Lausuntopyyntö juomapakkausten ympäristöohjausjärjestelmämuistiosta (VM 083:00/2001)

Valtiovarainministeriölle

Valtiovarainministeriö on pyytänyt Suomen Yrittäjät ry:ltä lausuntoa juomapakkausten ympäristöohjausjärjestelmää käsittelevästä työryhmämuistiosta. Työryhmä on työnsä pohjana tarkastellut eri maissa käytössä olevia juomapakkausten ympäristöohjausjärjestelmiä, juomapakkauksiin liittyvää kansallisen ja yhteisön tason lainsäädäntöä sekä kotimaan nykyiseen ohjausjärjestelmään sisältyviä ongelmia. Työryhmä esittää juomapakkausten ympäristöohjausjärjestelmän veropohjan laajentamista vesiin ja 0,5-1,2 tilavuusprosenttia alkoholia sisältäviin juomiin. Työryhmä ehdottaa lisäksi pidemmällä aikavälillä harkittavaksi muuta kuin verotukseen perustuvaa ympäristöohjausjärjestelmää. Työryhmän mukaan tämä edellyttäisi kuitenkin eri ympäristöohjausmallien perusteellisempaa tutkimista, minkä vuoksi se ei tee tältä osin ehdotuksia. Tarkastelun seurauksena työryhmä on päätynyt ehdottamaan juomapakkausten ympäristöohjaukseksi voimassa olevan verotukseen perustuvan järjestelmän säilyttämistä entisellään. Suomen Yrittäjät esittää työryhmän mietinnöstä lausuntonaan kunnioittaen seuraavan.

Työryhmän esitys merkitsisi nykyisin voimassa olevan verotukseen perustuvan järjestelmän jatkamista rakenteeltaan muuttumattomana (eli juomapakkausten ympäristöohjauksen tukemista jatkettaisiin juomapakkausverotuksen avulla), mutta samanaikaisesti käytännön tasolla merkittäviäkin muutoksia vesien ja 0,5-1,2 tilavuusprosenttia alkoholia sisältävien juomien verokohteluun. Lisäksi muistiossa ehdotetaan mm. pantillisten uudelleen käytettävien kiertopullojen verovapauden jatkamista. Koska ehdotusten perustelut jäävät monilta osin varsin ohuiksi sisältäen lähinnä tavoitteen jatkaa nykyjärjestelmää – ainakin tällä hetkellä -, katsomme aiheelliseksi tehdä seuraavia yleisluonteisia ja yksityiskohtaisempiakin huomautuksia muistioon.

Pidämme ympäristöohjauksen kannalta tärkeänä juomapakkausten kierrätysjärjestelmien yhtenäisyyttä sekä kuluttajille mahdollisuutta palauttaa juomapakkaukset mihin hyvänsä juomakauppaa käyvään myymälään. Hyvin toimiva kierrätysjärjestelmä on välttämätön edellytys pakkausjätteiden määrän vähentämiseksi, mikä taas on asetettu ensisijaiseksi ympäristösuojelulliseksi tavoitteeksi pakkausdirektiivissä. Todettakoon tässä yhteydessä, että pakkausdirektiivin ohella jätelaki on toinen ympäristölainsäädännön normisto, jossa säännellään juomapakkausten ympäristöohjauksesta. Jätelain ympäristöohjauksessa lähdetään tuottajanvastuun periaatteesta. Pakkausdirektiivin tavoitteenasettelussa taas korostuu ympäristönsuojelun ja sisämarkkinoiden toimivuuden tavoitteet.

Juomapakkausten kierrätysjärjestelmien tulee myös mahdollistaa avoin kilpailu ja vapaa pääsy markkinoille EU:n sisämarkkinakauppaa edellyttävien sääntöjen tavoin.
Nämä kilpailulliset kysymykset nousevat muistion sisällön arvioinnissa merkittävään asemaan. Ehdotuksen seurauksena (veropohjan laajennus, pehmeiden PET-pullojen kierrätysjärjestelmän puuttuminen, erilainen verokohtelu uudelleen täytettäville ja raaka-aineena hyödynnettäville pakkauksille) pienet kotimarkkina- ja maahantuojayritykset joutuvat eriarvoiseen asemaan suhteessa suuriin yrityksiin.

