Luonnos hallituksen esitykseksi eduskunnalle työsopimuslain ja eräiden muiden lakien

Työministeriö

Työministeriö on pyytänyt allekirjoittaneiden järjestöjen lausuntoa otsikossa mainitusta luonnoksesta hallituksen esitykseksi, jolla on tarkoitus transponoida ns. työsyrjintädirektiivi (2000/78/EY) sekä ns. rotusyrjintädirektiivi (2000/43/EY) sen työelämää koskevilta osin. Lausuntonamme esitämme seuraavaa.

Yleistä

Direktiivin soveltamisala on laaja. Se ulottuu työsopimuslain soveltamisalaan kuuluvan työskentelyn lisäksi myös eräisiin muihin työn tekemisen muotoihin sekä muun muassa ammatilliseen koulutukseen. Luonnoksessa hallituksen esitykseksi on kuitenkin ainoastaan työsopimuslakia koskevia säännösehdotuksia. Luonnos on siten soveltamisalaltaan puutteellinen ja edellyttää muun muassa tältä osin vielä lisäpohdintaa.

Katsomme, että työsyrjintädirektiiviä transponoitaessa lainsäädäntöömme on aikaisempien direktiivien transponoinnin yhteydessä omaksutun käytännön mukaisesti tehtävä ainoastaan ne muutokset, joita direktiivin transponointi välttämättömästi edellyttää. Työsopimuslaki on vastikään uudistettu. Siinä on otettu varsin kattavasti huomioon myös erilaiset direktiivissä säädetyt syrjintätilanteet. Suurin osa luonnoksessa esitetyistä työsopimuslain muutosehdotuksista on tarpeettomia, koska työsopimuslaki täyttää jäljempänä selostetuin perustein direktiivin vähimmäisvaatimukset ilman kyseisiä muutoksiakin. Kyseisiä muutosehdotuksia ei voida pitää myöskään työsopimuslain rakenteen kannalta perusteltuina.

Hyvityssäännöksestä

Luonnoksessa ehdotetaan, että työsopimuslain 12 lukuun lisättäisiin erillinen hyvitystä koskeva 4 §. Vastustamme tämänkaltaista säännösehdotusta.

Työsyrjintädirektiivin 17 artiklan mukaan jäsenvaltioiden on säädettävä säännösten rikkomiseen sovellettavista seuraamuksista, joihin saattaa kuulua korvauksen maksaminen uhrille. Seuraamusten on direktiivin mukaan oltava tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia. Direktiivi ei siis edellytä, että uhri saisi rahallisen korvauksen kaikissa direktiivin soveltamisalaan kuuluvissa tilanteissa.

Työsopimuslaissa vahingonkorvausvelvollisuudesta on säädetty 12 luvussa. TSL 12:1 §:n mukaan työnantajan, joka tahallaan tai huolimattomuudesta rikkoo tai laiminlyö työsuhteesta tai työsopimuslaista johtuvia velvollisuuksia on korvattava aiheuttamansa vahinko. Lisäksi rikoslain 47 luvun 3 §:ssä säädettyyn työsyrjintärikokseen syyllistynyt työnantaja tai sen edustaja voidaan tuomita rangaistukseen sekä velvoittaa suorittamaan uhrille korvausta vahingonkorvauslain 5 luvun 6 §:n mukaisesti myös henkisestä kärsimyksestä.

Suomen lainsäädännössä on siten jo olemassa riittävän tehokkaat, oikeasuhteiset ja varoittavat seuraamukset direktiivissä säädettyjen velvoitteiden rikkomisesta. Edellä selostettuja työsopimuslain ja rikoslain säännöksiä sovelletaan myös niissä tilanteissa, joita ehdotettu hyvityssäännös koskisi. Hyvitystä koskeva säännös on näin ollen tarpeeton.

Työsopimuslain seuraamusjärjestelmä perustuu normaalien sopimusoikeudellisten periaatteiden mukaisesti työsopimuksen tai työsopimuslain rikkomisesta työntekijälle aiheutuneen taloudellisen vahingon korvaamiseen. Lisäksi eräistä työsuhteeseen liittyvistä rikkomuksista tai laiminlyönneistä on säädetty rangaistus työsopimuslaissa tai rikoslaissa. Erillinen hyvitystä koskeva säännös ei sovi tähän seuraamusjärjestelmään. Tämän vuoksi hyvityksen kaltainen seuraamus olisikin mielestämme ylipäänsä mahdollinen vain osana syrjintää koskevaa erityislainsäädäntöä

Ehdotuksen muista säännöksistä

Työsopimuslaki täyttää nykyisessä muodossaan jo varsin hyvin direktiivin vähimmäisvaatimukset, vaikka eräistä direktiivissä säädetyistä asioista ei olekaan nimenomaista säännöstä työsopimuslaissa. Muun muassa jaettu todistustaakka ja välillisen syrjinnän kielto on jo toteutettu työsopimuslaissa. Lisäksi työntekijöiden häirintä on kielletty jo nykyisen työsopimuslain perusteella osana työsopimuslain 2 luvun 2 §:n syrjintäkieltoa. Vammaisen henkilön erityistarpeiden huomioon ottaminen on puolestaan osa työnantajan työsopimuslain 2 luvun 1 §:n mukaista yleisvelvoitetta.

Kuten EY:n tuomioistuimen äskettäin antamassa tuomiossa C-478/99 on todettu, direktiivin transponointia ei ole välttämätöntä suorittaa säätämällä nimenomaisia säännöksiä, vaan se voidaan tehdä myös lain perustelujen kautta. Katsomme, että työsopimuslain syrjintää ja siihen liittyvää todistustaakkaa sekä työnantajan yleisvelvoitetta koskevien säännösten direktiivin mukaisen tarkoituksen selostaminen lain perusteluissa olisi direktiivin asianmukaisen transponoinnin kannalta riittävää.

Käskyä tai ohjetta syrjiä koskeva erillinen säännös on puolestaan tarpeeton, koska tilanteessa, jossa käskyä tai ohjetta ei toteuteta, syrjintää ei tosiasiallisesti tapahdu. Tältä osin direktiivistä ei ilmene, mitä tällä määräyksellä on tarkoitettu.

Toteamme lopuksi, että säännösehdotukset ja niiden perustelut ovat myös lakiteknisesti eräiltä osin vielä puutteellisia. Säännösehdotusten valmistelua on tästäkin syystä tarvetta vielä jatkaa asiaa valmistelleessa työministeriön työryhmässä.

Kunnioittavasti

TEOLLISUUDEN JA TYÖNANTAJAIN KESKUSLIITTO

PALVELUTYÖNANTAJAT RY

SUOMEN YRITTÄJÄT RY