Lausunto ydinvoimalaitosyksikön rakentamisesta ja käytetyn ydinpolttoaineen loppusijoituslaitoksen rakentamisesta

Eduskunnan ympäristövaliokunnalle

Lausunto valtioneuvoston periaatepäätöksestä
– M4/2001 vp Teollisuuden Voima Oy:n hakemukseen ydinvoimalaitosyksikön rakentamisesta
– M5/2001 vp Posiva Oy:n hakemukseen käytetyn ydinpolttoaineen loppusijoituslaitoksen rakentamisesta

Lausunnon sisältö

Suomen Yrittäjät ry:n mielestä uuden ydinvoimalaitosyksikön
– rakentaminen ja sen toimintaan tarvittavien ydinlaitosten rakentaminen ja laajentaminen, sellaisina kuin Teollisuuden Voima Oy:n valtioneuvostolle tekemässä hakemuksessa esitetään, on yhteiskunnan kokonaisedun mukaista;
– toiminnassa syntyvän käytetyn ydinpolttoaineen loppusijoittaminen, siten kuin Posiva Oy:n valtioneuvostolle tekemässä hakemuksessa esitetään, on yhteiskunnan kokonaisedun mukaista.

Lausunnon perustelut uuden ydinvoimalaitosyksikön rakentamisen osalta

1. Ydinvoimalaitosyksikön normaalissa häiriöttömässä käytössä syntyvät päästöt ja muut ympäristöhaitat ovat vähäisiä verrattuna muihin vaihtoehtoihin

1.1. Ilmastostrategian toteuttaminen

Suomen eduskunta on hyväksynyt valtioneuvoston selonteon perusteella Suomen kansallisen ilmastostrategian, jonka keskeisenä tavoitteena on rajoittaa energiantuotannosta aiheutuvien ns. kasvihuonekaasujen päästöjä. Ilmastostrategiassa esitetään päästöjen rajoittamisen päävaihtoehdoiksi joko ydinvoiman lisärakentaminen yhdessä maakaasun lisäkäytön kanssa tai pelkkä maakaasun lisäkäyttö. Molempien vaihtoehtojen vaikutusten tehostamiseksi ehdotetaan uusiutuvien energialähteiden lisäkäyttöä.

Ydinvoimalaitosyksikön lisärakentaminen merkitsisi sitä, että huomattava osa energiankulutuksen odotettavissa olevasta kasvusta tuotettaisiin tavalla, joka ei aiheuta ollenkaan kasvihuonekaasupäästöjä.

Pelkkään maakaasun lisäkäyttöön perustuvaa energiavaihtoehtoa on perusteltua pitää epätyydyttävänä ratkaisuna. Maakaasu koostuu pääosin metaanista (CH4), jonka polttamisen lopputuloksena syntyy kasvihuoneilmiön vahvistumiseen eniten vaikuttavaa hiilidioksidia (CO2). Lisäksi metaani on sellaisenaan kasvihuonekaasu, jonka poraus- ja siirtohävikit vahvistavat kasvihuoneilmiötä.

Pelkkään maakaasun lisäkäyttöön perustuvan ilmastostrategian pahin ongelma on kuitenkin sen kustannuksista (joista jäljempänä enemmän) aiheutuva riski: maakaasustrategian osoittautuessa taloudellisesti kestämättömäksi se joudutaan hylkäämään ja turvautumaan vaihtoehtoihin, jotka ovat ympäristön kannalta vieläkin arveluttavampia.

Ydinvoimalaitosyksikön merkitystä kasvihuonekaasupäästöjen vähentämisessä arvioitaessa on otettava huomioon, että ilmastostrategiaan sisällytetyt odotukset uusiutuvien energianlähteiden käytön lisäämisessä eivät ole toteutumassa. Tuulivoiman käyttö ei ole Suomessa yleistynyt ilmastostrategiassa oletetulla tavalla. On niinikään syytä panna merkille, että ilmastostrategiasta keskusteltaessa esimerkkinä yleisesti käytetty Tanska on päättänyt ajaa alas kannattamattomaksi ja epäluotettavaksi todettua tuulivoimaohjelmaansa.