Mietinnössä ehdotettu ympäristöohjausjärjestelmän ei siis voida katsoa toteuttavan kotimaassa ja sisämarkkinoilla harjoitettavan juomapakkausten valmistuksen ja kaupankäynnin kannalta vapaan kilpailun periaatteita. Kilpailun esteitä ehdotuksesta aiheutuu mm. veropohjan laajentumisesta vesiin ja mietoihin siidereihin, tähän muutokseen liittyvästä pehmeiden PET-pullojen kierrätysjärjestelmän puuttumisesta sekä siitä, että uudelleen täytettäviä ja raaka-aineena uudelleen kierrätettäviä juomapakkauksia kohdellaan ehdotettavassa järjestelmässä verotuksellisesti eri tavoin. Kierrätysjärjestelmän toimivuus ja kilpailun turvaaminen edellyttää, että järjestelmä on valtakunnallisesti mahdollisimman kattava (sis. myös tuontipullot) ja yhtenäinen(pullojen palautus mahdollinen mihin tahansa palautuspisteeseen) sekä verokohtelultaan yhdenmukainen kaikkia järjestelmään hyväksyttyjä pakkaustyyppejä kohtaan. Viimeksi mainitun osalta pidetään tärkeänä, että uudelleen täytettäville juomapakkauksille annettava edullinen verokohtelu saataisiin kohdennettua myös kertakäyttöisiin mutta materiaalina uudelleen hyödynnettäviin pakkauksiin. Tällä yhdenvertaisella verokohtelulla ja kierrätysjärjestelmän tehokkaalla toiminnalla taattaisiin parhaiten ympäristöohjauksen kannalta merkittävän pakkausdirektiivin tavoitteiden saavuttaminen.

Todettakoon myös, että palautuspullojärjestelmään liittymisestä perittävä maksu on monille pienille yrityksille kohtuuttoman suuri taloudellinen rasitus suhteessa yrityksen kokoon estäen näin monia niistä osallistumasta ympäristöä säästävän kierrätysjärjestelmän toimintaan. Näin ollen vallitseva palautuspullojärjestelmä suosii paitsi vero-ohjaavuutensa, myös järjestelmään liittymiskulujen johdosta suuria yrityksiä alalla toimivien ja sinne pyrkivien pienten yritysten kustannuksella.

Vähittäiskauppaa harjoittavien pk-yritysten näkökulmasta katsottuna kierrätysjärjestelmän ehdot kulminoituvat palautusjärjestelmien yhtenäisyyteen ja tehokkuuteen sekä palautuspulloista saatavan pantin riittävän korkeaan arvoon. Kierrätysjärjestelmän ulkopuolelle jäävien pakkausten verokohtelu on lähtökohtaisesti hyväksyttävää, sillä maksurasituksen kautta pyritään ohjaamaan pakkausten käyttöä pantillisten suuntaan. Ongelmaksi tässä kohtaa kuitenkin muodostuu pehmeät PET-pullot, joille ei ole toistaiseksi olemassa toimivaa kierrätysjärjestelmää. Nämä pakkaukset, joihin useimmiten pullotetaan lähdevesiä ja mietoja alkoholijuomia kuten siidereitä, joutuvat näin ollen pakostakin jäämään kierrätysjärjestelmän ulkopuolelle. Kierrätysjärjestelmän piiriin kuuluvien pakkausten erilaista verokohtelua ei sen sijaan voida missään olosuhteissa pitää hyväksyttävänä.

