliittisesti vaikutusvaltaisempi eläkeläisten ryhmä pystyy lapsiperheitä tehokkaammin huolehtimaan tulojen ohjaamisesta itselleen.

Lapsiperheiden taloudellisen hyvinvoinnin parantamisessa onkin selkeästi painotettava lasten omien ansio- ja yrittäjätulojen hankkimisen mahdollisuuksien turvaamista. Selonteon keskittyminen yhteiskunnan tarjoamien palveluiden ja tulonsiirtojen käsittelyyn on tässä suhteessa valitettavaa: huomio siirtyy pois toimeentulon kannalta olennaisimmista kysymyksistä.

Lapsiperheiden toimeentulon turvaamiseksi tulee päähuomio kiinnittää hyvän työllisyyskehityksen turvaavaan politiikkaan. Niinpä arvioitaessa julkisten palveluiden ja tulonsiirtojen kehittämistä on myös pohdittava niiden vaikutusta verotuksen tasoon ja sitä kautta työllisyyteen. Korkean verotuksen ja heikon työllisyyden yhteiskunta ei ole lapsiperheiden toimeentuloa parhaiten turvaava yhteiskunta.

On myös syytä panna merkille, että korkealla verotuksen tasolla on välittömiäkin vaikutuksia lapsiperheiden taloudelliseen asemaan: merkittävä osa veroista joudutaan kantamaan kulutusmenoja lisäävinä välillisinä veroina ja myös välittömät verot kohdentuvat usein työssäkäyvien lapsiperheiden huoltajiin tavalla, joka ei huomioi perheiden velkaantumista ja muita erityisolosuhteita.

Syrjäytymisvaarassa olevat lapset ja perheet

Kuten selonteossa todetaan, on taloudellisesta noususta huolimatta syrjäytymisvaarassa olevien lasten ja perheiden lukumäärä edelleen erittäin korkea. Myös tässä asiassa ongelman analyysi ja ratkaisuvaihtoehtojen pohdinta olisi syytä aloittaa työllisyys- ja työttömyyskysymyksistä. Syrjäytymisen kulttuuri syntyy helpoimmin oloissa, joissa perheiden huoltajat – ja yleisemminkin aikuiset – eivät pysty elättämään itseään omilla ansio- tai yrittäjätuloilla. Riippuvuus tulonsiirroista ja pitkään kestävä työttömyys poistaa elämänhallinnan mahdollisuudet.

Kiire, työhyvinvointi ja lapsiperheiden asema

Selonteossa todetaan työelämän vaatimusten kasvun lisänneen kilpailua lasten vanhempien ajankäytöstä. Kuitenkin sekä työmarkkinajärjestöjen työaikaseurannan että tuoreen tilastokeskuksen tutkimuksen mukaan ansiotyön osuus ajankäytöstä on edelleen vähentynyt 1990-luvulla. Tarkasteltaessa molempia sukupuolia vain kahdessa ryhmässä (yrittäjät ja alemmat toimihenkilöt) työhön käytetty aika oli pidentynyt.

Tutkimusten osoittaman vuosityöajan lyhentymisen ja yhteiskunnallisessa keskustelussa esillä olevan vastakkaisen näkemyksen yhteensovittaminen edellyttäisi asian tarkempaa selvittämistä. On mahdollista, että työajan lyhentäminen on kohdentunut muihin kuin perheiden huoltajiin. Tai mahdollisesti työajan lyhentymisen kohdentuminen voimakkaasti nimenomaan työntekijäasemassa oleviin ei ole herättänyt huomiota.

Joka tapauksessa mahdollisuus lisätä lapsiperheiden huoltajien käytettävissä olevaa vapaa-aikaa kaavamaisilla työajan lyhentämisratkaisuilla on ilmeisen vähäinen. Keskimääräinen työaika ehkä lyhenee, mutta lyhentyminen ei kohdistu pisintä työaikaa tekeviin, eli yrittäjiin ja ylempiin toimihenkilöihin.

Pertti Rauhio,
suunnittelupäällikkö
SUOMEN YRITTÄJÄT RY