1.2. Muut ympäristövaikutukset

Hakemuksen mukaisen uuden ydinvoimalaitosyksikön säteilyvaikutuksen rajoittamisessa vaatimustaso on vastaavalla tai korkeammalla tasolla kuin nykyisten Loviisassa ja Eurajoen Olkiluodossa sijaitsevien ydinvoimalaitosyksiköiden kohdalla. Tämän perusteella uuden ydinvoimalaitosyksikön normaalikäytössä enimmillään aiheuttama säteilymäärän lisäys jää alle 0,2 prosenttiin sallitusta tasosta, vastaten vähempää kuin yhden päivän aikana luonnosta tulevaa taustasäteilyä (laitosten YVA-selostukset).

Arvioitaessa mahdollisia säteilytason lisääntymisen vaikutuksia on pantava merkille, että useimmissa sille vaihtoehtoisissa energianlähteissä on useita erilaisia ympäristön pilaantumisen riskiä aiheuttavia tekijöitä: esimerkiksi tuulivoimat aiheuttavat maisemallisia ongelmia ja biomassan polttamisen yhteydessä syntyy terveydelle haitallisia hiukkas- ja muita päästöjä.

2. Ydinvoimalaitosyksikön mahdolliset häiriötilanteet eivät muodosta kohtuutonta riskiä ympäristölle

Maapallon energiantarpeesta noin kuusi prosenttia tuotetaan ydinvoimalaitoksissa. Tuotetun energian määrään nähden ydinvoimalaitosten vakavien onnettomuuksien määrä on jäänyt vähäiseksi: yksimielisen näkemyksen mukaan pahimmat onnettomuudet ovat olleet Yhdysvaltain Three Mile Islandin ja entisen Neuvostoliiton Tsernobylin onnettomuudet, joista viime mainittu oli selkeästi vakavampi. Tapausta tutkineen YK:n tieteellisen komitean UNSCEARin raportin mukaan onnettomuuden aiheuttamiin palovammoihin, säteilysairauteen ja muihin välittömiin seurauksiin kuoli 34 ihmistä. Säteilyn todennäköisesti aiheuttaman kilpirauhassyövän lisääntyminen on johtanut noin kymmenen henkilön kuolemaan.

Ympäristö- ja terveysvaikutuksia arvioitaessa on kuitenkin lähtökohtana pidettävä, ettei vakavaa suuronnettomuutta vastaavaa useita kymmeniä ihmishenkiä vaativaa onnettomuutta päästetä tapahtumaan. Tässä suhteessa hakemuksen mukaisen ydinvoimalaitosyksikön rakentaminen ei aiheuttaisi merkittävää ongelmaa. Ydinvoimalaitosyksikön reaktoriturvallisuutta on varmistettu ns. aktiivisten (ulkoisia voimanlähteitä käyttävien) ratkaisujen ohella myös ns. passiivisilla ratkaisuilla. Passiivinen reaktoriturvallisuus merkitsee ydinvoimalaitosyksikön rakentamista siten, että hallitsemattoman ydinreaktion aiheuttama polttoainesauvoista muodostuvan reaktorin sydämen sulaminen pysähtyy itsestään.

3. Talous ja ympäristö

3.1. Ydinvoimalaitosyksikön normaalista häiriöttömästä käytöstä saatava taloudellinen hyöty tukee kestävän kehityksen periaatteen toteuttamista

Ihmisten hyvinvoinnin edellyttämän taloudellisen kasvun ja ympäristönsuojelun yhteensovittamiseen pyritään nk. kestävän kehityksen periaatteiden mukaisesti. Kestävän kehityksen periaatteen toteuttaminen ei siten merkitse välttämättä taloudellisesta kasvusta ja hyvinvoinnin kasvusta tinkimistä. Päinvastoin: useat ympäristöongelmat – esimerkiksi viljelysmaan eroosio tai kaupunki-ilman saastuminen – ovat vakavimpia köyhissä maissa. Taloudellisesti kehittyneillä mailla on voimavaroja ympäristönmuutosten ennaltaehkäisyyn tai niihin sopeutumiseen. Samalla taloudellisesti kehittyneiden maiden asukkaiden omat arvostukset tukevat ympäristön puhtauden vaalimista.

Muiden tekijöiden pysyessä ennallaan on taloudellisesti kannattavinta ratkaisua perusteltua pitää myös ympäristön kannalta parhaana ratkaisuna.