Suomea lukuun ottamatta muissa EU-valtioissa verotusta ei juurikaan käytetä juomapakkausten ympäristöohjauskeinona. Suomessa virvoitusjuomaverotuksen rakenne estää sen sijaan nähdäksemme mm. virvoitusjuomien pakkaamisen pehmeisiin PET-pulloihin, jotka ovat EU-alueella merkittävä pakkaustyyppi. Muistiossa todetaankin, että ehdotetut veromuutokset saattaisivat olla sysäys sille, että toimijoiden kannattaisi perustaa PET-pullojen kierrätysjärjestelmä myös Suomeen. Emme kuitenkaan pidä todennäköisenä, että työryhmän esitysten perusteella saataisiin aikaan toimiva PET-pullojen kierrätysjärjestelmä. Sen sijaan veropohjan laajennus työryhmän esittämällä tavoin vesiin ja mietoihin alkoholia sisältäviin juomiin merkitsisi käytännössä näiden kuluttajahintoihin varsin merkittävää nousua, joka vesien osalta olisi n. 60 % ja siiderien, siman yms. osalta n. 30 %. Erityisesti mietojen alkoholijuomien myyntimahdollisuuksien voitaisiin arvioida käytännössä heikkenevän verrattuna ns. panimosiidereihin niin, että markkinoille jäisivät enää 4,7 ja 2,6 tilavuusprosenttia sisältävät siiderit. Uudistuksella voi siksi olla myös kansanterveydellisiä vaikutuksia.

Eräisiin esityksen yksityiskohtiin liittyisi myös piirteitä, jotka voivat olla ristiriidassa ympäristöohjausnäkökulman kanssa. Esim. talousvesien osalta yli 5 litran pakkaukset olisi vapautettu verosta ja vain tätä pienemmistä pakkauksista perittäisiin vero. Kuluttajien vedenkäyttöä koskevat tutkimukset osoittavat kuitenkin, että erityisesti ikääntyneempi väestö ostaa vettä enintään 1,5 l pulloissa suurempien pakkausten raskaan kannettavuuden vuoksi. Nestevolyymiin perustuva veron erottelu ei tukisi ympäristöystävällisempien pakkausten tuotekehittelyä sen rasittaessa vain osaa tuotannosta.

Uudistus ohjaisi todennäköisesti myös vesien sijaan sokeria tai keinotekoisia makeutusaineita sisältävien juomien käyttöön, koska nämä perustuvat verokohtelultaan edullisempien kiertopullojen käyttöön. Luonnonvesien pakkaaminen kierrätyspulloihin on huono vaihtoehto, koska pesujen yhteydessä näihin jää makuvirheitä. Luonnonvesiä pakataan myös lähinnä syrjäisemmillä seuduilla, joilla näiden tuotanto on ollut kasvava elinkeino. Työryhmän ehdotus johtaisikin todennäköisesti puhtaan luonnonveden tai hiilihapolla raikastetun luonnonveden osalta merkittäviin myynnin muutoksiin, vaikka luonnonvedet voitaisiin pitkälti rinnastaa peruselintarvikkeisiin ja vapauttaa ohjaavista veroista.

Katsommekin siis esityksen varsinaisten tarkoitusten jääneen tässä vaiheessa varsin epäselviksi. Koska pakkausdirektiivi velvoittaa Suomea – ei yrityksiä – avaamaan virvoitusjuomamarkkinat todelliselle kilpailulle, tämä ei nähdäksemme voi tapahtua muutoin kuin perustamalla koko maan kattava ja avoin PET-pullojen kierrätysjärjestelmä, jota ei veroteta haittaverolla. Koska myös uudistuksen ympäristöohjaavuus samoin kuin markkinoiden käyttäytyminen sekä hintavaikutukset ovat jääneet puutteellisiksi esitämme, että työryhmä jatkaisi valmistelutyötä selvittämällä perusteellisesti verotukselle vaihtoehtoiset ympäristöohjauksen muodot ottaen laajalti huomioon eri intressipiirien ja asiantuntijoiden näkemykset asiasta. Uudeksi ympäristöohjauksen malliksi tulisi valita sellainen järjestelmä, joka kuormittaisi ympäristöä mahdollisimman vähän ja olisi oikeudenmukainen ko. toimialalla eri jakeluportaissa toimivien pk-yritysten ja juomapakkauksia käyttävien tahojen kannalta.

SUOMEN YRITTÄJÄT RY

Jussi Järventaus
toimitusjohtaja

Riikka Tähtivuori
lainopillinen asiamies