Sairausvakuutuslain kokonaisuudistus

Sosiaali- ja terveysministeriö

Sosiaali- ja terveysministeriö on pyytänyt Suomen Yrittäjät ry:ltä lausuntoa otsikkoaiheessa mainitusta asiasta. Esitämme lausuntonamme kunnioittavasti seuraavaa:

Kyseessä on sairausvakuutuslain kokonaisuudistus, joka liittyy pyrkimykseen selkeyttää toimeentuloturvaa koskevaa lainsäädäntöä. Uudistus on pääasiassa lainsäädäntötekninen. Esityksessä ehdotetaan uudistettavaksi lainsäädännön rakenne ja täsmennettäväksi yksittäisten säännösten sanamuotoja. Lisäksi sairausvakuutuslakiin liitettäisiin työnantajalle maksettavaa vuosilomakustannuskorvausta koskeva sääntely.

Suomen Yrittäjät pitää myönteisenä toimeentuloturvaa koskevan lainsäädännön selkeyttämistä ja yksinkertaistamista ja katsoo, että sairausvakuutuslain tekninen uudistaminen helpottaa sen luettavuutta ja ymmärrettävyyttä. Sosiaaliturvalainsäädännön keskeinen ongelma on sen vaikeaselkoisuus, joka usein ilmenee niin vakuutetulle kuin pientyönantajalle korvauksenhakijana siten, että lainsäädännön sisältöä on lähes mahdoton ymmärtää ilman asiantuntijan apua. Nyt lausuntokierroksella oleva luonnos helpottaa tilannetta omalta osaltaan, vaikkakaan itse etuusjärjestelmän sisällön monimutkaisuudesta ei teknisin muutoksin päästä eroon.

Erityisesti haluamme kiinnittää ministeriön huomiota seuraaviin nyt käsiteltävänä olevan mietinnön yksityiskohtiin:

Työterveyshuollon korvauksia koskevat muutokset

Suomen Yrittäjät pitää myönteisenä nyt käsiteltävän lakiehdotuksen uutta säännöstä, jonka mukaan Kansaneläkelaitos voi työnantajan kanssa tehdyn sopimuksen perusteella hyväksyä korvauksen hakijaksi myös muun kuin työnantajan, jos toiminnan korvattavuutta koskevat edellytykset täyttyvät. Lain perusteluissa on kuitenkin mainittu vain suurehkoja yrityksiä koskevat esimerkit, vaikka kyseisellä lain säännöksellä tulisi todennäköisesti olemaan suurempi merkitys pientyönantajien kannalta. Esitämme, että lain perusteluita täydennetään vielä siten, että mahdollisina korvauksen hakijoina mainitaan kirjanpitotoimistot sekä työterveyshuoltopalvelun tuottajat. Näille tahoille korvaus tulisi voida suorittaa myös valtuutuksen perusteella.

Työterveyshuoltopalvelujen korvausten hakemisen yksinkertaistaminen on kannatettava tavoite. Lain teknisen uudistamisen yhteydessä voitaisiin harkita myös työnantajalle maksettavien korvausten hakuaikojen yhtenäistämistä. Tällä hetkellä työnantajan on haettava korvausta työterveyshuollosta aiheutuneista kustannuksista kuuden kuukauden kuluessa kirjanpitonsa mukaisen tilikauden päättymisestä lukien. Yrittäjän työterveyshuollosta aiheutuneiden kustannusten hakuaika taas alkaa kustannusten maksamisesta. Vuosilomakustannuskorvausta on haettava kuuden kuukauden kuluessa vanhempainpäivärahakauden päättymisestä. Nämä kuuden kuukauden pituiset hakuajat, joista kunkin laskeminen alkaa eri ajankohdasta, aiheuttavat sekaannuksia pienissä yrityksissä. Lisäksi sairauspäivärahaa on haettava viimeistään neljän kuukauden kuluessa työkyvyttömyyden alkamisesta. Kun sekä työterveyshuoltokustannusten että vuosilomakustannusten korvausten hakemisessa on havaittu ongelmia, ja kun työnantajalle suunnattuja korvauksia jää vuosittain hakematta suuria määriä, saatettaisiin hakumenettelyä yksinkertaistaa jo hakuaikojen yhtenäistämisellä. Pienyrityksen näkökulmasta selkein olisi järjestely, jossa kaikkia korvauksia voitaisiin hakea kuuden kuukauden kuluessa työnantajan tilikauden päättymisestä.

Päivärahaetuuden maksaminen työnantajalle ja sairausvakuutusmaksun määräytyminen

Lakiesityksessä ehdotetaan sairausvakuutuslain sisältöä muutettavaksi siten, että päivärahaetuus jaetaan yrittäjien eläkelain tai maatalousyrittäjien eläkelain mukaan vakuutetulle henkilölle ja hänen työnantajalleen näiden eläkelakien mukaan vahvistetun työtulon ja työnantajan maksaman palkan suhteessa, jos vakuutettu työskentelee samanaikaisesti sekä yrittäjänä että muun työnantajan palveluksessa. Esitetty muutos on kannatettava.

Kyseessä olevaa muutosta on perusteltu muun muassa siten, että nykytilanne, jossa työnantajalle tilitetään myös sellainen osa etuudesta, joka perustuu muusta kuin palkkatyöstä saatuihin ansioihin, johtaa käytännössä siihen, ettei vakuutettu saa hyödykseen yritys- tai muusta vastaavasta toiminnasta ansaitsemansa tulonosan korvausta, vaikka hän on maksanut tästä tulosta sairausvakuutusmaksut.