3.2. Ydinvoiman taloudellisten vaikutusten arviointi

Eri energiavaihtoehtojen taloudellisuudesta on esitetty lukuisia erilaisia arvioita. Usein erilaisten arvioiden taustalla on oletuksia, joiden tarkistaminen tai ennalta tietäminen on vaikeaa. Sen vuoksi mahdollinen riskin ottaminen tulisi jättää niille tahoille, joiden tavoitteena on tuottaa energiaa kannattavan liiketoiminnan muodossa. Taloudellisen tuen antaminen jollekin energiavaihtoehdolle merkitsee päätöksentekoa, jossa riskinotto ja liiketaloudellinen hyöty eivät kohtaa toisiaan.

Useimmissa kansallisessa ilmastostrategiassa esitetyissä vaihtoehdoissa energian lisätuotannoksi edellytetään taloudellisen tuen lisäämistä. Esimerkiksi tuulivoimalle edellytetään rakentamisen ja käytön aikaista tukea ja maakaasulle (energian tuotantoon suhteutettuna) alhaisempaa verotasoa. Ydinvoimalaitosyksikön rakentamiselle tai käytölle ei edellytetä suoraa tukea.

Suoran tuen ohella keskustelua on herättänyt ydinvastuulain (484/1972) mukainen vahingonkorvausvastuun rajoittaminen: vaikka ydinvoiman tuottajat joutuvat keräämään merkittäviä rahastoja vahinkojen korvaamiseksi, on valtio lain nojalla sitoutunut korvaamaan näiden rahastojen maksukyvyn (ja vakuutuskorvausten määrien) ylittävät vahingot. Tätä vastuun rajoittamista on pidetty merkittävänä epäsuorana taloudellisena tukena ydinvoiman käytölle.

Arvioitaessa ydinvastuulain mukaista valtion korvausvastuuta on otettava huomioon seuraavaa:

– Tavanomaisessa vahingonriskiä aiheuttavassa toiminnassa tapahtuvan vahingon todennäköisyys on arvioitavissa. Niinikään vahingonkorvaukseen mahdollisesti oikeutettujen joukko ja näiden todennäköisten vaatimusten enimmäismäärät voidaan kutakuinkin luotettavasti arvioida. Niinpä esimerkiksi tieliikenteen vahinkojen todennäköisyys voidaan arvioida tilastojen perusteella ja vahinkojen kohteeksi voidaan arvioida tiellä liikkujat. Myös vahinkojen enimmäismäärät voidaan kohtuullisella luotettavuudella arvioida. Vahinkoriskin kustannusten siirtäminen kaikille tieliikenteessä ajoneuvoa käyttäville pakollisella vakuutuksella on mahdollista ja tarkoituksenmukaista.
– Ydinvoimalaitosyksikön käytöstä aiheutuva vahingon todennäköisyys on tähänastisten tilastojen (ja teknologian kehityksen) perusteella vaikea arvioida: vahinkotapahtumia on niin vähän, että todennäköisyyslaskennan tulos ei ole käyttökelpoinen. Toisaalta vahingonkorvaukseen oikeutettujen joukon ja enimmäisvahinkojen arviointi on käytännössä mahdotonta: esimerkiksi Tsernobylin onnettomuusuutisoinnin aiheuttama stressi tuotti vahinkoa lukemattoman suurelle joukolle ihmisiä. Vahingonkorvausjärjestelmän (ja vahingonkorvausvelvollisuutta täydentävän vakuutusjärjestelmän) toteuttaminen aiheuttaisi niin suuria transaktiokustannuksia, ettei sitä ole perusteltua pitää mielekkäänä vaihtoehtona. Julkisen vallan toteuttama transaktiokustannusten alentaminen erityisellä vastuujärjestelmällä on ainoa toimiva ratkaisu.

Lausunnon perustelut ydinpolttoaineen loppusijoituksen osalta

Suomessa on tällä hetkellä käytössä neljä ydinvoimalaitosyksikköä, joiden käyttämän ydinpolttoaineen loppusijoituksesta on voimassa oleva periaatepäätös (21.12.2000). Viidennen ydinvoimalaitosyksikön käyttämän ydinpolttoaineen sijoittamisesta periaatepäätöksessä tarkoitetulla tavalla on vaikeaa arvioida aiheutuvan lisää ongelmia ympäristölle.

Kunnioittaen

Pertti Rauhio,
suunnittelupäällikkö
SUOMEN YRITTÄJÄT RY