Suomen Yrittäjät ry:n esitys valtiovarainministeriön asettamalle verotuksen kehittämistyöryhmälle

Verotuksen kokonaisuudistusta pohtiva työryhmä on pyytänyt esittämään ajatuksia alla olevista kysymyksistä. Suomen Yrittäjät esittää seuraavaa:

1. Mitkä ovat veropolitiikan toimintaympäristön suurimmat haasteet lähivuosina?

Suomen Yrittäjät pitää kansainvälistymisen tuomaa verokilpailun jatkumista ja laajentumista veropolitiikan toimintaympäristön suurimpina haasteina myös lähivuosina. Toisaalta julkisiin menoihin kohdistuu tulevina vuosina merkittäviä korotuspaineita. Huolehtimalla verojärjestelmän kansainvälisestä kilpailukyvystä turvataan kuitenkin verotuottoja pitkällä aikavälillä. Yritysverojärjestelmän tulee sekä tasoltaan että rakenteeltaan kannustaa riittävästi yritysten kasvuun, työllistämiseen, yrittämiseen liittyvän riskin ottamiseen ja yritysten pääomarakenteiden vahvistamiseen.

Suomi on vastannut kansainväliseen verokilpailuun eriyttämällä vuonna 1993 ansio- ja pääomatulojen verotuksen. Eriytetty ansio- ja pääomatulojärjestelmä on ollut hyvä järjestelmä ja se tulee edelleen säilyttää. Vuoden 2005 verouudistus toi jatkuvuutta edelliseen järjestelmään, mikä on tärkeää verouudistuksissa. Yrityksen nettovaroihin perustuva 9 %:n pääomatulolaskenta on kannustanut keräämään yrityksiin puskureita, mikä on lisännyt yritysten taantumansietokykyä. Yritykset ovat vielä kyenneet työllistämään ja irtisanomisia on voitu välttää, vaikka yritysten kannattavuus on heikentymässä. Yritysveron tuotto on muodostunut merkittäväksi julkisen talouden rahoittamisessa.

Erityisen tärkeää on, että myös tulevissa uudistuksissa tunnistetaan yrityksen ja yrittäjien verojen yhteisvaikutus. Yritysverotuksessa tulee säilyttää riittävät yrittäjyyden kannustimet. Taloudellinen toiminta merkitsee riskin ottoa ja on oikein, että yrittäjä saa kohtuullisen tuoton yritykseensä sijoittamalleen ja yritykseen sen tuloksesta jättämälleen pääomalle ja työlle. Nyt tämä kannustin on toteutettu yhteen kertaan verotetuilla osinkotuloilla, joka tulee säilyttää.

2. Näettekö toimintaympäristön muutosten ja verotukselle asetettavien työllisyys-, kasvu- ja kestävyystavoitteiden vaativan muutoksia verotuksen tasoon ja rakenteeseen. Millaiseksi näette julkisten palveluiden ja verotuksen toivottavan ja kestävän tason tulevaisuudessa?

Verotuksen taso

Suomen Yrittäjät katsoo, että Suomella on paine verotuksen alentamiseen – ei vain palkka- ja työvoiman verotuksen, vaan myös yritys- ja yrittäjäverotuksen alentamiseen. Erityisesti kansainväliseen verokilpailuun vastataan parhaiten alentamalla verokantoja.

Ansioverotuksessa tavoitteena tulee olla verotuksen keventäminen kauttaaltaan ja erityisesti korkeimpien marginaaliveroasteiden alentaminen.

Vuonna 2005 toteutettu yhteisöverokannan alentaminen 29 %:sta 26 %:iin on myös ollut tärkeä ja kansainvälisistä verokilpailusyistä välttämätön ratkaisu. Verokanta on edelleen yhden %-yksikön korkeampi kuin vuoden 1995 uudistuksen jälkeinen 25 %. Yhteisöverokanta on tällä hetkellä jopa kansainvälistä keskitasoa korkeampi ja paineet suuntautuvat sen alentamiseen. Esim. Ruotsi on päättänyt alentaa yhteisöverokannan vuoden 2009 alusta 28 %:sta 26,3 %:iin, suunta on myös muissa EU-maissa aleneva. Suomen on kilpailukyvyn säilyttämiseksi seurattava tarvetta yhteisöverokannan alentamiseen 20 – 25 %:n tasolle.