Yhdymme lainvalmistelijan käsitykseen siitä, että sen tulonosan, josta maksetaan sairausvakuutusmaksu, tulee olla etuuden perusteena. Tässä yhteydessä haluamme kuitenkin kiinnittää ministeriön huomiota siihen, että sairausvakuutusmaksussa ja sairauspäivärahassa on toinenkin tällainen vastaamattomuus, joka voitaisiin oikaista lain teknisen uudistamisen yhteydessä.

Esitettävän lain 11:2 §:n mukaan työtulolla tarkoitetaan työ- tai virkasuhteesta saatua palkkatuloa ja siihen verrattavaa henkilökohtaista tuloa sekä yrittäjien eläkelain ja maatalousyrittäjien eläkelain mukaista kunkin vuoden työtuloa sekä eräitä muita laissa tarkoitettuja tuloja. Työtulona ei kuitenkaan pidetä vakuutetun saamaa rojaltia, suoritusta henkilöstörahastoon, käteistä voittopalkkiota eikä voitonjakoa. Niin nykyisen lain kuin lakiesityksenkin mukaan vakuutetun sairausvakuutusmaksun perusteena käytetään kunnallisverotuksessa verotettavaa tuloa. Kunnallisverotuksessa verotettavaan tuloon kuuluu myös yrityksen osaomistajan yrityksestä nostama osinko. Tel-vakuutettu yrityksen osaomistaja maksaa sairausvakuutusmaksun nostamastaan osingosta, mutta osinkoa ei katsota hänen työtulokseen sairauspäivärahaa määriteltäessä. Näin ollen osingosta maksetulle sairausvakuutusmaksulle ei ole mahdollista saada mitään vastinetta. Suomen Yrittäjät katsoo, että tel-vakuutetun osaomistajan osingosta ei tulisi lainkaan periä sairausvakuutusmaksua.

Lisäksi haluamme kiinnittää ministeriön huomiota seuraaviin sairausvakuutuslainsäädännön epäkohtiin, jotka vaativat välitöntä korjaamista:

Sairauspäivärahan karenssiaika

Sairauspäivärahan tarkoituksena on korvata työkyvyttömyyden aiheuttamia ansionmenetyksiä. Lyhytaikaisen työkyvyttömyyden sattuessa yrittäjä ja palkansaaja ovat kuitenkin täysin eriarvoisessa asemassa; palkansaajalle on työsopimuslailla taattu oikeus sairausajan palkkaan sairauspäivärahan karenssiajalta, kun taas yrittäjä vastaa itse työkyvyttömyydestä aiheutuneista kustannuksistaan koko karenssiajan. Myös maatalousyrittäjien omavastuuaikaa on lyhennetty nk. mela-sairauspäivärahajärjestelmällä neljään päivään. Käytännössä työelämässä mukana olevista henkilöistä yrittäjät ovat ainoita, joihin karenssiaikaa sovelletaan kokonaisuudessaan.

Yrittäjien muita epäedullisempaan kohteluun sairastumisen johdosta menetettyjen tulojen korvaamisessa ei ole perusteita. Sairastumista ei voi pitää sellaisena yrittäjäriskiin kuuluvana asiana, jonka takia yrittäjiä tulisi kohdella eri lailla kuin muita työtä tekeviä.

Suomen Yrittäjät vaatii, että sairausvakuutuksen karenssiaika lyhennetään yleisesti neljään päivään.

Yrittäjän terveys ja työssä jaksaminen

Pienten yritysten omistajajohtajista noin 90 % osallistuu yrityksen varsinaiseen tuotantotoimintaan. Heihin kohdistuu samat työympäristön rasitteet kuin vastaavassa työssä toimivaan työntekijään, erityisesti fyysisen työympäristön osalta. Yrittäjän työn rasittavuutta arvioitaessa on huomioitava, että yrittäjät ovat keskimäärin palkansaajia iäkkäämpiä, ja että tutkimusten mukaan yrittäjillä vuosittaisia työpäiviä on huomattavasti enemmän kuin palkansaajilla.

Työterveyshuollon piiriin kuuluu tällä hetkellä vain noin 30 % yrittäjistä. Ongelmaan vaikuttaa olennaisesti taloudellisten kannustinten puuttuminen. Yksityinen elinkeinonharjoittaja voi vähentää verotuksessaan vain lakisääteiseen, työterveyshuoltolain tarkoittamaan vähimmäistyöterveyshuoltoon liittyvät kulunsa, vaikka työnantaja voi vähentää verotuksessaan kaikki työntekijöilleen järjestämäänsä työterveyshuoltoon liittyvät kulut, myös työntekijöille kustantamansa sairaanhoidon. Yrittäjät eivät myöskään ole oikeutettuja sairausvakuutuslain korvausluokan II mukaisiin korvauksiin.

Työterveyshuollon kustannusten korvausperusteita tulee muuttaa siten, että yrittäjillä on mahdollisuus halutessaan päästä sairausvakuutuslain korvausluokan II mukaisten korvauksien piiriin. Etuuksien rahoittamiseksi sairausvakuutuslain korvausluokan II piiriin tulevilta yrittäjiltä voitaisiin periä työnantajan sairausvakuutusmaksua vastaava maksu. Ehdotamme, että yrittäjän työterveyshuoltokulut tulisi saattaa verotuksessa kokonaan vähennyskelpoisiksi, mukaan lukien työterveyshuollon yhteydessä järjestetty sairaanhoito.

Toteamme vielä, ettei tässä vaiheessa ole tarvetta ottaa kantaa sairausvakuutuksen rahoitukseen, koska rahoituksen uudistamistyö on kesken.

SUOMEN YRITTÄJÄT

Jussi Järventaus
toimitusjohtaja

Merja Berglund
työmarkkina-asiamies