On myös huomattava, että suurin osa eli yli 90 prosenttia suomalaisista yrityksistä on pieniä mikroyrityksiä. Näiden veroaste ei ole niin suotuisa kuin tällä hetkellä käydyn julkisen keskustelun perusteella voisi olettaa. Esimerkiksi YEL-vakuutetuista yrittäjistä 57 %:lla vuositulot vaihtelivat vuonna 2007 15 000 – 55 000 euron välillä, noin 18 %:lla vuositulot olivat tätä korkeammat. Listaamattomista yhtiöistä yli 90 000 euron osinkoja sai vuonna 2007 1137 YEL-vakuutettua, kaikkiaan tällaisten osinkojen saajia oli 3251 henkeä. YEL-vakuutettujen yrittäjien tuloista ansiotulona verotettiin vuonna 2007 70 % ja pääomatulona 30 %. Keskimääräinen veronalainen tulo yrittäjillä oli 40 132 euroa ja kokonaisveroaste lakisääteiset vakuutusmaksut mukaan lukien 34,4 %. Keskituloisen yrittäjän veroaste vastaa kokonaisuutena keskituloisen palkansaajan veroa.

Verotuksen rakenne

Katsomme, että eriytetty ansio- ja pääomatulojärjestelmä tulee säilyttää yritysverotuksen perusratkaisuna. Samoin pk-yritysten maksamien osinkojen yhdenkertainen verotus tulee säilyttää yrittäjyyden kannustimena. Omistajavetoisessa pk-yrityksessä omistaja laskee yhteen yrityksen ja omistajan maksamat verot. Näin lasketun kokonaisverorasituksen tulee edelleen ohjata yrityksen ja sen omistajan toimia siten, että yrittäjä on valmis ottamaan yrittämisen riskin, työllistämään ja kasvamaan. Pk-yritysten paluu osakeyhtiöistä henkilöyhtiöihin ei sen sijaan ole suotavaa, sillä henkilöyhtiöt ovat soveltumattomia mm. kansainvälisille markkinoille yhtiömuodon sisältämien laajojen vastuusäännösten vuoksi.

Osinkoveromallit

Verojärjestelmän kehittämistyössä tultaneen tarkastelemaan erilaisia osinkoveromalleja. Suomen Yrittäjät katsoo, että lähtökohtana tulee säilyttää pk-yritysten maksamien osinkojen yhdenkertainen verotus. Esitämme myös eräitä työllistämiseen ja yritysten kasvuun kannustamiseen liittyviä täydennyksiä, jotka voitaisiin toteuttaa osinkoverotukseen siitä riippumatta, noudatetaanko Suomessa jatkossakin nykyistä vastaavaa osinkoveromallia (ns. klassinen osinkoverotus pk-huojennuksin) vai kansainvälisissä tutkimuksissa selvitettyjä muita malleja (mm. osinkotuottovähennys).

a) Palkkalisäys nettovaroihin

Esitämme yhdenkertaisen osinkoverotuksen soveltamisalueen laajentamista työllistäviä yrityksiä kannustavalla siten, että pääomatulojen laskentapohjassa voidaan huomioida myös yrityksen maksamat palkat yhtymäverotuksessa jo nykyisin noudatetun käytännön tapaan. Lisäämällä pääomatulon laskentapohjaan määräosa esim. yrityksen 12 edellisen kuukauden aikana maksamista palkoista voidaan kohdentaa tehokas verokannustin työllistäviin pk-yrityksiin.

b) Nettovaroihin osa pitkäaikaisista veloista

Esitämme myös, että pääomatulon laskentapohjaan voidaan lisätä nykyisten nettovarojen ohella osa yritystoimintaan liittyvistä pitkäaikaisista veloista (ns. bruttovarallisuusmalli). Yrittäjän yksityinen omaisuus on yleensä yrityksen velkojen vakuutena. Vaikka nämä sitoumukset eivät näy yrityksen taseessa, ne merkitsevät voimakasta henkilökohtaista panostusta yrityksen toimintaan. Näiden sitoumusten kautta yrittäjä myös kantaa lopullisen taloudellisen vastuun yrityksen toiminnasta. Vaikka verojärjestelmän ei tule kannustaa liiaksi velkaantumiseen, etenkin kasvua hakevien yritysten rahoitus toteutetaan osittain vieraalla pääomalla. Ottamalla ns. vieraan pääoman vipuvaikutus huomioon myös verotuksessa voidaan kohdentaa osinkoverokannustin kasvuyrityksiin. Näin huomioidaan myös yrittäjän tosiasiallinen taloudellinen sitoutuminen yritykseensä.

Yhdenkertaisen verotuksen 90 000 euron rajan toimiminen yritystoiminnan tosiasiallisena kasvun esteenä tulee selvittää ja tehdä aiheelliset johtopäätökset. Varallisuus, joka tuottaa yrittäjälle osinkoja yli yhdenkertaisen verotuksen 90 000 euron rajan, on yrittäjän näkökulmasta omassa yrityksessä huonommin sijoitettuna kuin sijoitukset ulkopuolisiin kohteisiin.

c) Osinkoverotuksen korjaukset pienimpien yritysten osalta

Etenkin palveluyrityksille on tyypillistä investointien vähäisyys, sillä niiden keskeinen liiketoiminnan voimavara on työntekijöiden osaamisessa. Palvelusektorin yritysten määrä lisääntyy jatkuvasti. Kun yrityksen nettovarat ovat vähäiset, pääosa tuloista verotetaan yrittäjän ansiotulona. Myös tällaisen yritystoiminnan kehittämistä tulisi kannustaa säätämällä tietty osa osingoista vain kertaalleen verotettavaksi riippumatta osinkoa jakavan yhtiön varallisuuden määrästä. Alimmilla tulotasoilla tulisi lisäksi aina olla valinnan vapaus ansio- ja pääomaverotuksen välillä, jos pääomaverotus johtaa ansioverotusta ankarampaan lopputulokseen.

d) Ns. työperäisten osinkojen verokorjaus

Viime aikoina on keskusteltu ns. työperäisten osinkojen verotuksen korjaamisesta. Asiaa perustellaan KHO:n ns. lääkäriyhtiöratkaisulla, jossa hyväksyttiin, että erilajisille osakkeille voidaan jakaa yhtiöjärjestyksessä määrätyin perustein osinkoa eri määrät yhtiön hyväksi tehdyn työpanoksen perusteella. Asia on nostettu veropoliittiseksi ongelmaksi, koska julkisuudessa syntyneen käsityksen mukaan tosiasiallista palkkatuloa voidaan tällä tavoin muuntaa helposti pääomatuloksi. Vaikka ilmiön laajuudesta ja sisällöstä vallitsee erilaisia käsityksiä, paineet tehdä asialle jotakin ovat huomattavat.

Menemättä tässä syvemmälle ao. ongelman ratkaisuvaihtoehtoihin katsomme, että ratkaisu ei saa johtaa mielivaltaiseen rajanvetoon työperäisten ja muiden osinkojen välillä. Tästä seuraisi vuosien epätietoisuus siitä, mitä työtä tulkinnallisella rajanvedolla tarkoitetaan. Sen sijaan tulisi avata ne tosiasialliset olosuhteet, joiden vallitessa moitittaviin järjestelyihin on ryhdytty ja kohdistaa korjaukset vain tilanteisiin, joita ei pidetä hyväksyttävinä.

Lääkäriyhtiörakenteita syytetään keinotekoisista järjestelyistä eläkevakuutusmaksujen kiertämiseksi ja tosiasiallisen palkkatulon muuntamisesta osingoiksi. Myös ratkaisu tulisi etsiä palkka- ja yrittäjätulon kriteerien selkiyttämisestä tilanteissa, joissa yhtiörakenteita pyritään käyttämään vain palkkatyöhön rinnastettavan työn laskuttamiseen ao. etujen saamiseksi. Emme sen sijaan pidä oikeansuuntaisena kehityksenä uuden epäneutraalin kohtelun luomista työpanoksella ja toisaalta sijoituksilla aikaansaadun tuoton verotukseen. Asian ratkaiseminen erilliskysymyksenä on omiaan ohjaamaan tulevia ratkaisuja ja toimimaan suunnannäyttäjänä mahdollisille tuleville osinkoveroratkaisuille. Nähdäksemme asia tulisikin ratkaista tilapäisratkaisuilla vain, jos voidaan uskottavasti keskustella ratkaisujen tilapäisestä luonteesta.

Jos asia halutaan ratkaista esillä olleiden vaihtoehtojen pohjalta, valmistelutöissä tulisi joka tapauksessa todeta, että rajoituksia on tarkoitus soveltaa vain osakkuusjärjestelyihin, joissa löytyy veron kiertämistä koskevia järjestelyitä siten, että henkilöt tekevät työtä, jota normaalisti tehdään työsuhteessa. Tarkoitus ei sen sijaan saisi olla, että puututaan laajemmin osakkuusyrittäjyyteen, jossa elinkeinonharjoittajat ovat yhdistäneet toimintansa yhtiöön liiketoiminnallisista syistä ja joissa osakasyrittäjät ovat myös osingonjaon osalta toimineet verohallinnon antamien ohjeiden mukaisesti.

Ehdottamamme nettovarallisuuspohjan laajennukset – palkkalisäys ja nettovarallisuuspohjan laajennus – auttaisivat myös kohdentamaan pääomatulolaskennan jatkossa nykyistä täsmällisemmin aitoon työllistävään ja investoivaan yrittäjätoimintaan holdingyhtiösijoitusten sijaan ja painotuksista riippuen torjumaan keinotekoisia järjestelyitä.

3. Mihin verojärjestelmän osa-alueisiin kohdistuu suurimmat uudistamistarpeet lyhyellä ja keskipitkällä aikavälillä? Jos näette keventämistarpeita joissain veroissa, miten ehdotatte nämä rahoitettavan?

Suurimmat uudistamistarpeet

Pitkän aikavälin tavoitteena tulee olla kokonaisveroasteen alentaminen EU:n keskitasolle. Suomen veroaste on tällä hetkellä OECD-maiden korkeimpia. Kun OECD-maiden keskimääräinen veroaste on 36,2 %, Suomen kokonaisveroaste on 43 % ja EU-maiden 39,8 %.

Pidämme veronkevennysten kohdistamista palkka- ja työvoimaverotukseen ajallisesti kiireellisimpinä. Seuraavan hallituskauden aikana Suomen on myös seurattava tarvetta yhteisöverokannan alentamiseen 20 – 25 %:n tasolle. Yhdessä verokilpailusta johtuvan yhtiöverotuksen alentamistarpeen rinnalla tulee huomioida riittävästi edellä mainittu yrittäjyyden kannustavuus ja sen parantamistarpeet myös tulevissa uudistuksissa.

Uudistusten rahoitus

Tärkeä kysymys verouudistuksessa on, mitä veroja kiristämällä rahoitetaan tarvittavat verotuksen kevennykset ja myös välttämättömät julkiset menot. Odotettu suunta on ollut työn verotuksen alentaminen ja esim. arvonlisäveron, kiinteistöveron ja ympäristöverojen kiristäminen.

Suomen Yrittäjät katsoo, että veronkevennysten rahoittamiseksi voidaan jossain määrin kiristää kulutusverotusta. Suomessa poikkeamat yleisestä 22 %:n verokannasta ovat olleet melko vähäisiä. Katsomme, että tästä kannasta on edelleen syytä yleislinjana pitää kiinni ja vältettävä runsaita toimialakohtaisia poikkeamia.

Kiinteistöverotus on myös Suomessa kansainvälisesti verrattuna suhteellisen matalaa. Kiinteistöjen arvojen nousuun ei liity välttämättä tuloja, minkä vuoksi veron korottaminen koetaan hankalaksi. Kiinteistöveroa tai kiinteistöjen hintoihin liittyvää verotusta voidaan jossain määrin kiristää mm. veropohjan laajennuksilla.

Ympäristöverot ovat myös hankalia julkisen sektorin rahoituksen kannalta, koska niiden on ohjaavina veroina tarkoitus tehdä itsensä tarpeettomiksi. Erityisesti ilmastopolitiikka luo kuitenkin paineita ympäristöverojen kehittämiseen. Ympäristöveroja voidaan jossain määrin kiristää esim. lisäämällä sähkö-, polttoaine-, ajoneuvo- ja jäteverojen progressiivisuutta.

Muuta

Korostamme, että ennen verojärjestelmän muutoksia on toteutettava muutosten taloudellinen analyysi ja arvioitava riittävän laajasti muutosten vaikutukset – mukaan lukien yritysten kannustavuusvaikutukset – eri verotuskohteille.

SUOMEN YRITTÄJÄT

Anna Lundén
johtaja

Harri Hietala
ekonomisti